Olenko ainoa palstalla, jota uskottomuus ei kauheasti hetkauttaisi???

Se vaan on niin, että vietit voi joskus viedä ja mielestäni se ei tarkoita parisuhteen loppumista.

En toki kannata uskottomuutta ja toki moisia tilanteita kannattaa välttää, mutta liian ehdoton en olisi.

Me kaikki ollaan vaan ihmisiä ja ei omisteta yhtäkään ihmistä, ei voida määrätä toisen tekemisiä.

Eikö olisi melkein outoa, jos esim. 50 vuotta samassa parisuhteessa olleet ihmiset eivät edes kerran kokeilisi onko ruoho aidan takana vihreämpää??

 

No itse en noin avarakatseinen pystyis olemaan,kilahdan paljon pienemmästäkin

 

Mä olen aika lailla samoilla linjoilla. Enkä minä ala perhettäni rikkoa sen takia jos joku nyt jostain syystä haluaisi minun miestäni kokeilla.

Sen sijaan alkoholin käyttöä en siedä ollenkaan: yksikin tarkoituksellinen ryyppäyskerta jonka jäljiltä konttaisi kotona krapulassa oksentamassa pitkin lattiota olisi jo yksi kerta liikaa.

 

Pidä se sika!

 

Pelisäännöt pitäis olla molemmilla selvillä, jos noin vapaassa parisuhteessa haluaa elää.

Itse olen parisuhteessa uskollinen ja vaadin sitä myös kumppaniltani.

 

Meillä on isännän kans sopimus. Jos oikee tekee mieli niin etukäteen pitää ilimottaa.

 

Jokainen taaplaa tavallaan. Minä moraalillani.

 

samaa mieltä täällä. Nimittäin minä itse lainailen joskus ukkomiehiä...

 

No tuota... Mä en enää ryhdy suhteeseen, jossa kumpikin ei saa naida toisia.

Uskottomuudesta taattu kyllä hermostun, mut näin uskottomuus on mahdotonta.

 

Eikö olisi melkein outoa, jos esim. 50 vuotta samassa parisuhteessa olleet ihmiset eivät edes kerran kokeilisi onko ruoho aidan takana vihreämpää??

Ööhh.. ei olisi outoa jos he aidosti välittävät ja rakastavat toisianaan.

Romantikolle uskottomuus on kyllä niin suuri rikos joka pistäisi suhteen välittömästi poikki. Oli sitten 50v oltu yhdessä tai 10 alle 10-vuotiasta lasta.

 

Romantikolle uskottomuus on kyllä niin suuri rikos joka pistäisi suhteen välittömästi poikki. Oli sitten 50v oltu yhdessä tai 10 alle 10-vuotiasta lasta.

Onneksi mä en ole romantikko.

 

Olen vähän samoilla linjoilla. En ole ikinä ollut uskoton, enkä usko, että mieskään, mutta ei se maailmaani kaatais, jos lipsahdus sattuisi. Olen miettinyt, että kumpi harmittaisi vanhana mummona enemmän, se, että kokeili onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella vaiko se, ettei tullut ikinä moista kokeiltua.

 

Tähän aiheeseen liittyen niin en ymmärrä heitä, jotka sanovat, että uskottomuus olisi suunnilleen maailman hirvein asia mitä voisi sattua heille. Minä kun löydän suunnilleen miljoona muuta kauheampaa asiaa, joita voisi tapahtua.

 

Mä olen romatikko ja mulla paras mieskin.. Mutta en mä kaatuisi, eikä meidän suhde kaatuisi uskottomuudesta.

 

No sanotaan näin et mua ei hetkauttais uskottomuus pätkän vertaa, sillä tietäisin ainakin sitten erotessamme etten menetä miehessä mitään arvokasta

 

Antaisin anteeksi jos toinen katuisi ja lupaisi että ei enää tekisi sitä uudestaan. Tai ainakin yrittäisi kaikkensa jotta ei enää loukkaisi minua.

 

Meillä on isännän kans sopimus. Jos oikee tekee mieli niin etukäteen pitää ilimottaa.

tää on aika hyvä :flower:

 

Olen vähän samoilla linjoilla. En ole ikinä ollut uskoton, enkä usko, että mieskään, mutta ei se maailmaani kaatais, jos lipsahdus sattuisi. Olen miettinyt, että kumpi harmittaisi vanhana mummona enemmän, se, että kokeili onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella vaiko se, ettei tullut ikinä moista kokeiltua.

Mutta jos miehesi ei olekaan yhtä avarakatseinen, mahtaisi harmittaa mummona jos olisi tullut hyvä mies ja lasten isä hassattua yhen panon takia...

