Olenko vain kamalan mustasukkainen vai mikä neuvoksi??

Onko muita joita ärsyttää miehen lapsi ja entinen elämä ja ex-vaimo???

Meillä uusperhe,johon kuuluu minä,mieheni,2 tyttöäni ja miehen poika.Joka toinen viikonloppu meillä on myös mieheni 2 tyttöä.Poika ja toinen tytöistä on ihan mukavia,mutta tämä nuorin tyttö...8v.Ärsyttää hänen vauvamaisuus ja se että on koko ajan pussailemassa,halailemassa ym isäänsä.Ja isä antaa tytölle melkein kaiken periksi mitä haluaa,on oikein lellitty.Ja vielä se että kun tyttö on meillä,niin mieheni käytös minua kohtaankin muuttuu...aivan kuin ei voisi olla minun lähelläkään tyttönsä nähden.

Ja sitten tämä mieheni ex-vaimo...Ärsyttää kun mieheni on niin kiinnostunut hänen elämästään,menoistaan ym...Kyselee lapsiltaan asioita äidistään ym.Tulee välillä tunne,että haluaako mieheni edelleen olla exänsä kanssa vai miksi kiinnostaa...Tämä exä kun on mieheni aikoinaan jättänyt.

Tuntuu että itselläni välillä sekoaa pää näiden asioiden kanssa.Olenko vain niin kamalan mustasukkainen miehestäni???Mitä minun pitäisi tehdä?Välillä tuntuu että olen miehelleni ihan saman tekevä.Hän suuttuu jos otan näitä asioita esille ja hänelle on ihan sama mitä minä ajattelen tai miltä minusta tuntuu.Silti hän sanoo rakastavan minua ja haluaa olla minun kanssani loppuelämän.Mitä tehdä???

 

Kyllä sä musta vain kuullostat vähän mustasukkaiselta. Mua ei ainakaan ärsytä tai häiritse pätkääkään isän suhde omaan lapseen , tytöllä on varmaan vain ollut ikävä isäänsä ja vielä sen ikäinen että näyttää tunteensä avoimesti.

Isän kiinnostuksesta exäänsä kohtaan sun pitää puhua miehellesi, se ei ole lasten vika. Kerro et sua häiritsee exän kuulumisien kysely.

 

Vastaus tulee myöhään mutta yritänpä kuitenki

Itselläni on saman tapainen tilanne. Mieheni tyttö 6v on meillä osan kuukaudesta, ja hän saa aivan kaiken meillä ollessan. Ennen meillä meni oikein hyvin, mutta kun me saimme yhteisen lapsen viime kesänä kaikki muuttui.

Tyttö on mustasukkainen ja vaatii koko ajan huomiota. Minä kun en sitä jouda aina antamaan niin isi antaa. Ja nyt tyttö ei enää kuuntele mitn mitä sanon. Ja mieheni ei komenna tyttöä kunnolla vaikka tämä sylkee ruuat lattialle, potkaisee vauvaa, yms.

Ja sitten on vielä appivanhempani jotka ostavat tytölle kaiken ja antavat tytön tehdä aina mitä haluaa. Olen itse kateellinen lapseni puolesta koska hänen mummu ja ukki eivät ota häntä edes syliin kun paapovat tätä mieheni tyttöä. Ja sen jälkeen tyttö on aivan 2-vuotiaan tasolla häntä pitäisi syöttää yms...

Exän suhteen minulla on semmoinen ongelma että hän pompottaamiestäni. Jos mieheni ei hae tyttöä sillon kun ex olettaa. Alkaa tulla puheluita; jos et nyt hae et näe tyttöä enää ikinä yms... Olen huomannut et ex taitaa olla narsisti koska hänelle ei käy mikään muu kuin se miten hän haluaa asioiden menevän Raha on hänelle todella tärkeää ja rahan takia hän tyttöä pitää. Muuten antaisi meille asumaan.

 

minä olen taas aina raivona kun mies, exä ja heidän lapsensa tekevät kerran viikossa heidän yhteisiä juttuja.. Todella ahdistavaa, vielä nyt kun on tulossa oma lapsi miehen kanssa..
Miehellä on kaksi poikaa (6 ja 3 vuotiaat) jotka ilmaisevat kyllä rajusti mielipiteensä.Eli pelottaa juuri tuon vauvan puolesta..

 

minä olen taas aina raivona kun mies, exä ja heidän lapsensa tekevät kerran viikossa heidän yhteisiä juttuja.. Todella ahdistavaa, vielä nyt kun on tulossa oma lapsi miehen kanssa..
Miehellä on kaksi poikaa (6 ja 3 vuotiaat) jotka ilmaisevat kyllä rajusti mielipiteensä.Eli pelottaa juuri tuon vauvan puolesta..

Kyllä minäkin olisin. Mitä miehes exän kanssa touhuaa? Ja vieläpä että miksi?

Et AP vaikuta minusta mustasukkaiselta. Luulisi, ettei miestäsi enää kiinnosta exänsä tekemiset, jos ei lasten terveydestä ole kyse. Miehesi suuttumisesta voi vetää johtopäätöksiä, todennäköisesti se on jostain syystä hälle aika arka keskustelunaihe.

