Oletko tartu hetkeen- vai sit kun- ihminen?

Elätkö hetkessä vai mietitkö elämääsi sitten, kun lapset ovat isoja tai kunhan vuosi vaihtuu...?

Itse yritän opitella elämään tässä ja nyt. Etten murehtisi etukäteen tulevaa. Nauttisin arjen pienistä iloista...

 

Mä olen molempia.

 

Riippuu vähän aiheesta.

Ennemmin olin tuota 'sitten kun', mutta nykyään enemmän tuota 'ai mutta mähän teenkin nyt näin ja tuumin vasta jälkeenpäin toimiiks se'- tyyppiä

Sähellän yleensä elämäni tärkeimmät päätökset ja jahkailen loputtomiin niissä vähemmän tärkeissä päätöksissä.

 

Sähellän yleensä elämäni tärkeimmät päätökset ja jahkailen loputtomiin niissä vähemmän tärkeissä päätöksissä.

Just näin minullakin! Mietin pitkään ja hartaasti pieniä asioita ja isot päätökset teen hetkessä. Silloin kun ajattelen, että nytpä repäisen ja teen jotain "rohkeaa" niin taatusti se on aina se väärä päätös