Omakotitalo alue, oma rauha..?

Oon aina ihmetelly, miksi ihmiset hehkuttaa "ostettiin omakotitalo, vihdoin oma rauha" mutta kuitenkin se talo on keskellä vieri viereen rakennettuja omakotitaloja. Miten sulla on omaa rauhaa muka? En mä haluais ainakaan aamulla ikkunasta katsoa millainen ilma on ja samalla nähdä kuinka naapurin esko istuu keittiössä aamukahvilla alasti tai nähdä mitä Martta katsoo telkkarista. (eikä tähän tarvitse olla mikään kyylä) Ja ne talot on (joissakin ainakin) täysin samanlaisia ulkoo. Tontti on pieni..

Kun itse ostan joskus omakotitalon niin haluan oikeasti omaa rauhaa ja erilaisen talon, kun lähimmällä naapurilla. Enkä tarkota nyt, että muuttaisin jonnekki jumalan selän taakse ja lähimpään kauppaan olis sen 20km.

Selittäkää te jotka asutte näillä täyteen tupatuilla omakotitalo alueilla, miten siellä voi viihtyä?

(tarkoitukseni ei ole v*ttuilla, mutta en ymmärrä)

 

No itsehän asun myös oikeasti maalla, mut ymmärrän kyllä tuonkin näkökulman. Oma talo on aina oma talo. Yoinen vaihtoehto on taloyhtiö, joka tarkoittaa että kyttäreitä riittää, asioita täytyy tehdä tai sopia yhdessä jne, täytyy maksaa osa muidenkin vesimaksusta, kytätään et taas noilla on viikonloppuvieraita ja noin paljon käyttävät vettä jne. Omassa talossa saa asua ihan niinku haluaa, tehdä itse kaikki sitä koskevat päätökset jne- Se ON eri asia kuin yhtiöasuminen.

 

En asu tuollaisella alueella, mutta selkeästi yhtenä helpottavana tekijänä on vähemmän pihatöitä ja ei taida olla rahaa isompaan tonttiin / kaupunki ei myy isompia tontteja.

 

asun paritalossa ja tässä ei ole yhtään omaa rauhaa.

 

No mielestäni tavallaan oma rauha, kun ei ole seinänaapureita.. Sisälle ei kuulu mitään popitusta, kiljumista, tömistelyä tms. Ulkona ei tietenkään ole rauhaa, vaikka minusta näyttää että meidän naapurit eivät kyylää mitenkään erityisemmin, enkä minä heitä. Mulle tällainen asumismuoto tuo turvallisuudentunteen, ihmisiä on ympärillä jos jotain sattuisi.. Ennen halusin maalle, syrjään, mutta en enää nykyisin. Rivitalossakin oli kiva asua, mutta meillä oli pari kertaa todella levottomat naapurit ja siitä joutui kyllä kärsimään.

 

Peesaan kyllä aloittajaa, ei ymmärrä miksi maksaa 300000 siitä, että täytyy pitää verhoja kiinni jatkuvasti jos ei halua, että naapurit tuijottaa sisään tai ei itse halua nähdä naapuriin.

Me ostettiin okt isolla tontilla, isoin asuinalueen naapurista. Tässä alueella vain kymmenen taloa, meidän talon kahta puolen on vain metsää. Iso asuinalue naapurissa on kuin lottovoitto, sillä palvelut, koulut, päiväkoti jne. on tuossa parinsadan metrin päässä, metsäkaistaleen takana

 

[QUOTE="jees";27901642]No mielestäni tavallaan oma rauha, kun ei ole seinänaapureita.. Sisälle ei kuulu mitään popitusta, kiljumista, tömistelyä tms. Ulkona ei tietenkään ole rauhaa, vaikka minusta näyttää että meidän naapurit eivät kyylää mitenkään erityisemmin, enkä minä heitä. Mulle tällainen asumismuoto tuo turvallisuudentunteen, ihmisiä on ympärillä jos jotain sattuisi.. Ennen halusin maalle, syrjään, mutta en enää nykyisin. Rivitalossakin oli kiva asua, mutta meillä oli pari kertaa todella levottomat naapurit ja siitä joutui kyllä kärsimään.[/QUOTE]

Tarkennan vähän vielä, meillä on tällainen pieni asuinalue, taloja on kyllä joka puolella, mutta tuossa 50m päässä alkaa jo metsä, järvikään ei kaukana. Asutaan käytännössä maalla.

