Olenko ainut, joka ei voisi olla naimisissa ulkomaalaisen kanssa?

En voisi koskaa olla vakituisessa, pitkässä suhteessa ulkomaalaisen miehen kanssa, ja syykin on tällainen: mä haluan miehen, joka edustaa samaa kieli- ja kulttuuriryhmää kuin itsekin, eli se tuntee kaikki käyttämäni ilmaisut, tietää mitä Juha Miedon tappiot ja Lasse Virenin voitot tarkoittavat jne jne. Vähän hölmö peruste, mutta kuitenkin...

 

En haluais miekään, ellei se sit opettelis suomea niin perusteellisesti, et tajuais mua aina. Oon seurustellu vuoden verran ulkomaalaisen kanssa ja se ol rasittavaa suuttua ja riidellä sen kans. Ku just ko olin tuohtunu ja oisin halunnu ladata täydel teholla ni ei voinu ku en iha nii noheva oo ton enkun kielitaitoni kanssa.

 

No eroaako sun mielestä esim. Ruotsalaisten kulttuuri niin paljon meidän kulttuurista? Ja varmasti tietää Juha Miedon tappion kaikki svenskit

 

Joo, sama juttu, enkä varsinkaan tummaihoisen kanssa. Suomimiehenkin kanssa on ongelmia ja ristiriitoja ja "kielimuureja" ja "kulttuurieroja" saatikka sitten ulkomaalaistaustaisen.

Entinen kaveri on ulkomaalaissyntuisen kanssa naimisissa ja hän yritti selittää että tekee ruuaksi uusia perunoita, englanniksi. Eikä se mis tajunnut mitä ne uudet perunat on???!!!

 

No eroaako sun mielestä esim. Ruotsalaisten kulttuuri niin paljon meidän kulttuurista? Ja varmasti tietää Juha Miedon tappion kaikki svenskit

Varmaan pääpiirteissäin Ruotsin kulttuuri onkin samankaltaista kuin Suomen, mutta kyse onkin nyt ihan pikkuasioista, sellaisista joita tulee eteen arkipäivän elämässä, esim. kuka on Jammu (ruotsalainen tuskin tietää).

 

No eroaako sun mielestä esim. Ruotsalaisten kulttuuri niin paljon meidän kulttuurista? Ja varmasti tietää Juha Miedon tappion kaikki svenskit

Varmaan pääpiirteissäin Ruotsin kulttuuri onkin samankaltaista kuin Suomen, mutta kyse onkin nyt ihan pikkuasioista, sellaisista joita tulee eteen arkipäivän elämässä, esim. kuka on Jammu (ruotsalainen tuskin tietää).

On kyllä todella tärkeää toimivan parisuhteen kannalta tietää, kuka on jammu.

 

No eroaako sun mielestä esim. Ruotsalaisten kulttuuri niin paljon meidän kulttuurista? Ja varmasti tietää Juha Miedon tappion kaikki svenskit

Varmaan pääpiirteissäin Ruotsin kulttuuri onkin samankaltaista kuin Suomen, mutta kyse onkin nyt ihan pikkuasioista, sellaisista joita tulee eteen arkipäivän elämässä, esim. kuka on Jammu (ruotsalainen tuskin tietää).

On kyllä todella tärkeää toimivan parisuhteen kannalta tietää, kuka on jammu.

No niin, kommenttisi osoittaa miten kapean ajattelun omaat; Jammu-esimerkki oli VAIN esimerkki. Tietenkään en väitä sen olevan onnistuneen parisuhteen kulmakivi, vaan kaikki se mitä se edustaa.

 

Kommenttini oli ironiaa. Se on hyvä että itse omaat laajemman ajattelutavan.

 

Kommenttini oli ironiaa. Se on hyvä että itse omaat laajemman ajattelutavan.

Ironiasi vähän ontui, ei sopinut tuohon kohtaan.

 

Sori mutta....

 

Nii no, jos jammun tietäminen edustaa suurempaa juttua, ni en miekää ymmärrä miks tuommoset jutut esteenä ois. Itse tosiaankaan en haluaisi ulkomaalaista, mutta vain sen kielimuurin vuoksi. Tosin, siihenkin tottuisi kai ajallaan ja jos mies on todella hyvä niin mikä jottei.

 

En voisi avioitua ulkomaalaisen miehen kanssa.

