Oletko omasta mielestäsi naisellinen?

Pidän itseäni aika naisellisena. Minulla on muotoja (en ole ylipainoinen ) ja pyrin korostamaan pukeutuessa naiseuttani Minulla on pitkät hiukset ja tykkään laittaa niitä ihan päivittäinkin. Pidän kaikista turhanpäiväisistä koruista ym. ja minusta on ihanaa pukeutua juhliin mekkoon tai hameeseen. Ja ennen kaikkea pidän itseni laittamisesta! Ostan aika paljon uusia vaatteitakin ja etenkin ihania saappaita ja korkokenkiä! Mä haluan näyttää naiselta.

 

Ei taida naisellisuus olla pelkkää ulkonäköä tai vaatteita. Sinänsä siis kysymyksen asettelu oli ehkä vähän hassu. Morrigan sen hyvin tiivistikin mitä ajattelen. Eikö naisellisuus ole monen asian summaa:
toimintatapoja eli se miten sitä tuodaan ilmi
ympäristön, ihmisten, kulttuuriin sidottuja odotuksia
ilmiasua(kin)
sisäistä tietoa

ja varmasti jotain muutakin, mitä en nyt osaa sanoiksi pukea tai pysty hahmottamaan.

 

En ole. Näytän yleensä hyvinkin naiselliselta, noin julkisesti jos liikun jossakin, mutta sisältä en vaan ole nainen. Koen olevani androgyyni. Haluan kuitenkin näyttää miellyttävältä ja pukeutua mieleni mukaan, joten käytän naisten vaatteita. Tuntuu kyllä, että ihmiset jotenkin haistaa tämän musta, vaikka en mitenkään korosta mitään sukupuolijuttuja tahallani, ja mulla on hyvin naisellinen ja siro kroppa. En osaa oikein edes selittää. Ehkä tää on vaan sellainen juttu, minkä jotenkin "näkee vaan" tai jotain.

Mielestäni naisellisuus on eri asia kuin ulkomuoto ja kauneus.

Toi viimeinen lause kiteyttää koko asian!

 

Olen "nykyaikaisen" naisellinen. Olen kiinnostunut hyvin perinteisistä "naisten jutuista" ja työskentelen huomattavan naisvaltaisella alalla. Pukeudun naisellisesti ja laitan itseäni. Koitan käyttäytyä naisellisesti, vaikka olenkin aika hälläväliä persoona muuten. Olen silti voimakas persoona ja jonkun verran dominoiva luonne. Pidän siitä, että miehillä ja naisilla on erilaiset roolit, mutta tiettyyn pisteeseen asti. Mielestäni miehekkäässä miehessä ja naisellisessa naisessa on jotain seksikästä, ja sen vuoksi haluan hieman vaalia sitä. Tämä ei kuitenkaan todellakaan tarkoita sitä, että alistuisin miehen tahtoon ja koittaisin vaan näyttä nätiltä vieressä.

Menneinä vuosikymmeninä minua ei olisi pidetty naisellisena muuta kuin ulkonäköni suhteen. Siksi sanonkin, että olen nykyaikaisen naisellinen

 

Olen naisellinen.

 

En tykkää koruista ( paitsi pienet korvikset + kulmakoru ), asusteista, hameista ( paitsi joskus), korkkareista, tms. mutta silti pidän itseäni naisellisena

 

Osittain,osittain en!
Viime vkl sain huomata kuinka hankalaa voi olla elää esim tekokynsien kanssa.
Toiset jutut ei vain sovi mulle.

 

En, vaikka pidänkin koroista ja hameistakin, koruista ja laukuista. Yleensä lyhet hiukset laittamatta, ilman meikkiä, farkut jalassa ja joku neulepaita. Vartalolta enemmän urheilullinen kuin kurvikas. Pidän myös siitä, että lihakset erottuu eikä ole sitä kuuluisaa pehmeyttä. En pidä muista naisellisista jutuista, jos niitä voi sellaisiksi kutsua. En käsitöistä, en lastenhoidosta, en kodin laittamisesta, en sisustamisesta, en ruuanlaitosta. Mun pahin painajaisen olisi tuollainen Täydellinen Kotirouva, aina täydessä meikissä ja hiukset upeasti. Päivät käyttäisin vain shoppailuun ja kodin sisustamiseen. Illat tietenkin jotain kutsuja emännöimässä. Lapset pitäisi pukea sävysävy vaatteisiin kuin nuket ja mä saisin "nauttia" mieheni elätettävänä olemisesta.

 

Tiedätkö mä en mieti ja lokeroi itseäni kun olen huomannut et muut ihmiset tykkää niin paljon tehdä sitä puolestani. Mä oon vaan mikä oon milloinkin. Joskus kiroiluttaa ja pierettää ja joskus on ladylike-fiilis ja käytös.

*Röyhh*

 

En, mutta mä osaan leikkiä sellasta

 

Kyllä mä oon, mutta esim.meikatessa on aikasta "tyttömäinen" olo; semmonen jotenkin epämukava, ja unohdan, jos olen laittanut ripsaria jne..niin saatan hierasta silmää yms.. Mutta kun lähden juhliin, niin pukeuden mieluusti naisellisesti, käytän koruja ja kauniita kenkiä ja meikkaankin.. Normioloissa/arkena en käytä meikkiä, mutta tunnen siltikin olevani naisellinen. Ei ne vaatteet tai meikki sitä oloa tee, vaan musta vaan tuntuu, että olen naiselinen ja nautin siitä olostani.

 

En, mutta mä osaan leikkiä sellasta

"Leikkivä ihminen on terve"?

Tää on mun mottoni ainakin.

 

Mulle tuli naisellinen olo kun sain vauvan. Sitten vasta niinku ihan oikeasti. Mut ei varmaan koskaan tuu olee sellasta oloa kun lapsena luulin et aikuisilla on. Mut, ei mun äidilläkään ole koskaan ollut ja ollaan aika samanlaisia luonteita, et turha odottaakaan.