Olenko ainoa joka viihtyy yh:na?

Ihana kuulla että yksinhuoltajana voi olla tyytyväinen elämäänsä lapsen kanssa. Lähes aina yksinhuoltajuudesta annetaan jotenkin surkea kuva. Uskon kanssa että monilla helpompaa, kun on yksi "passattava" tai "vahdittava" vähemmän huushollissa. Hempee sen ilmaisikin, että yksin se murhe on poissa ja monissa kohdin elämä yh:na saattaa olla tasaisempaa ja tasapainoisempaa sekä äidille että lapselle. Saatika sittten jos on jonkin sortin väkivaltaa miehen taholta.

 

Enkä saata uskoa, että jos ottaisin itselleni miehen, hän oppisi rakastamaan vierasta lasta. Minulla on useita miesystäviä, jotka ovat myöntäneet, että eivät pitäneet eksänsä vieraista lapsista.

Olisi turhauttavaa odottaa jonkun vieraan miehen kohtelevan lastani niin kuin haluaisin, saatikka että hän rakastaisi lastani. En halua lapseni olevan sellaisen aikuisen kanssa tekemisissä, jonka mielestä hän on rasittava tai ylimääräinen.

Eräs miesystävistäni sanoi suoraan, että erosi avovaimonsa lapsen takia. Hän ei kestänyt kun naisella ei ollut aikaa hänelle ja aina joku huusi, kiukkusi tai raivosi. :ashamed:

 

Yh:na olo on aivan parasta! Luulin että oon joku kummajainen, mut on teitä muitakin jotka tykkää! Lapseni "isä" on mitä on, mut en osaa edes nähä itteeni "perheellisenä" jonku miehen kanssa,ei oo vaan mun juttu. Lapset erikseen,mies erikseen!
Ja varsinkin vanhempien ihmisten on täysin mahdotonta ymmärtää että mä omasta vapaasta tahdosta halusin kasvattaa lapsen yksin<3