Olenko todellakin julma äiti?

Minusta et ole, mutta voi olla, että palstan yleinen mielipide on eri

Varmasti, nyt kun olen palstaa pidempään lukenut. Jotenkin tuntuu että tuttavapiirini mielipiteet kuitenkin eroavat kovasti palstasta, joten alkaa oikeustaju hämärtyä .

Olen kuitenkin ulkomailla, joten jos en mene töihin, en saa mitään tukia ja lisäksi menetän työpaikkani...

No et ole. Kuten itsekin totesit ei talta palstalta kannata kysya mitaan tahan aiheeseen liittyvaa. Palstamaailma ja oikea maailma ovat niin kaukana toisistaan.

Näin itsekin ajattelin. Suomen oloissa olisin varmaan ollutkin vähän pidempään kotona, mutta en asu lintukodossa .

 

Professorin näkemys:

Tässä kooste Turun Sanomien haastattelusta 22.2.2009:

Professori ihmettelee, miksi järjestelmä on sittemmin saanut sellaista hehkua, että moni luulee päivähoidon olevan lapselle jopa paras ratkaisu. Nykyään käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Jos se saisi sanella, sellainen käsite kuin alle kolmivuotiaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin.

- Alle kolmivuotiailla tulisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona.

Hänen mukaansa normaali pikkulapsi ei tarvitse kehittyäkseen päivähoitoa. Tarpeellista tai jopa välttämätöntä päivähoito on vain ongelmaperheiden lapsille. Professoria häiritsee se, että päivähoitoa puolustellaan asioilla, jotka eivät oikeasti ole sidoksissa päivähoitoon: esimerkiksi kavereilla, pihalla leikkimisellä ja ongelmaperheiden auttamisella.

Mitä siis pitäisi tehdä äidin, jonka vanhempainvapaa on päättymässä? Lapsi on kohta kymmenkuinen ja opettelee kävelemään. Kotona olo houkuttaisi äitiä, mutta asuntolaina ja esimerkiksi miehen lomautusuhka puhuvat vastaan. Kehityspsykologiaan erikoistunut professori vastaa, että pahin mahdollinen aika erota äidistä on vierastamisikä eli 9-10 kuukautta. Se järkyttää perusturvallisuutta.

Lapsen olisi hyvä saada olla vanhempiensa hoidossa noin puolitoistavuotiaaksi. Tässä iässä saavutetaan tietty kiintymyssuhteen vaihe, jolle jatkokehitys rakentuu. Keltikangas-Järvisen mukaan jokainen kuukausi, jonka ihan pienen lapsen kotona oloa voi venyttää, on lapselle hyväksi, ja jokainen tunti, jonka isomman lapsen hoitopäivästä saa pois, on lapsen etu.

Vuoden, puolentoista ja kolmen vuoden etapit ovat kuin luonnonlakeja. Lapsi käy läpi tietyn psyykkisen kehityksen ja kykenee eri vaiheissa oppimaan eri asioita.

Puolitoistavuotias ei ole kypsä ryhmään, vaikka Suomessa pidetäänkin selviönä sitä, että päivähoito tapahtuu ryhmässä ja kodin ulkopuolella. Ryhmä voi olla riskitekijä.

- Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä. Tästä on selvä tutkimusnäyttö. Toinen asia on melu. Alle kolmivuotiaan lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti. On osoitettu, että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä.

Perhepäivähoito tai hoitajan saaminen kotiin olisi siis puolitoistavuotiaalle paras malli.

- Tämänikäinen ei aivojensa kehitysvaiheen takia kykene solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen. Vanhempien lisäksi tähän ei mahdu kuin yksi hoitaja.

Hoitopäivän tulisi olla lyhyt, ympäristön tuttu, hoitajan pysyvä ja hoitolapsia vain 3-4, jotta sosiaalisten tapahtumien määrä on lapsen hallittavissa.

Liian iso ryhmä lietsoo aggressiota

Keltikangas-Järvisen mukaan kolmivuotiaallekin koti on paras hoitopaikka. Kolme vuotta on kotihoidon tuen yläraja, minkä jälkeen lapsi moni lapsi siirtyy päivähoitoon. Raja on kehityspsykologian perusteella oikeassa kohdassa.

