Oletteko ikinä olleet tutkimuspöydällä kun.....

  • Viestiketjun aloittaja "povia"
  • Ensimmäinen viesti
No kyllä olen ollut tuossa tilanteessa. Lääkäri tutki ultralla, lopetti, otti kumihanskat kädestään ja sanoi, että hänellä on huonoja uutisia. Arvasin sen kyllä itsekin, sillä olin jo vuotanut.

Mutta voimia sinulle.
 
"sasa"
kaks kertaa olen ollut. Ekalla kerralla oli jo alusta asti vahva epäily ettei oo kaikki kunnossa, mut kamalaa se silti oli. Toisella kertaa oli neuvola ja siellä ei ultrassa näkyny elämää joten matka jatku sairaalaan lääkärin tutkimuspöydälle, jossa sitten varmistui että 9+5 viikolla ollut raskaus päättynyt keskeytyneeseen keskenmenoon. Kamalaa molemmat kerrat on ollut. Viimesin oli tuossa vappuna.
 
Tiedän tunteen..kahdesti ollut samassa tilanteessa rv39+6 (kesken synnytyksen) ja rv22+4 (rakenneultrassa).

Eilen oli tämän uusimman rakenneultra (rv21+3) ja vaikka tiesin liikkeistä, että siellä hengissä ollaan niin silti jännitti kauheasti ja helpotuksen itkuhan siinä väkisin tuli kun lääkäri sanoi, että "kaikki vaikuttaa normaalilta ja sikiö voi hyvin".
Nyt sitten vaan toivotaan, että samoilla linjoilla mennään raskauden loppuun saakka.
 
ei kokemusta
Tiedän tunteen..kahdesti ollut samassa tilanteessa rv39+6 (kesken synnytyksen) ja rv22+4 (rakenneultrassa).

Eilen oli tämän uusimman rakenneultra (rv21+3) ja vaikka tiesin liikkeistä, että siellä hengissä ollaan niin silti jännitti kauheasti ja helpotuksen itkuhan siinä väkisin tuli kun lääkäri sanoi, että "kaikki vaikuttaa normaalilta ja sikiö voi hyvin".
Nyt sitten vaan toivotaan, että samoilla linjoilla mennään raskauden loppuun saakka.
Tsemppiä sulleki, toivotaan et menee hyvin. :)
 
såpu
Osanotto teille ketkä tämän kokeneet!
Mä oon kokenut sen aika raskauden alussa, enkä vielä osannut sitä edes surrakaan, kun 6-7 viikolla meni kesken.

Tällä hetkellä rv 22 ja kokoaikainen pelko, että mitä jos... Sormet syvästi ristissä, että saisin nähdä rakkaan pienen, joka riehuu nykyään koko ajan tuolla masussa... Siis että saisin nähdä elävänä ja elää yhteistä elämää..
 
"nea"
Joo, tuttu tilanne, valitettavasti. Kaksi kuollut samanraskauden aikana (rv 20+), mutta sisi yksi pääsi maaliin asti. Sen yhden odottelu olikin sitten kuin munan kuorilla olisi kävellyt.
 
Tiedän tunteen..kahdesti ollut samassa tilanteessa rv39+6 (kesken synnytyksen) ja rv22+4 (rakenneultrassa).

Eilen oli tämän uusimman rakenneultra (rv21+3) ja vaikka tiesin liikkeistä, että siellä hengissä ollaan niin silti jännitti kauheasti ja helpotuksen itkuhan siinä väkisin tuli kun lääkäri sanoi, että "kaikki vaikuttaa normaalilta ja sikiö voi hyvin".
Nyt sitten vaan toivotaan, että samoilla linjoilla mennään raskauden loppuun saakka.
Voi Jepulisko,muistan sinut kun esikoisen odotusaikoina tänne ensimmäistä kertaa eksyin ja kerroit tästä ensimmäisestä tragediasta:hug: Luulen muistavani jopa lapsesi nimen minkä hänelle annoitte. Nyt on ihan kyynel silmässä kun luin että jouduit tähän tilanteeseen toisen kerran :( Paljon voimia jatkoon ja ihanaa odotusaikaa sinulle:hug:
 

Yhteistyössä