 

No on siinä kuitenkin oma rauha verrattuna kerros- tai rivitaloon. Ei ole ketään kuitenkaan seinässä kiinni, ei kuulu äänet seinien läpi, voi rauhassa vaikka pestä pyykkiä tai luukuttaa musiikkia yöllä.

 

[QUOTE="jees";27901642]Mulle tällainen asumismuoto tuo turvallisuudentunteen, ihmisiä on ympärillä jos jotain sattuisi..[/QUOTE]

Tää on varmasti totta, onhan se olo varmasti paljon turvallisempi.

 

Itse asumme 80-luvulla rakennetulla alueella. Muissa naapureissa asuu alkuperäisiä asukkaita, mutta meidän ja viereiset talot ovat vaihtaneet omistajia. Alue on rauhallinen meidän näkökulmasta (kesällä moottoripyörät pörräävät kyllä ja välillä vastapäisessä naapurissa on "vilinää"), mutta joskus pysähdymme naapureiden kanssa juttusille, joka luo kivaa yhteisöllistä tuntua.

Ehdottomasti tärkeimpiä asioita, joihin asuntoa ja taloa valitessani kiinnitän huomiota, on näkymät ikkunoista. Niistä ei saa näkyä viereinen talo tai piha. Pääosin meidän ikkunoistamme näkyy oma takapiha ja sen takana aukeava puisto ja metsä. Yhdestä ikkunasta näkyy naapuritalo, mutta se on esikoisen huone ja verhot yleensä kiinni Yläkerran ikkunoista näkyy tien toisella puolella olevien matalampien talojen ylitse eli meillä on trendikkäät kattonäkymät sieltä

Tuolla omalla rauhalla tarkoitetaan varmaankin myös sitä, ettei tarvitse kuunnella seinän/katon/lattian läpi naapurien ääniä tai välittää omien äänten kuulumisista. Meilläkin teinit popittavat - välillä on eri disco ylä- ja alakerrassa ja molemmissa paikoissa aika kovalla volyymilla olen huomannut, ja usein katsellaan myös leffoja eikä tässäkään äänentoistossa pihistellä, mutta pihalle ei kuulu mitään Voi myös saunoa ja pestä pyykkiä silloin kun huvittaa välittämättä naapureista.

 

[QUOTE="vieras";27901652]Me ostettiin okt isolla tontilla, isoin asuinalueen naapurista. Tässä alueella vain kymmenen taloa, meidän talon kahta puolen on vain metsää. Iso asuinalue naapurissa on kuin lottovoitto, sillä palvelut, koulut, päiväkoti jne. on tuossa parinsadan metrin päässä, metsäkaistaleen takana [/QUOTE]

Tollasesta mäkin unelmoin! Omaa rauhaa, mutta ei paljoa matkaa "ihmisten ilmoille" Oon kateellinen sulle!

 

No on siinä kuitenkin oma rauha verrattuna kerros- tai rivitaloon. Ei ole ketään kuitenkaan seinässä kiinni, ei kuulu äänet seinien läpi, voi rauhassa vaikka pestä pyykkiä tai luukuttaa musiikkia yöllä.

Ja se musiikki ei muka kuulu siihen parinkymmenen päässä olevaan toiseen taloon? Kyllä kuuluu


Meillä on lähin naapuri 500m päässä. Ja kyllä kesäöisin kun ikkuna on auki niin mä kuulen meteliä sieltä, jos siellä jotkut pippalot on meneillään...