 

Se vaan on niin, että vietit voi joskus viedä ja mielestäni se ei tarkoita parisuhteen loppumista.

En toki kannata uskottomuutta ja toki moisia tilanteita kannattaa välttää, mutta liian ehdoton en olisi.

Me kaikki ollaan vaan ihmisiä ja ei omisteta yhtäkään ihmistä, ei voida määrätä toisen tekemisiä.

Eikö olisi melkein outoa, jos esim. 50 vuotta samassa parisuhteessa olleet ihmiset eivät edes kerran kokeilisi onko ruoho aidan takana vihreämpää??

Mun mies on ainakin mun mies ja se itse halusi just minut vaikka ei kukaan pakottanut sitä menemään naimisiin kanssani. Tuntuu niin hyvälle, että joku on itselle kaikki kaikessa ja itse on jollekin kaikki kaikessa. Ihanaa, että hän kuolaa vain minun perääni ja näkee minussa kaikista kauneimman ja ihanimman naisen ja hänen silmänsä on luotu katsomaan vain minua ja samaa tunnen häntä kohtaan. <3

 

Eikö olisi melkein outoa, jos esim. 50 vuotta samassa parisuhteessa olleet ihmiset eivät edes kerran kokeilisi onko ruoho aidan takana vihreämpää??

Ei olisi ollenkaan outoa, jos on naimisiin menty ja luvattu uskollisina pysyä.

 

Meillä on isännän kans sopimus. Jos oikee tekee mieli niin etukäteen pitää ilimottaa.

Sopimukset ovat hyviä vain jos niitä noudatetaan. Meillä oli sopimus että jos erehtyy niin kertoo siitä ja pyytää anteeksi.

 

Se vaan on niin, että vietit voi joskus viedä ja mielestäni se ei tarkoita parisuhteen loppumista.

En toki kannata uskottomuutta ja toki moisia tilanteita kannattaa välttää, mutta liian ehdoton en olisi.

Me kaikki ollaan vaan ihmisiä ja ei omisteta yhtäkään ihmistä, ei voida määrätä toisen tekemisiä.

Eikö olisi melkein outoa, jos esim. 50 vuotta samassa parisuhteessa olleet ihmiset eivät edes kerran kokeilisi onko ruoho aidan takana vihreämpää??

Mun mies on ainakin mun mies ja se itse halusi just minut vaikka ei kukaan pakottanut sitä menemään naimisiin kanssani. Tuntuu niin hyvälle, että joku on itselle kaikki kaikessa ja itse on jollekin kaikki kaikessa. Ihanaa, että hän kuolaa vain minun perääni ja näkee minussa kaikista kauneimman ja ihanimman naisen ja hänen silmänsä on luotu katsomaan vain minua ja samaa tunnen häntä kohtaan. <3

Kuinka hyvin oikeastaan tunnet miehesi ajatukset ja kuolaamiset...

 

Se vaan on niin, että vietit voi joskus viedä ja mielestäni se ei tarkoita parisuhteen loppumista.

En toki kannata uskottomuutta ja toki moisia tilanteita kannattaa välttää, mutta liian ehdoton en olisi.

Me kaikki ollaan vaan ihmisiä ja ei omisteta yhtäkään ihmistä, ei voida määrätä toisen tekemisiä.

Eikö olisi melkein outoa, jos esim. 50 vuotta samassa parisuhteessa olleet ihmiset eivät edes kerran kokeilisi onko ruoho aidan takana vihreämpää??

Sä et arvosta itseäsi etkä puolisoasi jos katsot että pettäminen on ok.

 

Tähän aiheeseen liittyen niin en ymmärrä heitä, jotka sanovat, että uskottomuus olisi suunnilleen maailman hirvein asia mitä voisi sattua heille. Minä kun löydän suunnilleen miljoona muuta kauheampaa asiaa, joita voisi tapahtua.

Samoin. Alkoholismi, väkivalta ja se että mies käyttäytyisi kuin lapsi jonka jälkiä pitää siivota ja perään huudella ja vahtia, olisi minulle pahempaa kuin yksi pano vieraan kanssa.
Miehellä olisi ammattinsa takia hyvät mahdollisuudet pettämiseen mutta ei ole pettänyt. Miestä ei taluteta narusta vieraaseen sänkyyn, vaikka tämän palstan mukaan kaikki miehet pettävät heti kun siihen on mahdollisuus.
Olisi se tietty paha juttu mutta ei meidän hyvä avioliitto siihen kaatuisi.

 

Onko suuteleminen pettämistä?