Oletko onnellinen?

Minulla on koti pään päällä. Täydellinen se ei ole, mutta kyllä tällä pärjää. Pikku hiljaa sitten taloudellisen tilanteen voimistuessa saadaan osteltua kaikkea kivaa tänne.
Esikoinen on tulossa Eilen alkoi kahdestoista raskausviikko ja ollaan jo maagisen rajan takana B)
Selkä on parempiEi tarvitse maata lattialla kituen, vaan leikkauksen jälkeinen fyssa on sittenkin ehkä onnistunut ja uusi pullistuma alkaa kutistumaan. :eek:
Eläimet on terveitä Pikkukissan yskä lähti nutri-plussalla pois, ei huolta...
Ihana mies Mun rakas tekee nyt oikeasti ilmeisesti "kaikkensa", että oltaisiin onnellisia. Eilen, kun hermostuin syvästi ja aloin kiljumaan, tuli vaan ja otti mut syliin ja alkoi paijaamaan :heart: Menin ihan hämillenij a päätin lopettaa rääkymisen :p Mies puhelee vavasta paljon, kyselee vointia ja on muutenkin huomaavaisempi, kuin ennen :heart:
 
Yhteistä taivalta miehen kanssa 20 vuotta. Ei, en ole ollankaan onnellinen. Miksi en rakasta miestäni enää? En ymmärrä miksi en rakasta? Onko syynä oma paha olo vai missä vika? En halua miestäni edes lähelleni... Ei tule pieneen mieleenkään koskettaa koko ihmistä...

Lasten kanssa nelistään olemme onnellisia, mutta kun mies astuu kuvioihin, kaikki menee pieleen. Eikä mies edes tee mitään miksi tunnen äklötystä häntä kohtaan... Miksi koko mies ällöttää minua...

Kuten joku kirjoitti, yhteistä on lapset ja laina :x


 
Vaikka onnellisuuteen kaikki olisikin kohdillaan.
On oma talo,ihanat eläimet,rakkaat terveet lapset....Mutta minun onneni...En ole oikeen siitä kiinni saanut.Minut tekee onnettomaksi exäni,tai niinkään hän,vaan rakkauteni häntä kohtaan.Mieheni toki tietää tunteeni.
Minun ja mieheni suhde on vaan kariutunut.Tippunut ehkä kaveripohjalle??Sävähdän kun hän koskee,joskus jopa inhosta.Mikä mut sit pitää täällä?Meidän pieni poika.Minä kerran tein virheen,erotin pienet lapset isästään,miehestä jota rakastan kai ikuisesti,enkä halua sitä tuottaa enää tällekkin lapselle....Koitan jaksaa...niinkauan kun jaksan.
Toisaalta,olen myös kyllästynyt yksin olemiseen.Olen aina kotona,ei ole ystäviä,ei kavereita.Kotona muistutan lähinnä monitoimikonetta joka tekee kaiken.Minulla on hupsu haave,jonka jopa joskus ajattelen pelastavan tämän suhteen.Haaveilen että saisin kerran elämässäni tässä suhteessa istua valmiiseen ruokapöytään.. :ashamed:
Kaikkea sitä....
 
Alkuperäinen kirjoittaja anskuliini83:
olen onnellinen ilman miestä mutta mieheni kanssa kun ollaan niin en ole onnellinen.. =( olemme lapsien kanssa paljon vapaampia kun mies ei ole kotona ja siksi olen onnellisempi varmaan silloin =)
Näinpä meilläkin....Mistä sitten lie loppujen lopuksi juontaa juurensa ?!? Mutta kumminkin...... |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja MetsänPeikko:
Oletko onnellinen? Mikä saa sinut onnelliseksi?
Olen mä, vaikka tällä hetkellä myös väsynyt.

Onnellisuus tulee pienistä asioista... Ihanasta lapsesta, rakkaudesta, pienistä sanoista ja kosketuksista miehen ja mun välillä, ystävistä ja läheisistä, onnistumisista, kiitoksesta, toisen avusta, hymystä, välittävästä katseesta, terveydestä, mahdollisuuksista, yms yms.

On mun elämässä sellastakin, mitä mielelläni muuttasin, mut silti näin on hyvä. Tällasta mun elämän kuuluukin olla, kaikkine haasteineen ja iloineen.
 

Yhteistyössä