 

Mäkin tykkään turvallisuudesta eli siitä, että jos saan sydärin postilaatikolla, joku tulee pian apuun. Ja jos lapsi hukkaa avaimen, hän pääsee naapuriin odottelemaan ilman että tarvitsee taittaa mitään korpitaivalta yksinään. Rauha taas tulee siitä, että lapset voi karjua yötä myöten ilman, että siitä häiriintyy kukaan muu kuin oma perhe. Pesukonetta ja imuria voi käyttää koska haluaa. Nurmikkoa ei voi leikata tai prätkän sytytystä säätää keskellä yötä, mutta sille ei voi mitään.

 

Tollasesta mäkin unelmoin! Omaa rauhaa, mutta ei paljoa matkaa "ihmisten ilmoille" Oon kateellinen sulle!

En minäkään mihinkään korpeen halunnut, lapsillakin mukavaa että on leikkipuisto lähellä ja muita samanikäisiä. Pitkään tätä etsittiin, mutta sitten löytyi onneksi. Kannattaa pitää silmät ja korvat auki, aina niitä löytöjä silloin tällöin putkahtelee esiin. Onnea metsästykseen!

 

Mäkin tykkään turvallisuudesta eli siitä, että jos saan sydärin postilaatikolla, joku tulee pian apuun. Ja jos lapsi hukkaa avaimen, hän pääsee naapuriin odottelemaan ilman että tarvitsee taittaa mitään korpitaivalta yksinään. Rauha taas tulee siitä, että lapset voi karjua yötä myöten ilman, että siitä häiriintyy kukaan muu kuin oma perhe. Pesukonetta ja imuria voi käyttää koska haluaa. Nurmikkoa ei voi leikata tai prätkän sytytystä säätää keskellä yötä, mutta sille ei voi mitään.

Mä taas tykkään siitä, että voin kesällä käydä tupakalla/postilaatikolla vaikka ihan alasti

 

Ei ole ketään seinän takana, ei ylä- tai alapuolella. Ei tarvitse kuunnella kenenkään "elämisen ääniä". Toisaalta voi myös itse ottaa rennosti lasten kanssa kun ei jokaisesta äänekkäämmästä leikistä tule valitusta naapureilta. Saa myös soittaa pianoa tai luukuttaa musaa jos huvittaa. Pyykkiä saa pestä koska vain, suihkussa voi käydä vaikka keskellä yötä jos huvittaa eikä kukaan valita, että vessaa vedetään väärään aikaan vuorokaudesta. Meillä on TÄYSIN HILJAISTA ellei itse pidä mitään ääntä. Se on sitä omaa rauhaa.

Oma rauha on myös sitä, ettei tarvitse tapella typeristä pienistä ja isommista asioista taloyhtiön osakkaiden kanssa. Saa tehdä omassa rauhassa päätökset rempoista, rahoittaa ja ajoittaa ne ihan miten itse haluaa.

Ikkunoista näkyy metsää, mutta näkyy myös taloja. Verhot voi vetää kiinni, ellei halua katsoa ulos Minulle naapurit tuovat turvallisuudentunnetta. En haluaisi asua kaukana kaikesta ja kaikista.

 

Asuttiin vuosia vuosia rivitalossa ja sitten viime keväänä ostettiin maalta pieneltä omakotialueelta talo ja ihan ok tontti ja kyllä tässä se oma rauha on kun vertaa rivari asumiseen, vaikka taloja "samalla pläntillä" 15-20, pihalla törmää naapureihin, mutta silti pääsee omaan kotiin ilman naapureiden elämisenääniä tai että kukaan kulkisi siitä meidän omalta pihalta ilman kutsua eikä tonttia tarvi jakaa. Sopii meille, ihana rauha, mutta kuitenkin se yhteisöllinen elo mitä sosiaalisena ihmisenä kaipaan

 

Onhan tässä oma rauha, jos vertaa kerrostaloaikoihin. Ei kuulu naapurin vessakäynninit eikä sunnuntain jumalanpalvelukset virrenveisuineen. Yöllä voi pestä pyykkiä ja touhuta kaikkea muutakin oman mielensä mukaan. Voihan sitä titytysti tehdä niin kerrostalossakin, mutta eipä ole kiva herätä aina aamuisin kello 4, kun naapurin pyykkikone lähtee käyntiin. Vai ei muka ole omaa rauhaa omakotitalossa.