Ihan vaan kielimuurin takia.
Kaikki mitä siihen kieleen liittyy;vertaukset,sanonnat,"inside-vitsit"jne...

 

En sellasen kanssa, jonka kulttuuri eroa merkittävästi omastani. Eurooppalaisen kanssa kyllä, mutta en esim. afrikkalaisen tai aasialaisen. Tai minkäs sille mahtaisi jos tulisesti rakastuisi :/ Ei kai siinä kävisi miettimään, että en mie siun kanssa voi olla, kun ei meiän kulttuurit kohtaa.
Onneksi on tuo suomalaisen turilas vierellä niin ei tosissaan tartte tällasta edes miettiä

 

Mielestäni siinä ei ole mitään väärää, ettei halua mennä naimisiin kaikenlaisten miesten kanssa. Toiset tykkää eri asioista kuin toiset. Tuskinpa siinä mitään epänormaalia tai rasistista on?!

Itse kun taas en voisi kuvitellakaan olevani naimisissa suomalaisen miehen kanssa vastaavista syistä kuin aloittaja. Ei kai se minusta rasistia tee Vaikka olen suomalaista syntyperää, maailmankatsomukseni ja erityisesti parisuhteeseen ja lasten kasvatukseen liittyvät moraaliset periaatteeni eroavat "keskiverto"suomalaisen ajattelutavasta. Luulenpa että olisin suomipojan mielestä aivan liian tiukkis. Mikä pakko siis olisi sitten mennä naimisiin ihmisen kanssa, jonka kanssa vaan ei ajatusmaailmat passaa yhteen?

Kyllä sitä joskus on yritetty suomalaistakin miestä "kestää", mutta ei siitä vaan mitään tullut. Alkoholin käyttö on varmasti yksi suurimmista asioista, joita en voisi puolisoltani hyväksyä tippaakaan. Minä kun en tunne sanaa "kohtuukäyttö"; absolutistina en voisi asua ihmisen kanssa, joka juo. Siinäpä yksi merkittävä kultturiero.

Mutta peesaan Kiiniä siinä, ettei sille kyllä varmaan mitään mahtaisi, jos tulisesti rakastuisi.

En ole kyllä kokenut mitään menetystä siinä, ettei mieheni tiedä Mietaata tai Vireniä. Jammusta on tullut mainittua kun tuossa melkein naapurissa asuu viimeisten julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan
Enpä minäkään vastaavasti tiedä mieheni kotimaan tunnettuja henkilöitä kovinkaan paljoa. Eikä se taas miestäni vaivaa. Mutta siinä kai eroankin aloittajasta; minulle tällä ei ole merkitystä, hänelle on. Eikä kumpikaan ole toistaan huonompi tässä asiassa.

Monikulttuurisen parisuhteen onnistumisresepti piilee siinä, että molempien kulttuuri otetaan huomioon. Usein varsinkin suomalaiset jotenkin olettaa, että meidän suomalaisten pitää unohtaa oma kulttuurimme, kun menemme ulkomaalaisen ihmisen kanssa naimisiin. Mutta kuka se niin käski tehdä? Molempien kulttuureista voi ottaa ne hyvät puolet!

 

Juu mullaki aika samat syyt miksei ulkomaalaisen kans. Vaikka periaatteessa ulkomaalainen mieskin vois olla (onhan ne jotku tosi komeita ), mutta jos kielen kans tulee vaikeuksia, ni ... se kaatuu siihe.

 

En voisi olla.
Mutta en voisi olla kyllä kotimaisenkaan kanssa. Molempi pahempi, kuten tavataan sanoa. :xmas:
Seurustella voisin.

 

Voisin olla. Jos joku tyyppi kolahtaa niin ei siinä kansallisuutta kysytä. Ja sille joka puhui näistä inside-jutuista niin varmasti ihmisille tulee ihan oma inside-huumori. Ei kaikkien tartte tajuta Kummeleita

 

Toi mun norski ei kyl tiiä mistään hiihtotappioista tai Vireneistä, mutta mulle onkin tärkeempää, että tuntee jalkapallon historian.

