Olisiko tosiaan mun ollut parempi jäädä kotiin vähän alle 2vuotiaan kanssa?

Sen jälkeen kun lapsi alkoi lähestyä kahta ikävuottaan aloin henkisesti väsyä kotiäitiyteen. Tuntui että aivot ovat ihan puurona kun ei ole tietynlaisia haasteita joita tarvitsen. Teimme kylä paljon lapsen kanssa, mutta en ollut onnellinen.
En ollut fyysisesti loppu eikä lapsi valvonut, rahastakaan ei ollut pulaa eikä siksi olisi tarvinnut töihin palata, mutta en vain ole mitään kotiäitityyppiä, sen tajusin. Sain loistavan työtarjouksen ja päätin että nyt tämä sadepilvi pääni päällä loppuu ja alan ajatella perhettäni kokonaisuutena. Jos vanhemmat voivat hyvin, koko perhe voi.
Otin työtarjouksen vastaan ja lapsi aloitti sisarusryhmässä päiväkodissa.

Näen nyt itsestäni kuinka olen onnellinen, lapsi nauttii selvästi elämästään ja parisuhde kukoistaa jälleen. Ei ole sitä myrskypilvistä vaimoa kotona odottelemassa vaan nyt olen iloinen ja jaksava äiti kun kolmelta palaan lapsen kanssa kotiin. Jaksan leikkiä, ulkoilla, urheilla ja kokkailla(intohimoni) taas.

Joku varmaan sanoo että olisi pitänyt kallonkutistajalle mennä ja vetää itsensä aivan piippuun KUNHAN on kotona 3vuotta hampaat irvessä, mutta miksi ihmeessä jos vastaus on yksinkertaisesti: tarvitsin jotain muutaKIN kuin kotiäitiyden.

Ja kyllä tunsin huonoa omatuntoa kun lapseni päivökotiin vein, mutta uskoisin että olisin tuntenut vaikka lapsi olisi ollut 5v.
Kuitenkin pahalta tuntuu lukea noita kotiäitien syytöksiä joita täällä satelee ne kolahtavat kyllä, arkaan paikkaan.

Enkö sitten tosiaan tehnyt oikeaa ratkaisua?!

 

Siihen voit vastata vain sinä itse. Ja kenties perheesi.

 

Sen näkee lapsestasi myöhemmin, miten liian aikainen hoitoon vienti on vaikuttanut.

 

Sama homma. Olisi voinut olla
Mun suustani tuo.
Älä kuuntele palstakriitikoita. Oma hyvinvointi ja avain lapsen hyvinvointiin.

 

jokainen tekee niin kuin perheelle parhaksi. Meillä isommat lapset menivät päiväkotiin2,5v vanhana ja 1v3kk vanhana. Tätä nuorimmaista en laita ennen 3v

 

Puhelimella.. Siis oma hyvinvointi on avain lapsen hyvinvointiin.

 

Et kai kuvittele, että kaikki kotiäidit nauttivat tuosta puuroutuneesta elämästä? Aikuisuuteen ja vanhemmuuteen nyt vain kuuluisi ajatella asiaa lapsen parhaan kannalta, ottaa itseäsi niskasta kiinni ja tehdä päivistä sellaisia että lapsi saa olla vanhempansa kanssa mutta äiti saa niitä kaipaamiaan "muita haasteita". Ei sen vastauksen aina tarvitse olla töihin meno. Sinä teit sen itsesi kannalta helpon ratkaisun, luovutit. Ja moni kotiäiti täällä kokee houkutusta tehdä samoin ja siksi tuomitsee sinut. 1-vuotiaan paras paikka on kuitenkin kiistatta kotihoidossa, vaikka äiti ei olisikaan "kotiäitityyppi". Luuletko, että kaikki muut sitten ovat?

 

Sen näkee lapsestasi myöhemmin, miten liian aikainen hoitoon vienti on vaikuttanut.

No tuo on taas aika kiistanalainen juttu, onko 1,5.v-2.v:n vienti liian aikaista vai ei.
Maissa joissa lapset ovat onnellisimpia, viedään vauvat keskimäärin 3-12kk päiväkoteihin RYHMIIN.

Ja tässä olisi monella kotiäidillä itsetutkiskelun paikka, nyt voi harkita mitä paskaa suustansa suoltaa työssäkäyville. Elämä kun ei aina ole niin mustavalkoista. Mieluummin näin päin, kuin niin päin, että oltaisi odoteltu mitä kotiin jääminen olisi aiheuttanut jos äiti alkaa väsymään henkisesti.

