Olisiko tästä edes ajatuksen tasolla ideaa johonkin (kirjoitin 10minuutissa) joten anteeksi..

Tie oli ruuhkainen, se oli tullut Annille jo tuttuakin tutummaksi. Matka terapiaan torstaisin, oli pitkä ja ahdistava. Kai siellä piti käydä ajatteli Anni, joka ajoi piittaamattomasti ylinopeutta ja teki riskialttiita ohituksia vaikka kiirekään ei ollut, ei kiirettä mihinkään.

Miksi matkalla terpiaan? Olihan Anni käynyt jo nuoruudessaan monet vuodet terpiassa ilman merkittävää läpimurtoa. Anni oli ihminen joka kantaa lapsuutensa taakkaa kiltisti, nöyrästi ja ahkerasti elämässään. Miksi? Hän on Uhrilapsi, lapsi joka uhrautuu jotta kulissit eivät kaadu, salaisuudet eivät tule julki, elämä voi jatkua. Lapsi joka haluaa vain kuolla jotta voi vihdoin olla vapaa tuosta kaikesta taakasta ja syyllisyydestä. Lapsi joka on jo aikuinen, mutta onko kuitenkaan? HÄn on kuitenkin aina joidenkin lapsi, vai onko kuitenkaan. Sitä hän yrittää selvittää. Torstaisin, taskussaan paketillinen nenäliinoja ja mielessään ajautuminen vastakkaiselle kaistalle ruuhkassa..

Tunteeko ihminen mitään jos moottoritiellä paiskautuu rekan kylkeen tai ajaa valotolppaan, ehtiikö siinä tuntemaan, ajattelemaan tai yksinkertaisesti kokemaan mitään? Tuo fantasia elää joka ikinen torstainen aamu, mutta Anni on päättänyt jaksaa, yrittää, onhan hänellä siihen kaksi hyvää syytä. Kaksi niin täydellisen kaunista syytä.

Toinen luku:" Matti ja Maija" (Annin lapset)

 

Siis kirjaa ajattelisit kirjoittaa?

Ekassa luvussa tulee jo liikaa selitystä terapian tarpeelle - pitäis kertoo enemmänkin MILTÄ tuntuu eikä MIKSI tuntuu

 

no onhan se terapiaa kirjuutella ihan omaksi ilokseenkin... ei tuosta muuhun ole.

 

mutta ei kai pahitteeksi ole jos jonkun nettiversion esim. teen. Monella kun on vaikea lapsuus taustalla ja toisen kokema voi olla myös hyödyllistä vertaistukea.

 

Sujuvaa tekstiä mun mielestäni

 

onko lisää mielipiteitä tai ajatuksia?

 

Tokalla rivillä sanan torstaisin jälkeen ei tule pilkkua. Terapia-sanaa tosiaan toistetaan melko lailla heti alkuun.

Mä ehkä siirtäisin kolmannen kappaleen aloitukseksi. Tulisi repäisevämpi alku.

 

Kyllä mä taitaisin jatkaa lukemista jos tää olis kirja!!!

 

en ole mitään rakennetta miettinyt tarkalleen, kirjoitin tuon tekstin 10minuutissa. Eli siinä voisi olla "jakamisen aihetta"?

 

Kellään?

 

Onko vertaistukea tarvitsevia? Olisiko tarina vertaistukena voimaannuttava? Ehkä?

 

No joo, mun mielestä toi ei ois kyllä vertaistukena mitenkään eheyttävä. Mulla oli ns. "vaikea" lapsuus, ton alun jälkeen pistäisin kyllä kirjan pois.

 

Nimimerkki Kyl. Harmi, minusta on todella kiintoisaa lukea lapsista/aikuisista joilla on epätavallinen lapsuus.

 

Olisi kiva saada palautetta..

 

kirjotapas toi loppuun niin mä voisin lukee ton miten tarina jatkuu?
musta aihe oli kiinnostava. mä tykkään vähän tämmöisistä melankolisista kirjoista. Itse kirjoittelin niitä myös ennen terapia tarkoituksessa, sai purkaa kaiken siihen kirjoittamiseen. Ehkä taas vuosien tauon jälkeen olisi hyvä aloittaa! Sä inspiroit mua nyt

 

Tosiaan, tämä tuntuu olevan parasta terapiaa! Kirjoitin tuon nopeasti. Voisi olla ehkä syytä kirjottaa enemmänkin.
Sitten (ehkä) joskus muokkailla tekstiä muiden luettavaksi!
Kiva jos sait inspiksen mun aloituksesta : )

 

mutta ei kai pahitteeksi ole jos jonkun nettiversion esim. teen. Monella kun on vaikea lapsuus taustalla ja toisen kokema voi olla myös hyödyllistä vertaistukea.

Nimenomaan..voisin samaistua tähän heti...:`( Ei viitti mustua...

 

Onko vertaistukea tarvitsevia? Olisiko tarina vertaistukena voimaannuttava? Ehkä?

Kyllä!!

 

Ensinnäkin jos ei takerruta kirjaoppiin niin toistoa liikaa.
Tuosta voisin jatkaa lukemista hyvinkin, mutta se miksi olisin kirjan ostanut riippuu mikä on juoni ja mitä kirjan esittely sanoo.
Tuosta alotuksesta saa joko öklön rakkaus tarinen tai huikean kauhu jutun, ... ihan mitä vaan
Minkälaiseksi olet ajatellut tarinaa?

 

Kiitos kaikille! Ja en ole ajatellut mitään, 10minuutissa kirjoitin tuon päästäni. Mietin vaan onko tuollaisella tarinalla lukijoita? JA missä?

 

on lukijoita tollaisilla tarinoilla. jos keskikohta ja loppu on yhtä hyvä niin kyllä mä ainakin lukisin! Kun vaan keskityt tuohon kielioppiin ja muutenkin et kirjoita ensimmäisellä tavalla mikä mieleen juolahtaa niin saat varmasti todella hyvää aikaiseksi!

 

Voisin minä lukea enemmänkin tuota =)

 

sille voisi olla käyttöä? Sehän olisi mahtavaa! Siis mulla on tarve "oksentaa" kaikki ulos jossain muodossa ja olisi kiva jos se hyödyttäisi muitakin kuin minua : )

 

Siis kirjaa ajattelisit kirjoittaa?

Ekassa luvussa tulee jo liikaa selitystä terapian tarpeelle - pitäis kertoo enemmänkin MILTÄ tuntuu eikä MIKSI tuntuu

ihan tärkeitä kysymyksiä todella. Mutta mun mielestä nimenomaan hyvää tekstiä.
Jos alkaisi heit kertoa miltä tuntuu ja miksi, luulen että suurin osa lopettaisi lukemisen jo siihen, olisi liian raskasta ja perusteellista heti alusta pitäen.

Mun mielestä oikein hyvä alku, ei liikaa, ei liian vähän.
Kertomukseen ehtii syventyä myöhemmin, ei tarvii kaikkea kerralla tarjota.

*kokemusta on omassakin elämässä tarinan sisällöstä*

:wave:

jatko-osaa odotellen :xmas:

 

No joo, mun mielestä toi ei ois kyllä vertaistukena mitenkään eheyttävä. Mulla oli ns. "vaikea" lapsuus, ton alun jälkeen pistäisin kyllä kirjan pois.

miksi? miksi laittaisit kirjan pois?