 

Irkkumiehen olisin nainutkin jos toinen osapuoli olisi ollut yhtä kiinnostunut
Ihana maa ja ihania ihmisiä

 

Ymmärrän ap:n pointin. Mieheni kyllä tähän päivään mennessä tietää kuka on Juha Mieto ja Lasse Viren. Urheilusta jos puhutaan niin jokaisen maan omat urheilijat tuovat taatusti samanlaisen tunteen omiensa sydämeen kun saavuttavat itselleen ja maalleen kunniaa joten siinä kohdassa ei varmasti ole mitään epäselvää kenellekkään. Se kaiketi on pakko niellä ettei mieheni suorastaan itke katsoessaan miten Sami Hyypiä maalaa Liverpoolin paidassa tms.
Itse olen tyytyväinen liittoni ulkomaalaisen miehen kanssa. Olemme kokeneet paljon yhdessä ja tiedämme paljon toistemme maista , lapsuudesta ja tavoista. Osaamme arvostaa molempien maiden hyviä puolia ja kritisoida huonoja.
Suomalainen elämäntapa on varmasti vallitsevana liitossamme kun Suomessa elämme, mutta sydämessä on aina ovet auki toisen maan tavoille ja niistä on poimittu parhaimmat käyttöömme. Lapset elävät kahden maan tapojen ,kielen ja historian keskellä. Eivät ole valittaneet - päin vastoin sanovat olevansa ylpeitä laajoista juuristaan. Ovat siis kotonaan kahdessa, tai oikeastaan kolmessa maassa ja kahden maan kansalaisia.

 

Onnettomia ei mistään kotoisia olevia lapsia tuloksena monikulttuurisuhteista
Sit ajaudutaan rikoksen poluille tai huoraamaan ja syytetään yhteiskuntaa.

 

Onnettomia ei mistään kotoisia olevia lapsia tuloksena monikulttuurisuhteista
Sit ajaudutaan rikoksen poluille tai huoraamaan ja syytetään yhteiskuntaa.

Huumormiehiä

 

Onnettomia ei mistään kotoisia olevia lapsia tuloksena monikulttuurisuhteista
Sit ajaudutaan rikoksen poluille tai huoraamaan ja syytetään yhteiskuntaa.

Voihan siinä näinkin käydä. Ihmiset ovat ihmisiä aina vaan.
Onnettomia ei mistään kotoisin olevia lapsia voi tulla myös täysin suomalaisista kodeista.
Harkittava on kun perheen perustaa. Ja kun on kahden kulttuurin koti perusteilla niin harkintaa pitää olla kaksin verroin . Minun mielestäni.

 

Mun mielestä toi täytyy nähdä laajemmin. Jos puoliso on toisesta sosiaaliluokasta kuin itse, niin näkemys ja tietämyseroja syntyy paljon. Tällöin ei välttämättä toinen tiedä kuka on Jammu. Mä en voi (enää) mennä naimisiin täysin eri sosiaaliluokasta olevan suomalaisen kanssa.

 

Mun mielestä on ihanaa, ettei mun mies tiedä Juha Miedon tappioista ja Lasse Virenin voitoista. Ei katso jääkiekkoa, ei formulaa. Mua ei meinaan kiinnosta penkkiurheilu, ei sitten ollenkaan, MM-futista lukuunottamatta.
Ja mun mies osaa riidelläkin sujuvalla suomen kielellä (sekä minä suht sujuvalla turkin kielellä ) :xmas:. Suhteen alussa käytimme englantia yhteisenä kielenämme, eikä sekään ollut ongelma: molemmat oltiin totuttu käyttämään enkkua joka ikinen päivä töissä kuitenkin, joten se oli hyvin hallussa ja sillä kielellä kommunikointi tuntui täysin luontevalta.
Itse näen asian niin, että lapsille monikulttuuriseen perheeseen syntyminen on rikkaus. Saavat syntymälahjanaan kaksi kieltä, kaksi kulttuuria, ja lisäksi on ikuisesti ilmainen majoitus lomareissuilla :saint: . Mahdollisuus kaksoiskansalaisuuteen, mikä taas mahdollistaa asumisen, työskentelyn ja opiskelun vaikkapa ihanassa Istanbulissa, jos lapsia sellainen kiinnostaa - ilman paperisotaa. Eikä mun tuntemat jo aikuisikään ehtineet monikulttuuristen perheiden lapset kovin onnettomilta vaikuta, ja tuskin ovat asiasta kärsineet koska moni heistä on itsekin valinnut itselleen ulkomaalaisen siipan (sellaisen kaiken lisäksi, joka ei ole kotoisin Suomesta eikä toisesta kotimaasta, vaan jostain muualta, eli sekoittivat pakkaa vielä entisestään).