- Varhaiskasvatuksesta voi puhua vasta yli kolmivuotiaiden kohdalla. Sitä nuoremmilla kyse on hoivasta.

Todellisuutta ovat yli kymmenen lapsen alle 3-vuotiaiden ryhmät ja paikoin lähes 30 lapsen isojen ryhmät. Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimuksissa havaitut ihannekoot ovat ihan eri maailmasta: alle kolmivuotiaiden ryhmässä se olisi 6-8 lasta, kun yli 12 muodostaa jo riskin.

- Kun sosiaalinen kenttä ei ole hallittavissa, lapsi ei voi oppia sosiaalisia taitoja, vaan turvautuu aggressioon.

Eikö auta, että 20 hengen lapsiryhmässä on useita aikuisia?

- Ei auta. Tämän osoittavat kaikki tutkimukset kiistattomasti. Kyse ei ole aikuisten taidoista, vaan ryhmän ominaisuudesta. Jokainen lisäaikuinenkin muuttaa ryhmän dynamiikkaa ja tuo lisäelementtejä.

Aikuisia lisäämällä ei siis voi ryhmän kokoa kasvattaa, vaikka näin halutaan nykyään uskoa. Suurissa ryhmissä on lisäksi meluisaa. Melun on osoitettu haittaavan oppimiskyvyn kehitystä.

Koulujen levottomuus päiväkodeista perittyä?

Tieteellisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana on ollut 27 eri yliopistoa ja tutkimuskeskusta, kertoo ison kuvion: kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin, että hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu- ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille, levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys.

Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan on hyvä kysymys, onko koulumaailman nykyisellä levottomuudella tekemistä päivähoidon ongelmien kanssa.

 

aina tästä jaksetaan vääntää.

Jokainen äiti ja perhe tekee ratkaisut omista lähtökohdistaan. Jos äiti ei voi tai halua jäädä kotiäidiksi, niin mielestäni hyvää äitiyttä on myös se, että järjestää lapsen hoidon mahdollisimman hyvin - kuten ap, joka kuitenkin on myös paljon kotona.

Pienelle vauvalle on ihan varmasti hyväksi olla kotona, mutta ei se lapsi tai lapsen tulevaisuus mene hoidossa pilalle.

Ja muistakaa nyt ihan totta, että ei se aina vaan ole mahdollista jäädä kotiin! Jos on esim. iso asuntolaina, niin olisiko oikein esim. vanhempia lapsia kotiin myydä koti alta vain siksi, että äiti voisi olla kotona?

 

Tuo sama professorin näkemys pyörii täällä ketjusta ketjuun. Onko asiasta mitään ulkomaalaisia tutkimuksia, kun täällä en ole aiheesta kuullut puhuttavankaan?

 

Ystävät ja tutut ei kehtaa suoraan sanoa, mutta nimimerkin takaa ne samat tyypi voi täällä haukkuakin sut maan rakoon....
Huonoksi äidiksi tekee ihan muut asiat kuin lapsen hoitoon laittaminen ja sitä myöten perheensä elättäminen.

 

Tuo sama professorin näkemys pyörii täällä ketjusta ketjuun. Onko asiasta mitään ulkomaalaisia tutkimuksia, kun täällä en ole aiheesta kuullut puhuttavankaan?

Kyllä varmasti löytyy ulkomailtakin!
Kannattaa etsiä netistä tai hakea asiaan liittyvää kirjallisuutta.

Suosittelen kuitenkin lukemaan pari Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjaa, niin ei tarvitse mielipidettä muodostaa tämän postauksen takia, jos se on ainoa, jonka olet nähnyt(monessa ketjussa...).

Niitä kirjoja voi tilata sinne ulkomaillekin=)

 

Tuo sama professorin näkemys pyörii täällä ketjusta ketjuun. Onko asiasta mitään ulkomaalaisia tutkimuksia, kun täällä en ole aiheesta kuullut puhuttavankaan?

Kyllä varmasti löytyy ulkomailtakin!
Kannattaa etsiä netistä tai hakea asiaan liittyvää kirjallisuutta.

