On niin yksinäistä ja masentavaa:(

Ei tämä yksinäisen ihmisen elo niin kivaa ole,oisin niin halunnut elää parisuhteessa lopun elämäni mutta valinta erosta ei ollut minun.
Tässä sitä nyt itketään kun on niin paha olla ja yksinäistä:/
Motivaatio hukassa kun ei jaksa ajatella elämää eteenpäin.
Välillä on aikoja jolloin menee paremmin ja jaksaa nauttia elämästä ja sitten taas kaikki taas kaatuu päälle ja tuntuu että ei jaksa.
Pakko oli purkautua,kiitos!

 

voimia sinulle!
ota yhteyttä kavereihisi ja sovi heidän kanssaan tapaamisia. jos sinulla ei ole kavereita niin ainahan voit laittaa ystävänhaku ilmoituksen jonnekin.
jos jaksaisit huolehtia itsestäsi ja nauttia elämästä, niin helpommin se uusi ihastuskin tulisi kuvioihin. iloinen ilme on paljon viehättävämpi kuin apea. entä jos aloittaisin vaikka uuden harrastuksen esim. uinin? tai mikä nyt sinua itseäsi sattuisi kiinnostamaan.

 

Ymmärrän hyvin, miltä sinusta tuntuu, minunkin elämässäni on ollut yksinäisyyttä. Mene mukaan johonkin harrasteryhmään joka on sinulle mieluisaa, vaikka ensin netin kautta. Sieltä löytyy samanhenkistä porukkaa ja usein he järjestävät ihan oikeita tapaamisiakin yhteisen asian merkeissä. Tsemppiä!

 

[QUOTE="pii";23075827]voimia sinulle!
ota yhteyttä kavereihisi ja sovi heidän kanssaan tapaamisia. jos sinulla ei ole kavereita niin ainahan voit laittaa ystävänhaku ilmoituksen jonnekin.
jos jaksaisit huolehtia itsestäsi ja nauttia elämästä, niin helpommin se uusi ihastuskin tulisi kuvioihin. iloinen ilme on paljon viehättävämpi kuin apea. entä jos aloittaisin vaikka uuden harrastuksen esim. uinin? tai mikä nyt sinua itseäsi sattuisi kiinnostamaan.[/QUOTE]

Se miksi mua ei huvita mikään ja tehdä ylipäätänsä mitään niin johtuu siitä että koko ajan ikävöin exääni.
Mä toivoisin vaik vihaavani sitä että pääsisin erosta yli,mutta ei,rakastan ja ikävöin häntä niin paljon että sitä ei voi selittää.
Minulla on todella paljon aivan ihania ystäviä joiden kanssa voin puhua kaikista asioista jne....mutta kun tuntuu että se paranna mun tilannetta vaikka puhuisin kuinka ja paljon.
Uinti,lenkkeily ja sali on mun harrastuksia olleet jo vuosia,mutta nyt en saa tehtyä niistä mitään kun ei vaan ole motivaatiota.
Tuntuu että haluan vaan vetää peiton korviin ja olla piilossa kaikelta jne....
Tiedän että se ei ainakaan paranna olotilaani jos jään paikoilleni murehtimaan.
Miehiä on muutamia ollut jotka ois halunnut parisuhteeseen,mutta minä en halua,ei enään ikinä.
Miksi etes voisinkaan jos rakastan vain exääni ja mun sydän kuuluu vain hänelle.
Huoh,tulipa sepustus,mutta toivottavasti joku ymmärtää pointtini.