On tuo ihmisen kroppa vaan ihmeellinen vehje

Tänään ei ole ollut paras mahdollinen päivä, aamulla heräsin tuttuihin oireisiin, munuaiskivet ne siellä koputteli, olivat päättäneet että tänään on hyvä päivä nähdä vähän maailmaa.

12-16 välisen ajan vietin vessan lattialla mitä erilaisimmissa asennoissa, tuskat oli sitä luokkaa että päässäni lupasin ties vaikka mitä jos vaan joku on niin armollinen ja kolkkaa multa tajun pois... (mies oli onneksi kotona ja keksi pojalle ohjelmaa täksi ajaksi)

16 maissa kivet tulivat viimein ulos ja kuin taika-iskusta kivut loppuivat, niinkuin aina. Oon tässä nyt 4 tuntia tohuillut, siivonnut, käynyt kaupassa... Ainoa mistä huomaa aamuiset koettelemukset on pieni kipu vatsalihaksissa. Ihme vehje tämä ihmis keho

 

Kuulostaa hurjalta!

 

Hienoa että selätit ne

 

Aika hyvin, että jaksoit kotona kärvistellä. Itse olin raskausaikana sairaalassa, kun kivillä kesti neljä päivää tulla päivänvaloon. Mutta on se kyllä jännä tunne, kun se kipu sitten loppuu, ja yhtäkkiä kaikki on taas hyvin.

 

Ne on mun pitkä-aikainen tuttavuuteni, 3 vuotta suhteellisen säännöllisin väli-ajoin treffaillaan.. Rupeais hiljalleen kyllä jo riittämään nämä visiitit, ei meinaa vanha enää jaksaa Ja poikakin alkaa olla siinä iässä että harhautus käy hankalaksi. En todellakaan halua että lapsi joutuu tätä seuraamaan :/