Suosittelen kuitenkin lukemaan pari Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjaa, niin ei tarvitse mielipidettä muodostaa tämän postauksen takia, jos se on ainoa, jonka olet nähnyt(monessa ketjussa...).

Niitä kirjoja voi tilata sinne ulkomaillekin=)

Olen netistä yrittänyt löytää englanninkielisiä tutkimuksia jotka puoltavat kotihoitoa. En ole löytänyt, olisiko kenelläkään linkkejä?

 

Vasta tältä palstalta olen saannut ajatuksen että ehkä olenkin julma äiti kun laitan lapseni hoitoon heti kun vanhempainrahakausi päättyy, eli vauvani on silloin 8.5 kk. Oikeassa elämässä en ole arvostelua kuullut.

Joten olenko julma jos laitan lapseni hoitoon; kuitenkin niin että tulen olemaan töissä vain kolme päivää viikossa ainakin usean vuoden ajan. Lisäksi ostan lisälomia eli varmasti voin olla ainakin 2 kk per vuosi lomalla?

Julmuutta on se että tieten tahtoen tekee jollekulle pahaa. Oma elämäsi tilanne sanelee omat ratkaisut ja mahdollisuudet. Lapsesi on Sinulle aivan varmasti tärkeä ja rakas ja haluat tehdä kaiken hyvän hänen puolestaan. Aina ei elämässä ole mahdollisuuksia tehdä selkeitä hyvältä tuntuvia ratkaisuja mutta voi aina tehdä "mahdollisimman hyviä" ratkaisuja ja tässä tapauksessa kun joudut eroon näin pienestä lapsestasi voit tehdä hyviä päätöksiä vain jos otat riittävästi selvää asioista. Ymmärrät mitä pitkä päivittäinen ero pitää sisällään lapsen näkökulmasta, minkälaisia haasteita se tuo mukanaan teidän välisen kiintymyssuhteen toimimisen kannalta, minkälainen hoitomuoto antaa Sinulle ja lapsellesi parhaan tuen jne.

Jos haluat asioihin paneutua ja ymmärtää syvällisemmin tilannetta jonka edessä olet suosittelen lämpimasti teosta Erna Furman: "Auta lasta kasvamaan". Uskon että täältä löytyisi Sinulle aivan oikeata apua joka saa sinut tuntemaan itsesi hyväksi äidiksi kaikeata huolimatta.

 

Minusta olisi tuntunut julmalle jättää vauva hoitoon vieraaseen paikkaan moneksi tunniksi monta kertaa viikossa.

 

Tuo sama professorin näkemys pyörii täällä ketjusta ketjuun. Onko asiasta mitään ulkomaalaisia tutkimuksia, kun täällä en ole aiheesta kuullut puhuttavankaan?

Kyllä varmasti löytyy ulkomailtakin!
Kannattaa etsiä netistä tai hakea asiaan liittyvää kirjallisuutta.

Suosittelen kuitenkin lukemaan pari Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjaa, niin ei tarvitse mielipidettä muodostaa tämän postauksen takia, jos se on ainoa, jonka olet nähnyt(monessa ketjussa...).

Niitä kirjoja voi tilata sinne ulkomaillekin=)

Olen netistä yrittänyt löytää englanninkielisiä tutkimuksia jotka puoltavat kotihoitoa. En ole löytänyt, olisiko kenelläkään linkkejä?

Tutkimuksia on runsaasti siitä miten pitkä päivittäinen ero saattaa häiritä alle kolmevuotiaan ja äidin kiintymyssuhdetta ja tämän myötä vaikuttamaan haitallisesti niihin kehitysaskeliin jotka ovat lapsella ajankohtaisia. Mitä pienempi lapsi sitä haavoittuvaisempi suhde on ensisijaiseen hoitajaan. Lapsi niin monella tavalla juuri tämän henkilön avun tarpeessa. Jos googlaat esim. daycare ja attatchment niin uskon että pääset alkuun. Varsin hyvä kirja aiheesta on myös Erna Furman: "Auta lasta kasvamaan". Ihan suomeksi käännettynä. Toinen kirja jota lämpimästi suosittelen on Erna Furman: "Toddlers and Their Mothers" Abridged version for parents and caregivers. Ikävä kyllä ei vielä käännetty suomeksi.

