Olenko ex, rakastajatar vai mikä?

Oli pakko laittaa tännekin. Laitoin jo tuonne uusperheosioon.

Minulla on hiukan oudohko tilanne. Ajattelin, että täällä saisin yhden näkökulmaan ongelmaani. Ehkä yh puolelta toisen.
Erosin lapseni isästä n. 8 kuukautta sitten. Mutta en voi tietää mikä on tilanne.

Tapaamme isän kanssa joka viikonloppu ja viikollakin. Hän sanoo, ettemme seurustele. Mutta olemme harrastaneet seksiä hyvin useasti eromme jälkeen. Välillä nukumme yhdessä. Olen tyytynyt tähän, koska edelleen toivon saavani perheen yhteen. Emme kuitenkaan ole yhteenpaluusta puhuneet. Riidat syntyvät juuri siitä aiheesta, etten tiedä asemaamme. Riidan aikana mies vain sanoo, että emme seurustele.

Tiedän, että tästä kärsii lapsi ja minä. Mutta olen nyt voimaton muuhun. Nyt on selvinnyt, että miehellä on ollut eromme jälkeen ainakin yksi, ellei kaksi lyhyttä "seurustelusuhdetta". Tämä/nämä naiset tietävät minusta, ja että mies tulee meille joka viikonloppu ja kaikki lomat/pyhät. Mutta minulle näistä naisista ei puhuttu. Peitteli viimeiseen saakka!
Asia selvisi muuta kautta.

Miehen mukaan minulla ei ole oikeuttaa puuttua asiaan, koska emme ole yhdessä. Mutta missä on minun oikeuteni? Mikä minä olen? Olemme tehneet huoltajuus- ja elatusmaksusopimuksen. Eli olen yksinhuoltaja. Onko minulla siis tällaisessa tilanteessa oikeus puuttua miehen naisseikkailuihin? Siksi niitä kutsun, koska en voi ymmärtää, mikä minun roolini tässä on.

:'(

 

sinä olet pelkkä panopuu. ei pahalla mutta ala arvostamaan itseäsi ja jätä se sika :hug:

 

Tää on sit vaan mun mielipide,enkä halua mieltäsi pahoittaa,mutta tekstistä saa sen kuvan,että mies pitää sinua vaan "varmana nakkina" aina silloin kun haluaa.

 

Minä olen aikalailla samassa jamassa. Tosin nuo yhteiset viikonloput loppuivat n. puoli vuotta erosta.
Exäni on seurustellut nyt n. puoli vuotta, niistä puolesta vuodesta on vain yksi kuukausi jolloin emme ole harrastaneet seksiä. Kuitenkaan se seksi ei ole ollut pelkkää panemista vaan tosi upeaa. En tiedä johtuuko se vihasta ja ikävästä tai jotain. Minulle tämä vehtaaminen on aiheuttanut monet itkut ja paljon tuskaa.Exän pää on mennyt hetkellisesti sekaisin, muttei mitään muutosta ole koskaan tapahtunut. En ole pystynyt pitämään näppejäni erossa, koska on ollut niin ikävä ja rakastan miestäni...siis exääni.
Tuhat kertaa olen päättänyt että ei enää, kaikki tai ei mitään. Ja joka kerta olen "langennut" taas. Nyt taas tuntuu että olen vahva ja voiton puolella, toivottavasti vihdoin lopullisesti.
Se että mies päätti lähteä, muttei kuitenkaan voinut päästää irti lopullisesti ja lopettaa kaiken väliltämme heti muutettuaan, on pitkittänyt eroprosessia ja tuottanut monia toivon/epätoivon hetkiä.
Itse pitäisi se järki olla; niin sinun kuin minunkin. Mies ei siihen pysty.
Vaikeaa ja väärin miehen tyttöystävää kohtaan, mutta en pysty asettamaan ketään toista etusijalle tässä asiassa. Meillä on kuitenkin pitkä yhteinen taival takana.
Mitä mieltä muuten olette, pitäisikö tyttöystävälle kertoa näistä pettämisistä? Olen alkanut vakavasti harkita. Se merkitsee välirikkoa exään, mutta sehän olisi loppujen lopuksi vain hyvästä.

 

Niin se kai sitten on. :'(
Exäni kyllä muuten kohtelee minua hyvin. Ostelee ruokaa, tarjoaa huvituksia jne. Kutsuu myös sukujuhliinsa ym.. Niitä on siis harva se viikko. Olenkin ihmetellyt, että missä välissä seurustelisi jonkun toisen kanssa, jos täällä on kuitenkin vähintään puolet viikosta.
Vanhemmat sukulaisensa ja äitini on sanonut minulle, että malttia ja seuraile tilannetta. Nyt menee keskustelemaan tätinsä kanssa tästä meidän tilanteesta.

Siksi minä en pidä tätä pelkkänä hyväksi käyttönä, vaikka se sitä tavallaan, jollain tasolla, onkin. Tämä exäni on kuitenkin itsensä kanssa täysin hukassa. Eli ei ole kovin onnellinen tällä hetkellä. Olen sanonut että etsin toisen, eikä selvästikään pidä siitä. Minä en vain voi ajatella noin mustavalkoisesti. Mutta voi olla että olette sittenkin oikeassa.

Niin ja niistä lapsista vielä. Meillä ei ole nyt mahdollisuutta siihen, että ex ottaisi lasta itselleen. Ei ainakaan viikolla. Hänen työvuorojensa ja lapsen päivähoidon vuoksi. Ja muutenkin. Hän ei ole pystynyt puhumaan erosta minulle, eikä lapselle.
_________________________________________________________

Tämän kirjoitin tuolle uusperhepuolelle, kopioin tännekin. Minusta olisi oikein kertoa sille uudelle tyttöystävälle. Tai voihan olla jossain vaiheessa, että mies jää itse kiinni. Mutta tuskin on tämän uudenkaan kanssa kovin onnellinen, jos pettää häntäkin. Näin uskon. Nämä kivat viikonloput vain herättää niin paljon toiveita, etten voi minäkään tuntea itseäni exäksi, jolla ei ole sananvaltaa mihinkään. Enkä ainakaan voi kunnioittaa näitä satunnaisia tyttöystäviä ja heidän rauhaansa. Mutta millä keinoin voi päästä irti, kun koko ajan riutuu ikävästä, kun toinen kuitenkin antaa pieniä toiveita välillä. :'(