oletteko kaikki varmoja, että puolisonne on teille juuri se oikea..?

Mulla on mieheni kanssa 2 lasta ja olemme olleet teineistä asti yhdessä.. Nyt ikää mulla reilu 30 ja en voi sille minkään, että haaveilen päivittäin elämästä ilman häntä..
Kamala kirjoittaa tämä näkyville ja jotenkin uskottelen itselleni, että tämä on vain ohimenevä vaihe. Taustalla on myös eräs mies, jota en saa mielestäni. Olen tehnyt hänelle noin 5 vuotta sitten selväksi, että olen naimisissa ja piste.. Mutta hän tunkee uniini ja pistää pään välittömästi sekaisin jos hänet kohtaan.
Lasten takia teen ihan mitä vaan ja ilmeisesti on minun tehtäväni pysyä tässä liitossa kunnes kuolema meidät erottaa..?
Voi kun tämä on vaikeaa.. Niin ja mieheni on ilmeisen onnellinen kanssani ja muistaa sen myös usein sanoa.. Voi kunpa minäkin voisin

 

Minäkin pysyn liitossani lasten takia, vaikka mies ei oikea olekaan.

 

Puolisoni oli "perfect match" sille 20+ tyttöselle, joka hänet tavatessani olin, mutta en ole enää sama ihminen. Nyt löytäisin helposti sopivampia vapaita miehiä, mutta monet asiat, kuten yhteiset lapset, pitävät yhdessä.

 

[QUOTE="Minnuli";24440748]Minäkin pysyn liitossani lasten takia, vaikka mies ei oikea olekaan.[/QUOTE]

Minä pysyisin, vaikkei olisi lastakaan, mutta siis yksi on eikä enempää tule

 

No mikä siinä miehessä on vialla? Tai minkä haluisit olevan toisin?

 

Minä olen oikean miehen kanssa ja tässä pysyn vaikka/koska ei lapsia olekaan.

 

[QUOTE="dreamer";24440730]Mulla on mieheni kanssa 2 lasta ja olemme olleet teineistä asti yhdessä.. Nyt ikää mulla reilu 30 ja en voi sille minkään, että haaveilen päivittäin elämästä ilman häntä..
Kamala kirjoittaa tämä näkyville ja jotenkin uskottelen itselleni, että tämä on vain ohimenevä vaihe. Taustalla on myös eräs mies, jota en saa mielestäni. Olen tehnyt hänelle noin 5 vuotta sitten selväksi, että olen naimisissa ja piste.. Mutta hän tunkee uniini ja pistää pään välittömästi sekaisin jos hänet kohtaan.
Lasten takia teen ihan mitä vaan ja ilmeisesti on minun tehtäväni pysyä tässä liitossa kunnes kuolema meidät erottaa..?
Voi kun tämä on vaikeaa.. Niin ja mieheni on ilmeisen onnellinen kanssani ja muistaa sen myös usein sanoa.. Voi kunpa minäkin voisin [/QUOTE]

Kunhan olet parin vieraan ukon kanssa örvellellyt ja jos vaikka tämä ei-niin-oikea miehesi huolii sinut vielä takaisin, niin sitten sinä et enää kysele tyhmiä.

 

[QUOTE="Minnuli";24440748]Minäkin pysyn liitossani lasten takia, vaikka mies ei oikea olekaan.[/QUOTE]

Minä en taida pysyä.
En vain tiedä koska kerron sen miehelle.

 

On se oikea, se on täydellinen. Piti suudella muutamaa sammakkoa ensin.

 

[QUOTE="vieras";24440768]On se oikea, se on täydellinen. Piti suudella muutamaa sammakkoa ensin.[/QUOTE]

 

Kyllä mä uskon, että mun mies on mulle se oikea. En usko, että pystyisin hänen kanssaan olemaan vain lasten vuoksi. Esikoiseni on kuitenkin ensimmäisestä vakavasta suhteestani, joten tiedän mitä on kasvattaa lasta miehen kanssa, jonka kanssa ei asu. Kyllä mun täytyy rakastaa ja haluta olla miehen kanssa, jonka kanssa elän. Toisista voi olla naivia ajatella näin, mutta tällä hetkellä ajatukset tähän suuntaan. Tosiaan olen onnellinen juuri hänen kanssaan.

 

[QUOTE="vieras";24440760]Minä en taida pysyä.
En vain tiedä koska kerron sen miehelle.[/QUOTE]

Kertominen ei ole tuossa ollenkaan vaikeinta. Mutta älä vaan tule sitten tänne itkemään.

 

No mikä siinä miehessä on vialla? Tai minkä haluisit olevan toisin?

Mies on oikeesti kunnollinen ja hyvässä työssä. Rakastaa lapsiaan ja mua.. Mutta kun se tunne puuttuu jo lähes kokonaan.. Tuntuu kuin asuisin kämppikseni kanssa täällä peläten, että milloin se taas haluaa seksiä.. Voi että kuulostan kamalalta
Lisäksi se taustalla kummitteleva mies ei anna sielulleni rauhaa ja ehkäpä sen takiakin pääni on liian sekaisin edes näytelläkseni hyvää vaimoa
Pitääkö mun ruveta niin kamalaksi ja pihdata, että mies lähtee vieraisiin ja saan hyvän syyn eroon..? Mutta voi, toisaalta en voisi sitä eroa ajatella ikinä lasten takia Nalkissa olen!