 

Hän perustelee sen aina lapsilla ja jos sanon vastaan;suuttuu...argh

 

Jos yhtään lohduttaa, niin meitä on muitakin lähes samanlaisessa tilanteessa. Meitä asuu täällä minun kaksi aiemmasta liitosta olevaa lastani ja sitten meidän kaksi yhteistä lastani. Normiarki on melkoista hulinaa neljän melko pienen lapsen kanssa, mutta jotenkin ollaan selvitty... Kaikista kamalinta on silloin kun mieheni murrosikäinen tyttö edellisestä liitosta tulee käymään joko täällä meillä tai mummolassaan, joka on lyhyen matkan päässä. Silloin alkaa jonkin asteinen perhehelvetti. Miehelleni tämä iso tyttö tuntuu olevan ainoa lapsi, edes meidän yhteiset lapset eivät merkitse mitään silloin, kun iso tyttö tulee...

Nyttenkin hän on viettämässä laatuaikaa tämän tyttönsä kanssa. Vei auton ja muu perhe paistuu tänne, eipä päästä edes uimaan, kun matkaa tulee sen verran. Vaikka yritin kyllä kertoa, että auto, joka lisäksi on minun omilla rahoilla ostama, saattaisi olla meille muillekin tarpeen...

Mieheni on yleensä tosi hyvä mies ja ihana isä, joka puuhailee lastensa kanssa, tekee kotitöitä ja yrittää jopa pitää minuakin hyvänä, kun lapset nukkuu. Se ihminen katoaa täysin, kun tämä iso tyttö tulee maisemiin. Hänestä tulee agressiivinen ja hermoheikko. Huutaa ja tyrkkii minua. Koko mies muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi, jota en edes tunne. On kuin hänellä olisi sivupersoona. Tai aivan kuin hän ei voisi olla kahdessa paikassa hyvä. Olen miettinyt kuule monta kertaa, että olenko vain mustasukkainen. Soimannut itseäni ja pitänyt itseäni tyhmänä. Mutta kerta toisensa jälkeen mieheni muuttuu hirviöksi, kun iso tyttö tulee. Arvatkaapa haluanko koko tytön tulevan tänne???

Harmillisinta on se, että muulloin mieheni on oikea unelma mies. Joten tuntuu tyhmältä erota ja rikkoa yhteisten lastemme perhe vain siksi, että muutaman kerran vuodessa hirviöisä tyttärineen saapuu perheeseemme.

En osaa olla muuten mitenkää avuksi, tämä on kamalaa, koita kestää. Minulla ei ole ainuttakaan ratkaisua tarjota, ei sitten mitään, mikä helpottaisi yhtään. Mutta jos lohduttaa, niin en oikein usko, että olet turhaan mustasukkainen. Meitä on muitakin. Helppoa tämä ei ole.

 

Itselläni on seuraava tilanne. Puolisollani on 4-vuotias tytär jonka kanssa tulen toimeen ihan ok. Välillä ärsyttää tavattomasti ja välillä taas menee oikein hyvin. Puolisoni erosi exästään kaksi ja puoli vuotta sitten ja minun kohdalla ongelman aiheuttaa enemmänkin se että nämä kaksi ovat yhteyksissä päivittäin. Kysyessäni asiaa puolisolta vastaus on että heidän välillään ei ole ollut mitään eron jälkeen ja hän haluaa vain pitää hyvät välit lapsensa toiseen vanhempaan ja haluaa parasta lapselleen niin että tällä olisi molemmat vanhemmat. Ymmärrän tämän erittäin hyvin, mutta eilen kiehahdin kun puolisoni kertoi minulle että he kolme (vanhemmat ja lapsi) ovat jollain tavalla edelleen 'perhe'. Itselläni ei ole lapsia joten en voi kaiketi tätä asiaa ymmärtää, mutta jotain erittäin hankalaa tässä kuviossa on.
Onko todellakin täysin yleistä että exä on kuvioissa lähes yhtä paljon kuin minä?
Toinen hieman kummastusta herättävä asia on se että olen tavannut tämän exän ainostaan kerran ja silloinkin vahingossa, muutoin heidän väliset tapaamiset sekä lapsenvaihdot tapahtuvat aina niin että minä en ole paikalla.

 

Musta toi ei ole sua kohtaan oikein. Mua ei ainakaan kiinnosta olla exän kanssa ylimääräistä tekemisissä eikä mun puolisoakaan omansa vaikka on lapsia. Puolison ex yritti alussa lapsen varjolla olisi pitänyt tehdä vaikka mitä ja terrorisoi meidän suhdetta ,yritti hallita sitä lapsen avulla. Kun ei onnistunut ,suuttui.Nyt on onneksi yli kymmenenvuoden jälkeen hellittänyt ja lapsiin on hyvät suhteet, ollaan suoraan lapsiin yhteydessä kun tarvis. Ei exät kuulu oikeasti elämään ,vain ne lapset. Teillä on oikeus omaan elämään ja jos sun miehesi haluaa jakaa sen exänsä kanssa ja kokee olevansa perhe heidän kanssa , ei mun mielestä teidän suhteella ole toivoa

 

Meitä todella paljon! Kauheeta lukea ihmisten ajatuksia kuin omasta pääkopasta Siis ei ihan kaikkea mutta osa osuu kuin naula reikään. Huh..