Kaikki eivät ole kotiäitityyppiä, mutta hei! Meidän ei tarvitsekaan! Onneksi meillä on valinnanvapaus tässä asiassa, ketään ei pakoteta jäämään kolmeksi vuodeksi kotiin, se on vain mahdollisuus jota tuilla tuetaan. Onneksi ei pakoteta, varmasti ongelmat kasvaisivat jos joka lapsen kohdalla oltaisiin jokainen 3.v kotona. :O

 

[QUOTE="noh";26767643]Et kai kuvittele, että kaikki kotiäidit nauttivat tuosta puuroutuneesta elämästä? Aikuisuuteen ja vanhemmuuteen nyt vain kuuluisi ajatella asiaa lapsen parhaan kannalta, ottaa itseäsi niskasta kiinni ja tehdä päivistä sellaisia että lapsi saa olla vanhempansa kanssa mutta äiti saa niitä kaipaamiaan "muita haasteita". Ei sen vastauksen aina tarvitse olla töihin meno. Sinä teit sen itsesi kannalta helpon ratkaisun, luovutit. Ja moni kotiäiti täällä kokee houkutusta tehdä samoin ja siksi tuomitsee sinut. 1-vuotiaan paras paikka on kuitenkin kiistatta kotihoidossa, vaikka äiti ei olisikaan "kotiäitityyppi". Luuletko, että kaikki muut sitten ovat?[/QUOTE]

No kyllä lähipiiristä ne jotka kotiin pidemmäksi aikaa jäivät, olivat sitä tyyppiä enemmän. Toki he olivat joskus väsyneitä, sehän on ihan normaalia! Mutta se että itkin miehen tullessa kotiin lähes joka päivä, laittoi hälytyskellot soimaan. Mieskin alkoi puhumaan järkeä minulle.

 

No tuo on taas aika kiistanalainen juttu, onko 1,5.v-2.v:n vienti liian aikaista vai ei.
Maissa joissa lapset ovat onnellisimpia, viedään vauvat keskimäärin 3-12kk päiväkoteihin RYHMIIN.

Öh, perusteita, kiitos. Miten niin nuo lapset ovat onnellisempia?

 

[QUOTE="a.p";26767660]No kyllä lähipiiristä ne jotka kotiin pidemmäksi aikaa jäivät, olivat sitä tyyppiä enemmän. Toki he olivat joskus väsyneitä, sehän on ihan normaalia! Mutta se että itkin miehen tullessa kotiin lähes joka päivä, laittoi hälytyskellot soimaan. Mieskin alkoi puhumaan järkeä minulle.[/QUOTE]

Minä tein gradun (lapsen nukkuessa) kun alkoi käydä aika pitkäksi 1-vuotta täyttäneen esikoisen kanssa. Etkö olisi voinut keksiä mitään tuon tyyppistä virikettä itsellesi?

 

Sama homma. Olisi voinut olla
Mun suustani tuo.
Älä kuuntele palstakriitikoita. Oma hyvinvointi ja avain lapsen hyvinvointiin.

Näin minäkin ajattelen, onnellinen perhe on tärkeä.
Ja uhrauksia juu, mutta en ole mikään uhri joka uhraa koko perheen onnellisuuden

 

Minä tein gradun (lapsen nukkuessa) kun alkoi käydä aika pitkäksi 1-vuotta täyttäneen esikoisen kanssa. Etkö olisi voinut keksiä mitään tuon tyyppistä virikettä itsellesi?

Kävin netissä koulua sillä aikaa kun lapsi nukkui kyllä. Ei tuottanut kauheasti tulosta, mutta varmaan auttoi jonkin verran asiaa.

 

En tajua mikä tässä on se ongelma, jos tosiaan koko perhe on onnellinen?
En vaan käsitä miten se olisi ollut parempi jäädä kotiin kun masennuksen partaalla roikkuu ja jos töihin palaamalla koko perhe muuttuu taas onnellisemmaksi, en vain käsitä MITEN SE VOI OLLA HUONO ASIA.
Tuntuu jotenkin super mustavalkoiselta ajatella että kotihoito 0-3v paras ehdotona ja ainoa ja sitten päiväkotiin piste!

 

Päivähoito pakolliseksi! | Vihreä Lanka

tuossa taas hieman faktaa näistä asoista.

 

Minulla ei oo mitään sitä vastasn että paricuotias laitetaan hoitoon. Mutta jos kyse oli vaan siitä että itse haluait töihin nin miksei miehesi jäänyt kotiin?

 

Ajatus monilla kotiäideillä on todellakin mustavalkoinen, johtuen elämänpiirin kapenemisesta pelkästään kotiin. Päivät pitkät neljän seinän sisällä väkisinkin vaikuttavat aivotoimintaan.

 

Itselläni tekee myös tiukkaa olla kotona, vaikka taloudellisesti pärjätään, niin silti tuntuu että itsellä on aivon olleet narikassa nyt puolitoista vuotta. Todennäköisesti palaan takaisin työ elämään kakkosen ollessa puolitoista vuotta, voihan se mies jäädä silloin halutessaan kotiin.

 

Päivähoito pakolliseksi! | Vihreä Lanka

tuossa taas hieman faktaa näistä asoista.