 

Ja se musiikki ei muka kuulu siihen parinkymmenen päässä olevaan toiseen taloon? Kyllä kuuluu


Meillä on lähin naapuri 500m päässä. Ja kyllä kesäöisin kun ikkuna on auki niin mä kuulen meteliä sieltä, jos siellä jotkut pippalot on meneillään...

Bileet nyt varmasti kuuluukin. Mutta jos on molemmissa taloissa ikkunat ja ovet kiinni ja toisessa talossa vaan kuunnellaan musiikkia vähän kovempaa niin ei varmasti kyllä kuulu naapuriin asti.

 

Onhan nuo teidän vastaukset ihan järkeviä.

Itse ajattelen vaan sillä tavalla, että jos omakotitaloon kerran muuttaa niin pitäis pystyy vaikka alasti ikkunoita pesemään. Taai voihan sitä tehä tietty noilla aluellakin, mutta naapurisopu taitaa olla historiaa sen jälkeen.

En tosiaan tiedä mitä mä 'nipotan' ,kun ei mua häiritse tuo meidän seinänaapuri joka tekee kaikkensa, että meitä ärsyttäis. Jos tänään kuunnellaan jotain tiettyä biisiä niin se huomenna soittaa sitä niin että koko talo raikaa. (ei, en kuvittele.. testattiin tätä yhdellä todella vanhalla, mutta tunnetulla biisillä ja seuraavana päivänä naapuri huudatti sitä) Ja jos mä imuroin niin rupee sekin imuroimaan sen jälkeen, kun mä olen lopettanut.. Mutta kyllä iso haave on päästä omaan rauhaan.

 

Minkä kokonen on sitten se pieni tontti??

Me aletaan just rakentamaan taloa tälläselle uudelle, suht pienelle asuinalueelle.
Ite oon ihan innoissani, enkä kyllä kaipaa että saisin alasti pestä ikkunoita.
Ehkä ne tyypit sitten muuttaa sinne keskelle ei mitään

 

[QUOTE="aapee";27902251]Minkä kokonen on sitten se pieni tontti??

Me aletaan just rakentamaan taloa tälläselle uudelle, suht pienelle asuinalueelle.
Ite oon ihan innoissani, enkä kyllä kaipaa että saisin alasti pestä ikkunoita.
Ehkä ne tyypit sitten muuttaa sinne keskelle ei mitään [/QUOTE]

En mäkään nyt ole alasti ikkunoita pesemässä Tarkotin sitä et voi olla ihan miten vaan eikä tarvi miettiä katsooko kukaan.

 

Kyllä tämä omakotitalo tiheästi rakennetulla pientaloalueella on täydellinen paratiisi. Meillä ei kuvaamasi kaltaisia 'ongelmia' ole. Ikkunoista ei näe naapureihin. Makkareista saattaisi jotain nähdä, jos kiikareilla tiirailisi. Keittiöstä ja olohuoneesta on metsänäkymä. Talomme on L-mallinen ja takapihamme on suojaisa. Aidan takana on metsää. Suojaisalla oleskelupihalla olen pyörinyt alusvaatteisillani.

Kaikki palvelut on lähellä ja julkinen liikenne toimii. Tämä on todellista rauhaa, eikä tarvitse miettiä, katsooko joku. Kun tontti ei ole älyttömän suuri, niin sen hoitaminen ei rasita. Tilaa on kuitenkin riittävästi kaikille toiminnoille. Kerros- tai rivitaloasumiseen en enää ikinä vaihtaisi, enkä halua yhtään tämän korvempaan muuttaa.