 

Tuo sama professorin näkemys pyörii täällä ketjusta ketjuun. Onko asiasta mitään ulkomaalaisia tutkimuksia, kun täällä en ole aiheesta kuullut puhuttavankaan?

Kyllä varmasti löytyy ulkomailtakin!
Kannattaa etsiä netistä tai hakea asiaan liittyvää kirjallisuutta.

Suosittelen kuitenkin lukemaan pari Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjaa, niin ei tarvitse mielipidettä muodostaa tämän postauksen takia, jos se on ainoa, jonka olet nähnyt(monessa ketjussa...).

Niitä kirjoja voi tilata sinne ulkomaillekin=)

Olen netistä yrittänyt löytää englanninkielisiä tutkimuksia jotka puoltavat kotihoitoa. En ole löytänyt, olisiko kenelläkään linkkejä?

Tutkimuksia on runsaasti siitä miten pitkä päivittäinen ero saattaa häiritä alle kolmevuotiaan ja äidin kiintymyssuhdetta ja tämän myötä vaikuttamaan haitallisesti niihin kehitysaskeliin jotka ovat lapsella ajankohtaisia. Mitä pienempi lapsi sitä haavoittuvaisempi suhde on ensisijaiseen hoitajaan. Lapsi niin monella tavalla juuri tämän henkilön avun tarpeessa. Jos googlaat esim. daycare ja attatchment niin uskon että pääset alkuun. Varsin hyvä kirja aiheesta on myös Erna Furman: "Auta lasta kasvamaan". Ihan suomeksi käännettynä. Toinen kirja jota lämpimästi suosittelen on Erna Furman: "Toddlers and Their Mothers" Abridged version for parents and caregivers. Ikävä kyllä ei vielä käännetty suomeksi.

Uskon kyllä teitä, mutta kummastuttaa silti että täällä asuinmaassani suurin osa lapsista menee hoitoon ennen kuin ovat 4 kk ja silti tutkimusten mukaan ovat maailman onnellisimpia lapsia.

Joten joku tässä yhtälössä ei nyt täsmää, tai sitten muut vaikuttimet ovat merkittävimpiä kuin kotihoito/päiväkoti.

 

Minusta olisi tuntunut julmalle jättää vauva hoitoon vieraaseen paikkaan moneksi tunniksi monta kertaa viikossa.

Julmaa tai ei, mutta niin täällä lähes kaikki äidit tekevät. Uskon että Suomesta löytyisi yhtä "julmia" äitejä jos kodinhoidontuki ja lapsilisät lakkautettaisiin. Olet kenties samaa mieltä?

 

Kukapa mä olen sanomaan.

Ite en kyllä pystyis, en mitenkään päin. 3 lasta ja kaikki vielä kotona. Vanhin on 4v toka 3v (melki) ja nuorin 1v2kk.
Ja kotona ovat vielä toivottavasti pitkän aikaa.

 

Kukapa mä olen sanomaan.

Ite en kyllä pystyis, en mitenkään päin. 3 lasta ja kaikki vielä kotona. Vanhin on 4v toka 3v (melki) ja nuorin 1v2kk.
Ja kotona ovat vielä toivottavasti pitkän aikaa.

Pystyisitkö toteuttamaan tuon ilman mitään tukia?

 

Kukapa mä olen sanomaan.

Ite en kyllä pystyis, en mitenkään päin. 3 lasta ja kaikki vielä kotona. Vanhin on 4v toka 3v (melki) ja nuorin 1v2kk.
Ja kotona ovat vielä toivottavasti pitkän aikaa.

Pystyisitkö toteuttamaan tuon ilman mitään tukia?

Osittain, teen kotona töitä.

 

Et ole.

 

Miten tehokasta työtä voi tehdä kotona kolmen alle 5 vuotiaan kanssa?

 

Miten tehokasta työtä voi tehdä kotona kolmen alle 5 vuotiaan kanssa?

Vähän riippuu. Välillä tosi tehokasta ja välillä ei niin tehokasta. :saint:
Riittävää kuitenkin kun hommia riittää.