 

[QUOTE="mä";24440791]Kertominen ei ole tuossa ollenkaan vaikeinta. Mutta älä vaan tule sitten tänne itkemään.[/QUOTE]

En tule.
Vaikka elämä ei varmaan olekaan ruusuilla tanssimista 3 lapsen kanssa.

 

[QUOTE="a p";24440797]Mies on oikeesti kunnollinen ja hyvässä työssä. Rakastaa lapsiaan ja mua.. Mutta kun se tunne puuttuu jo lähes kokonaan.. Tuntuu kuin asuisin kämppikseni kanssa täällä peläten, että milloin se taas haluaa seksiä.. Voi että kuulostan kamalalta
Lisäksi se taustalla kummitteleva mies ei anna sielulleni rauhaa ja ehkäpä sen takiakin pääni on liian sekaisin edes näytelläkseni hyvää vaimoa
Pitääkö mun ruveta niin kamalaksi ja pihdata, että mies lähtee vieraisiin ja saan hyvän syyn eroon..? Mutta voi, toisaalta en voisi sitä eroa ajatella ikinä lasten takia Nalkissa olen![/QUOTE]


Just. Ihan selvä juttu. Kun menitte yksiin, sinä mielenhäiriössä tai nuoruuden hairahduksena tietämättä mistään mitään otit vain ensimmäisen kohdalle osuneen kaksilahkeisen.

 

On vain sellainen tunne, että miun mies on oikea miulle, meillä on sellainen fyysinen ja henkinen yhteys mitä en ole kokenut muiden kanssa.
Mies on miulle kumppani, ystävä ja rakastaja.

 

[QUOTE="a p";24440797]Mutta kun se tunne puuttuu jo lähes kokonaan.. Tuntuu kuin asuisin kämppikseni kanssa täällä peläten, että milloin se taas haluaa seksiä.. Voi että kuulostan kamalalta

Pitääkö mun ruveta niin kamalaksi ja pihdata, että mies lähtee vieraisiin ja saan hyvän syyn eroon..? Mutta voi, toisaalta en voisi sitä eroa ajatella ikinä lasten takia Nalkissa olen![/QUOTE]

Sama juttu täällä.
En usko että mun mies lähtisi pettämäänkään.

 

[QUOTE="vieras";24440802]En tule.
Vaikka elämä ei varmaan olekaan ruusuilla tanssimista 3 lapsen kanssa.[/QUOTE]

Kuka ne sinulle antaa?

 

Miksi lapsille pitää opettaa, että lapsien takia pitää pysyä onnettomana parisuhteessa, josta itse ei saa irti sitä mitä parisuhteelta oikeasti haluaa?

 

[QUOTE="kokenut";24440759]Kunhan olet parin vieraan ukon kanssa örvellellyt ja jos vaikka tämä ei-niin-oikea miehesi huolii sinut vielä takaisin, niin sitten sinä et enää kysele tyhmiä.[/QUOTE]

No voisi siinä noinkin käydä.. Meillä on liian pitkä historia takana ja olemme kuitenkin kasvaneet yhteen vaikka rakkaus nyt jostain syystä liehuttaa jossakin muualla puolestani
Tämä on niin helvetin rankkaa ja auttaisi ehkä jo tuhannesti, jos saisin sen toisen pois mielestäni.. En viitsi kuitenkaan kokeilla tuota ehdottamaasi

 

[QUOTE="mä";24440812]Kuka ne sinulle antaa?[/QUOTE]

Ai ruusut? Ei kukaan. On vain sanonta.
Vai lapset?

 

[QUOTE="vieras";24440811]Sama juttu täällä.
En usko että mun mies lähtisi pettämäänkään.[/QUOTE]

Jaa että oikein useampi mielenhäiriössä tai nuoruuden ymmärtämättömyydessä ensimmäisen kohdalle osuneen kaksilahkeisen kanssa pariutunut ilmestyy ketjuun.

 

no itse olin jo ennen lastamme aivan varma, että olen yhden miehen nainen ja oikea elämässäni mukana on ja vielä nytkin 20v. yhteiselon jälkeenkin siltä tuntuu. Pitkään liittoon kuuluu suvantovaiheet, unet jostakin toisesta on sallittuja, eihän se mitään tarkoita. Minä ainakin olen hyvinkin mielikuvitukseskas ja fantasioin milloin mistäkin, ne ovat vain ajatuksia joita ei ole tarkoitettu toteutuvaksi, ei todellakaan. Elämän suvannot syttyvät taas liekkiin ja rakkaus roihahtaa, ei samallatavalla kuin teininä, tunteiden palo onneksi tasaantuu, mutta rakautta monella tasolla ja tunteella, ne syvenevät ja muuttuvat, sitä se pitkä suhde mielestäni on.

Mutta sanonpa vaan sen ettei lapsi ole syy pysyä liitossa, jos itse koet sen vääräksi. Mieti minkälaisen mallin annat lapsellesi, koska joskus se eteen tulee kuitenkin, siis sinun katkeruutesi, kun liittoosi jäit.

Itse olen onnellinen siitä, että äitini erosi istästäni ollessani 5v. elämäni olisi varmasti ollut todella erilaista, tuskin olisin näin vahva ja itsevarma nainen, jos eronneet eivät olisi.

 

[QUOTE="vieras";24440811]Sama juttu täällä.
En usko että mun mies lähtisi pettämäänkään.[/QUOTE]

samassa veneessä.. :/

 

Miksi lapsille pitää opettaa, että lapsien takia pitää pysyä onnettomana parisuhteessa, josta itse ei saa irti sitä mitä parisuhteelta oikeasti haluaa?

Hyvä kysymys.
Ei pitäisikään opettaa.