[QUOTE="leylah";29484793]Tämä on vain yhden ihmisen henkilökohtainen mielipide, joten älköön kukaan ottako nokkiinne...
Mutta, minun mielestäni tuo enemmän virikkeitä, kavereita jne. on pelkkää tekosyytä. Virikkeitä ja kavereita löytyy kerhoista, avoimista kerhoista, monilla myös puistoista ja kerrostalojen pihoilta. Lapsi ei tarvitse ihmeellisempiä virikkeitä edes, enkä ymmärrä mistä tämä virikkeiden pakkosyöttäminen on saanut alkunsa? Normaali arki, se riittää. Jokainen vanhempi osaa järjestää lapsille leikit, askartelut, retket ja sellaiset, jos viitseliäisyyttä riittää.
Viskari on periaatteessa ihan vaan sitä päiväkotia, ainoastaan sillä poikkeuksella että viisivuotiaat on silloin erillään niistä pienemmistä. Eskaria varten ei tarvitse harjoitella, sillä eskari itsessään on vielä ihan leikkiä ja leikin kautta oppimista. Toki siellä sitten harjoitellaan koulua silmälläpitäen muutakin, mutta normaali lapsi ei tarvitse mitään etukäteisharjoitusta selvitäkseen eskarista.
Isompi lapsi tarhassa ja pieni vauva kotona on myös itselleni aika utopistinen ajatus. Miksi se isompi ei saa nauttia perheensä arjesta vaan se pitää tupata päiväkotiin?
Sen vauvan ja isomman lapsen kanssa liikkuminen ei oikeasti ole hankalaa, jos siitä ei tee sellaista. Kaikki kerhoilut, puistoilut, muskarit ja muut harrastukset onnistuu kyllä.
Eskari on asia erikseen, mutta sitä ennen minusta ei ole mitään järkeä alkaa kouluttamaan lasta tulevaa päiväkotia tai eskaria varten, ainakaan isossa päiväkotiryhmässä. Ne kerhot on edelleenkin sitä varten.
Tämän sanoin jossain muussakin ketjussa jo, mutta työttömät lapset päiväkodissa vie paikkoja niiltä jotka sitä tarvitsisi tavallaan paremmista syistä. Lisäksi päiväkotien resurssit on ajettu niin alas, että kaikki ylimääräinen kuormittaa. Jos siellä saisi pidettyä ryhmäkoot pienempinä ja henkilökuntamäärää isompana, niin ne lapset jotka kotonaan ei voi olla, saisi paremmat oltavat päiväkodissa.[/QUOTE]
Näin periaatteessa, mutta todella yksinäistä oli se 1,5 v. minkä hoidin lasta kotona. Minulla ei ole autoa ja lähimpään avoimeen kerhoon oli 45 min. matka kahdella bussilla, kävellen 60 min. ja tuo aina yhteen suuntaan eli yhteensä tuli 1,5 h matkustaminen lapsen kanssa. N. kerran kuussa ehkä jaksoin lähteä, kun matka vei noin paljon aikaa ja itse kerho kesti 2 h. Olin nelikymppinen kun lapsen sain ja ystäväpiirissäni ei ollut enää ketään, joka olisi ollut päivät lapsen kanssa kotona niin että oltaisiin voitu tavata keskellä päivää tai edes keskellä viikkoa. Taloyhtiössämme on 100 asuntoa, mutta pihalla ei ole päiväsaikaan ketään. Iltaisin isommat lapset ulkoilevat keskenään ja kesällä kun on nätit ilmat, saattavat vanhemmat istua pihalla töiden jälkeen pienempien lasten kanssa, mutta talvella piha on ihan tyhjä. Olin todella helpottunut, kun aloitin työt, kun oli päiväsaikaan muutakin seuraa kuin kaupan kassa. Lapseni päiväkotiin on 10 min. kävelymatka, joten työttömänä osa-aikainen hoito siellä olisi tullut vakavaan harkintaan, jos lapseni olisi ollut yli 3 v...