 

Kuten tänään jo aikaisemmin on todettu, palstan mielestä olet julma äiti, jos laitat vessaan mennessäsi oven lukkoon. Että palstan mielipiteen voit päätellä siitä, yleinen mielipide (esim. koulutettujen ihmisten) onkin sitten ihan eri asia.

Ihan tiedoksi, että vaikka termiä "palstamamma" viljellään halveksuvassa mielessä usein, sellaista ei todellisuudessa ole olemassakaan. Palstalla ei myöskään ole blokkia koulutetuille ihmisille, joten koulutustaustojen kirjo on palstalla taatusti melkoinen.

Hassua tuo, että itse roikutaan täällä ja samaan hengenvetoon halveksutaan muita palstailijoita ja pidetään heitä korkeintaan amiksen käyneinä leveäperseisinä kotiäiteinä, joiden elämisen kustantaa sossu.

 

Et ole.

Kiitos tästäkin "synninpäästöstä" .

 

Et ole, mut minäpäs olenkin vähän sellainen yök, uraäiti, vein lapsen hoitoon 1v1kk ikäisenä ja päivääkään en ole katunut, lapsi on pph:lla, josta muodostunut semmoinen tuki ja turva meidän perheelle, tiedän, että laastani hoidetaan hyvin ja hänestä välitetään! Hyvillä mielin voin aamuisin lapsen hoitoon viedä ja mennä töihin..

 

Et ole.

Kiitos tästäkin "synninpäästöstä" .

Samalla armahdin myös itseni samasta synnistä. Esikoinen meni aikoinaan hoitoon 10kk:n ikäisenä ja kuopus aloittaa ihan kohta 11kk:n ikäisenä hoitouransa. =)

 

Et ole.

Kiitos tästäkin "synninpäästöstä" .

Samalla armahdin myös itseni samasta synnistä. Esikoinen meni aikoinaan hoitoon 10kk:n ikäisenä ja kuopus aloittaa ihan kohta 11kk:n ikäisenä hoitouransa. =)

Ja ilmeisesti kaikki on hyvin mennyt?

 

Tuo sama professorin näkemys pyörii täällä ketjusta ketjuun. Onko asiasta mitään ulkomaalaisia tutkimuksia, kun täällä en ole aiheesta kuullut puhuttavankaan?

Kyllä varmasti löytyy ulkomailtakin!
Kannattaa etsiä netistä tai hakea asiaan liittyvää kirjallisuutta.

Suosittelen kuitenkin lukemaan pari Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjaa, niin ei tarvitse mielipidettä muodostaa tämän postauksen takia, jos se on ainoa, jonka olet nähnyt(monessa ketjussa...).

Niitä kirjoja voi tilata sinne ulkomaillekin=)

Kun tutkimus tehtiin oli vain 10% alle koluikäisten äidit kokopäivä työssä. Sittemmin kehitettiin päiväkotitoimintaa. Kuitenkin vielä verrattuna Suomeen hyvin pieni procentti äideistä aloittaa töissä lapsen ollessa 4kk. Hollannissa, jossa ilmeisesti asut, arvostetaan kotielämää ja lasten hoitoa aivan toisella tavalla kuin Suomessa jossa vanhemmuus alkaa olla ulkoistettu varsin laajasti, heti äitiysloman jälkeen. Missään muussa maassa Euroopassa ei niin suurta osaa alle kolmevuotiaista hodeta pitkiä päiviä laitoksissa kuin Suomessa. Tällä ei voi olla olematta vaikutuksensa lasten hyvinvointiin josta kyllä ollaan varsin huolissaan.

Olen netistä yrittänyt löytää englanninkielisiä tutkimuksia jotka puoltavat kotihoitoa. En ole löytänyt, olisiko kenelläkään linkkejä?