Mutta tämähän ei sitten voi tietenkään pitää paikkaansa kun kotiäitien kruunu ei kiillä tässä tekstissä.
Ei pahalla mutta monesti töihin palaaminen toisen äidin kohdalla tuntuu vain kolahtavat ja siksi aiheuttavan paskaryöpyn.

 

[QUOTE="Vieras";26767715]Minulla ei oo mitään sitä vastasn että paricuotias laitetaan hoitoon. Mutta jos kyse oli vaan siitä että itse haluait töihin nin miksei miehesi jäänyt kotiin?[/QUOTE]

Työtilanne oli todella huono siinä vaiheessa kotiin jäämisen kannalta. Olisimme käytännössä menettäneet kaiken. Oli juuri nousemassa portaassa ylöspäin joten ei olisi ollut mahdollista.

 

niinhän se menee aina.että työssäkäyviä haukutaan , samanlailla kuin äitejä jotka eivät imetä. totuus vaan taitaa olla se että kaikki evät tee niinkuin useat väittävät olevan parasta, vaan minkä kokevat olevan oikeasti se oikea ratkaisu perheelleen. ja en vain kertakaikkiaan jaksa uskoa että 3vuotiaan tai hieman alle paikka on enää kotona.sosiaaliset taidot yms kehittyy valtavan hyvin kun pääsee olemaan ja tekemään ikäisten seurassa.

 

[QUOTE="a.p";26767694]En tajua mikä tässä on se ongelma, jos tosiaan koko perhe on onnellinen?
En vaan käsitä miten se olisi ollut parempi jäädä kotiin kun masennuksen partaalla roikkuu ja jos töihin palaamalla koko perhe muuttuu taas onnellisemmaksi, en vain käsitä MITEN SE VOI OLLA HUONO ASIA.
Tuntuu jotenkin super mustavalkoiselta ajatella että kotihoito 0-3v paras ehdotona ja ainoa ja sitten päiväkotiin piste![/QUOTE]

Sinä teit aivan oikein! Itsensä kiduttaminen kotona on vain koko perheen hyvinvoinnin laiminlyömistä. Toki jos äiti kotona voi hyvin, niin silloinhan lasten hoito kotona on ok. Nämä syyttelijät täällä haluaisivat itsekin työelämään, mutta pistävät silti 3v kotihoidon kaiken muun edelle. Ei siellä kotona sen onnellisempia lapsia tule, jos äiti masentunut eikä mikään kiinnosta.

 

Ap, sinun kaltaisia järkiäitejä pitäisi olla enemmän.
Olen itse kotiäitinä ja voisin sanoa olevani kotiäitityyppiä. En ole kokenut henkistä väsymistä. (no okei ajoittain kun kiukutelleet) mutta pääsääntöisesti kotona olo on ihanaa, joten koen tämän olevan paras ratkaisu meidän perheelle.
Elämä ei kuitenkaan ole mustavalkoista.

Ehdottomasti teit oikean ratkaisun!
Eniten minua inhottaa toiset kotiäidit (muutama niistä) joilta kuulee tuota sontaa kotihoidon puolesta suurimmassa ehdottomuudessansa ja samaiset äidit ovat oikeita äkäpusseja. Heille ei kertakaikkiaan sovi tämä muoto, mutta ehdottomine mielipiteineen kotiin vaan on jäätävä. Minusta tuo ei ole lapselle paras hoitomuoto, jos äiti on jatkuvasti ärtynyt ja henkisesti väsynyt/masentunut.

On todella iso etu jos masennuksen voi jo aivan heti alussa korjata päivähoidolla ja aivan mahtavaa jos se on ratkaisu onnellisuuteen!

Päivähoidosta voi olla haittaa ja hyötyö, mutta hei...niin voi kotihoidosta olla myös.

Jatka linjaasi jossa pidät perheesi onnellisena, lapsestasi kasvaa varmasti tasapainoisempi ihminen kuin marttyyriäitien lapsista jotka nauttivat uhrina olosta jopa lapsen kustannuksella. En olisi kyllä kovin ylpeä sellaisten äitien suoristuksista kotona.

 

Parempi se tossa tilanteessa on töihin mennä.

Mä en vaan itse henk.koht ymmärrä mikä siitä lapsen kanssa olemisesta tekee niin sietämätöntä. Tokihan me ollaan erilaisia kaikki, ja itse nautin saadessani olla lasten kanssa kotona (6v)

 

No hah, eiköhän ne lapset ole kuitenkin onnellisia ja hyvinvoivia joa vanhemmat ovat onnellisia ja jaksavat olla lapsiensa kanssa!?
Ja mitä ne sellaiset aktiviteetit on jotka antaisi haasteita kotiäidille? En kyllä keksi mikä olisi kuitenkaan sellainen harrastus tms joka antaisi samanlaisen haasteen mielelle kuin haastava ja mielenkiintoinen työ?
=)