Olenko minä vaan tosikko vai onko mulla oikeus loukkaantua?

Toivottavasti ei kommentoi tytön kuullen.
6v:n mielenpahoituksesta olisin enempi huolissani kuin miniän, vaikka harmillista molempien kannalta tietysti.

 

En jaksa luke koko ketjua, mutta ainahan voit syyttää anoppia siitä että on tehnyt sellaisia lapsia että pystyvät siittämään vain tyttöjä

 

[QUOTE="vieras";25144511]Juu no toki noin, mutta tuon tyyppisten ihmisten kohdalla on usein niin, että sitä saisi olla jatkuvasti mieltään pahoittamassa.[/QUOTE]

No mutta kannattaaks oikeasti pahoittaa mieltään tuollaisesta turhasta horinasta.

Voihan siihen kommentoida vaan jotain yhtä tyhmää kuten että ihan kuin ois ollut puhetta tästä jo joskus ennenkin...

Tai jatkaa jotain että niin ajatella miten kamalaa oiskin jos tuliskin tyttö että mitä ihmettä sitä sitten tehdään jos tuleekin tyttö, minne sekin sitten annettais. Ja katsoo että eikö sillä herää mitään reaktiota itsellään. Ja lopuks todeta, että vitsi vaan ja tosi huono sellainen.

 

Meille syntyy alkuvuodesta tyttö. Appivanhemmilla on ennestään yksi lapsenlapsi, tyttö hänkin. Sanoivat meille, että "poikahan se teidän sitten tietysti on". Kun vastasin, että ei muuten ole, niin appiukko kysyi "onko se varmaa?" Tuli aika selväksi, että poikaa toivoivat. Saisivat pitää tollaiset asiat omana tietonaan.

Mä en myöskään voi käsittää sitä, kuinka jotkut kehtaa kysyä, että oliko lapsi ihan suunniteltu. Perkele! 8 vuotta kuitenkin oltu jo yhdessä. Ja kahden keskenmenon jälkeen tollanen ei hirveesti naurata.

 

Meillä oli epäily vammaisesta lapsesta. Itkin ja stressasin kauheasti. Menin sitten lapsivesipunktioon ja helpotukseksemme selvisi että terve tyttö on tulossa. Kun sitten iloisena kerroin uutisen äidilleni, tämän ensi kommentti oli: Mikä kumma meidän suvun akkoja vaivaa, kun pelkkiä tyttöjä vaan tehdään! :O

 

Tässä sitä taas nähdään että on muka naisen vika jos lapsi on "väärää" sukupuolta.
Jos miehen siittiösolussa on x-kromosomi lapsesta tulee tyttö ja jos Y, niin siitä tulee poika. Syy "väärään" sukupuoleen on siis ainoastaan miehessä! Tämän voi kertoa myös syyllistäjäanopeille jos niiltä on päässyt perusbiologian opit unohtumaan

 

[QUOTE="vieras";25146082]Meille syntyy alkuvuodesta tyttö. Appivanhemmilla on ennestään yksi lapsenlapsi, tyttö hänkin. Sanoivat meille, että "poikahan se teidän sitten tietysti on". Kun vastasin, että ei muuten ole, niin appiukko kysyi "onko se varmaa?" Tuli aika selväksi, että poikaa toivoivat. Saisivat pitää tollaiset asiat omana tietonaan.

Mä en myöskään voi käsittää sitä, kuinka jotkut kehtaa kysyä, että oliko lapsi ihan suunniteltu. Perkele! 8 vuotta kuitenkin oltu jo yhdessä. Ja kahden keskenmenon jälkeen tollanen ei hirveesti naurata.[/QUOTE]

Niin ja ilman tuota keskenmenoaspektiakin tuo on jotenkin kamalan tunkeileva ja syyyllistäväkin kysymys.

 

Meillä oli vähän samantyylinen juttu mieheni suvun puolelta. Mies on ulkomaalainen ja siellä kaikilla on tummat hiukset ja ruskeat silmät. Jo raskausaikana sai koko ajan kuulla että voi kuinka ihanaa että sukuun tulee sinisilmäinen vaalea lapsi. Yritin jo silloin selittää vähän perinöllisyydestä ettei oo kauheen todennäköistä että esim. tulee siniset silmät jos iskällä tumman ruskeat. Ei kukaan mua uskonut, ja minua ne puheet loukkasi koska sen verran näistä tiedän että tiesin että tytöstä tulisi ihana tummahiuksinen suklaanappi. No kun ne sitten sai ekan kuvan sinne niin heti muuttui mieli että "onneksi tytöstä näkee että on latino". Ja taas kerran onnistuivat loukkaamaan minua, vähän kuin sanoisivat että onneksi ei muistuta äitiään. Viimeks kun oltiin käymässä sain useaan otteeseen kuulla että "no milloin teette sen sinisilmäisen pojan". Just joo, enpä enää tienyt mitä vastata niihin tyhmyyksiin...

 

[QUOTE="Helinäkeiju";25144528] Mun appivanhemmat sanoivat kolmannen synnyttyä "on se stana kumma kun et kykene poikia synnyttämään"....
Yllättävän paljon meitä, joilla on sukupuolinatsi anoppi.[/QUOTE]

Näköjään myös niitä, joilla ei ole alkeellisintakaan käsitystä ihmisen lisääntymisen biologiasta. Taisi jäädä appivanhemmilla koulunkäynti aika lyhyeen

 

Noh, meiän äiti taas odotti kovasti tyttöä kun olin ekan kerran raskaana. Ei kerrottu kumpi on tulossa, joten yllätys oli valtava kun tulikin poika. Äitistä ei sit eka onnitteluiden jälkeen kuulunut 3 viikkoon juuri mitään. Kertoi myöhemmin et oli ollu niin järkyttynyt. Siis oikeesti. Olin ihan pihalla äitinä olemisesta ja olisin kaivannu äitini tukea mut äitiä ei kiinnostanu kun satuin synnyttämään POIKAlapsen! Että voi mennä näinkin päin..