Ollaanko ihan hulluja?

Asutaan kaksiossa Isä, äiti ja 2-vuotias tyttö. Parin kuukauden päästä syntyy toinen vauva ja ajateltiin jäädä tähän kämppään asumaan. Vanhempien mielestäö ollaan ihan hulluja, mutta kun mä niiin tykkään tästä asunnosta. Miten onko kellään kokemusta tämän kaltasesta asumisesta?

 

eiköhän se parin pienen kanssa onnistu, mut parin vuoden päästä alkaa olla jo tilan puutetta.

 

Jos te sinne mahdutte niin mikäs siinä sitten =)

 

Mitäs hullua siinä on? Mun perhe on asunut yksiössä 4 lapsen kanssa. sopu sijaa antaa.

 

Me asuimme kaksiossa 4 henkilöä. Esikko oli 1.5vuotta, kun nuorimmainen syntyi. Asuimme siitä siihen asti, kun esikko täytti 3v. Silloin muutimme isompaan, että saimme lasten huoneen lapsille. Kaksiossa makuuhuoneessa oli meidän sängyt. olohuone oli monitoimihuone, missä oli ruokapöytä, tietokone, pyykkiteline, oleskelu, lasten lelut yms...
Voi sitä juhlaa, kun saimme tilaa lisää!! Lapset muuttuivat paljon iloisemmiksi, kun saivat lisää leikkitilaa ja omaa rauhaa...
Sanoisin, että n. vuoden selviätte siinä kaksiossa. Sitten kun vauva alkaa kävelemään, niin tuntuu että seinät alkavat kaatumaan päälle... Lapset alkavat leikkimään yhdessä ja haluavat lisää liikkumatilaa!!!

 

Köhm, me asutaan parhaillaan kaksiossa ja meitä on isä, äiti, tytöt 2v ja 4v

Tokihan tässä isommasta haaveillaan ja tietysti tarkoitus muuttaa kun saa aikaiseksi, mutta vallan hyvin on pärjätty.

Me vanhemmat nukutaan olkkarissa vuodesohvalla, tytöillä oma makkari siis.

 

Vastaapa seuraavalla kerralla, kun asiaa joku päivittelee, että tehän siinä asutte eikä ne muut, joten itse kai se päätätte, mikä teille hyvä on. Näin minä olen tehnyt jo useamman vuoden... Asutaan todella pienessä omakotitalossa, ja mikä kauheinta lapsilla ei ole edes omia huoneita... Sekös aiheuttaa ihmettelyä joissain ihmisissä... Mutta rakastetaan tätä taloa ja viihdytään tässä. Joten tässä ollaan. Sopu sijaa antaa ja niin edes päin...

 

\

eiköhän se parin pienen kanssa onnistu, mut parin vuoden päästä alkaa olla jo tilan puutetta.

Jep juuri näin =) Me asuttiin kans kaksiossa siihe asti ku kuopus oli vajaa kaksi, sitte muutettiin kolmioon. Lapsetki iha mielissää ku saivat oman huoneen ja enemmän tilaa leikkiä, yötkin on nukkuneet paljon paremmin omassa huoneessa.

 

Ette!
Tehkää makkarista lastenhuone ja siirrätte oman sänkynne olohuoneeseen.Jossain vaiheessa voi olla aihetta isompaan,mutta ei mielestäni vielä ole ongelma tuokaan järjestely.

 

Joskus luin jostain jutun siitä, kuinka ihminen on ainut eläin, joka haluaa eristää poikasensa jo pienestä pitäen vanhemmistaan... Omaan huoneeseen. Ja sitä pidetään vähintäänkin ihmeellisenä asiana, jos kaikille perheenjäsenille ei ole omaa huonetta. Mutta aikoinaanhan isokin perhe saattoi asua yhdessä huoneessa ja silloin ihmisillä oli paljon tiiviimmät välit kuin nykyään. Olihan siinä tietysti huonotkin puolensa, mutta osattiin silloinkin mennä vaikkapa ulos tai huussiin, kun haluttiin omaa rauhaa ja yksinäisyyttä. Tämän jutun kirjoittaneen tutkijan mielestä lasten ja nuorten ongelmien lisääntymiseen yksi syy on juuri tämä eristäytyneisyys ja jatkuva oman tilan vaatiminen...

Mutta ei tietysti pidä yleistää ja onhan se kuitenkin hienoa, että meillä on monia elämän edellytys paremmin kuin niillä mummoilla ja papoilla aikanaan. Joka tapauksessa, ei sitä kukaan muu määrittele, missä teidän on hyvä asua. Itsehän te sen näette ja koette. Viihdytte siinä niin pitkään kuin viihdytte ja se siitä.