olenko todella näin kamala

Hei vaan

Meillä tälläinen uusperhe.Minä ja mieheni ,ja minun tyttö5v ja miehen poika 5v.yhteinen tyttö 1,5v.mieheni exällä myös mies ja heillä yksi yhteinen lapsi.
poika käy joka toinen viikonloppu meillä.nyt parin kuukauden sisällä ei olisi halunu tulla meille ensin syytti et mä huudan.no joskus saatan korttaa ääntä.mut en kohdista lapsiin millälailla omasta mielestäni.sitten keksi et ei ole omaa sänkyä täällä.vaik ihan hyvä sänky on kuitenki.no viimeksi kun oli meillä ni yksi mummoista oli käymäs ja minun äitini ja meille tuli kinaa no näitä äidin ja tyttären erimielysyyksiä,eikä millälailla kohdistunu poikaan.no nyt jätti kokonaan meille tulon.ja isän piti mummola lähteä poikaa kattomaan,syytä mua kaikesta.olen aina ollu reilu ja tasavertaine kaikkia kohtaan.olenko kohtuuton.

 

Voi olla ettei lapsi vain ole tottunut äänenkorotuksiin ja läheisten välisiin kinasteluihin. Uskon että on ihmisiä jotka ei vain siedä sellaista vaikka se kuinka kuuluisia monilla arkeen.
Sänkykiukuttelu taas saattaa olla vain joku tekosyy jos muut asiat painoivat.

Omasta lapsuudesta muistin että karkasin aina kaverin luota jos siellä oli vähääkään äänenkorotusta. Se tuntui ahdistavalta ihan fyysisestikin. Ihan sitten kotona sen sieti kun ei muuta voinut kuin ehkä karata ulos.

 

Oletko varma, että ei lapsi vai joku muu(äiti) ei halua, että lapsi on teidän loukse ?