Tutkimuksia on runsaasti siitä miten pitkä päivittäinen ero saattaa häiritä alle kolmevuotiaan ja äidin kiintymyssuhdetta ja tämän myötä vaikuttamaan haitallisesti niihin kehitysaskeliin jotka ovat lapsella ajankohtaisia. Mitä pienempi lapsi sitä haavoittuvaisempi suhde on ensisijaiseen hoitajaan. Lapsi niin monella tavalla juuri tämän henkilön avun tarpeessa. Jos googlaat esim. daycare ja attatchment niin uskon että pääset alkuun. Varsin hyvä kirja aiheesta on myös Erna Furman: "Auta lasta kasvamaan". Ihan suomeksi käännettynä. Toinen kirja jota lämpimästi suosittelen on Erna Furman: "Toddlers and Their Mothers" Abridged version for parents and caregivers. Ikävä kyllä ei vielä käännetty suomeksi.

Uskon kyllä teitä, mutta kummastuttaa silti että täällä asuinmaassani suurin osa lapsista menee hoitoon ennen kuin ovat 4 kk ja silti tutkimusten mukaan ovat maailman onnellisimpia lapsia.

Joten joku tässä yhtälössä ei nyt täsmää, tai sitten muut vaikuttimet ovat merkittävimpiä kuin kotihoito/päiväkoti.

 

Tuo sama professorin näkemys pyörii täällä ketjusta ketjuun. Onko asiasta mitään ulkomaalaisia tutkimuksia, kun täällä en ole aiheesta kuullut puhuttavankaan?

Kyllä varmasti löytyy ulkomailtakin!
Kannattaa etsiä netistä tai hakea asiaan liittyvää kirjallisuutta.

Suosittelen kuitenkin lukemaan pari Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjaa, niin ei tarvitse mielipidettä muodostaa tämän postauksen takia, jos se on ainoa, jonka olet nähnyt(monessa ketjussa...).

Niitä kirjoja voi tilata sinne ulkomaillekin=)

Kun tutkimus tehtiin oli vain 10% alle koluikäisten äidit kokopäivä työssä. Sittemmin kehitettiin päiväkotitoimintaa. Kuitenkin vielä verrattuna Suomeen hyvin pieni procentti äideistä aloittaa töissä lapsen ollessa 4kk. Hollannissa, jossa ilmeisesti asut, arvostetaan kotielämää ja lasten hoitoa aivan toisella tavalla kuin Suomessa jossa vanhemmuus alkaa olla ulkoistettu varsin laajasti, heti äitiysloman jälkeen. Missään muussa maassa Euroopassa ei niin suurta osaa alle kolmevuotiaista hodeta pitkiä päiviä laitoksissa kuin Suomessa. Tällä ei voi olla olematta vaikutuksensa lasten hyvinvointiin josta kyllä ollaan varsin huolissaan.

Olen netistä yrittänyt löytää englanninkielisiä tutkimuksia jotka puoltavat kotihoitoa. En ole löytänyt, olisiko kenelläkään linkkejä?

Tutkimuksia on runsaasti siitä miten pitkä päivittäinen ero saattaa häiritä alle kolmevuotiaan ja äidin kiintymyssuhdetta ja tämän myötä vaikuttamaan haitallisesti niihin kehitysaskeliin jotka ovat lapsella ajankohtaisia. Mitä pienempi lapsi sitä haavoittuvaisempi suhde on ensisijaiseen hoitajaan. Lapsi niin monella tavalla juuri tämän henkilön avun tarpeessa. Jos googlaat esim. daycare ja attatchment niin uskon että pääset alkuun. Varsin hyvä kirja aiheesta on myös Erna Furman: "Auta lasta kasvamaan". Ihan suomeksi käännettynä. Toinen kirja jota lämpimästi suosittelen on Erna Furman: "Toddlers and Their Mothers" Abridged version for parents and caregivers. Ikävä kyllä ei vielä käännetty suomeksi.

Uskon kyllä teitä, mutta kummastuttaa silti että täällä asuinmaassani suurin osa lapsista menee hoitoon ennen kuin ovat 4 kk ja silti tutkimusten mukaan ovat maailman onnellisimpia lapsia.

Joten joku tässä yhtälössä ei nyt täsmää, tai sitten muut vaikuttimet ovat merkittävimpiä kuin kotihoito/päiväkoti.

Olen luultavasti asunut samassa maassa kuin sinakin ja sen takia juuri en uskokaan enaa naihin Suomen "vain kotihoito on hyvaa" mantroihin.