ongelma anoppi

Jes, en ole ainoa tässä maailmassa joka todellakaan ei pidä anopista ollenkaan! Siis on niin ylirasittava ihminen.. mutta pakko sitä on kerran viikossa sietää! Siellä kun käydään kylässä, minä en saa koskea lapseeni ollenkaan, anoppi kaappaa pojan syliinsä ja kävelee aina pois päin minusta kun pitäs esim. syödä. Vartin päästä pojan huutamisen jälkeen sitten pääsen syöttämään poikaa ja anoppi tulee siihen pällistelemään kuinka ihanan näköistä kun pieni syö! (ja minä kun olen niin arka ja ujo ihminen etten halua ketään katsomaan kun imetän) Tästä on mieheni äidilleen sanonut, ja pari kertaa menikin niin ettei hän tullut katselemaan mutta taas jatkuu sama meininki! He vaihtoivat myös upean volvonsa opelin tila-autoon jotta vaunut mahtuvat kyytiin. Kerran poika oli heillä hoidossa, ja kun haimme häntä, anoppi iloisena kehui kun he olivat käyneet isomummolla kylässä ja x oli ollut hänen sylissään koko matkan! turvaistuin oli kyllä mukana mutta eihän sitä voi tietenkään käyttää! (Otin asian todella raskaasti, koska ystäväni kuoli auto-onnettomuudessa, ja olisi siitä selvinnyt jos olis käyttäny turvavyötä) ja muutenkin hän valittaa joka asiasta, miten hoidan lastani jne.. Mutta pakko vaan koittaa olla suht normaalisti heidän seurassaan lapseni ja mieheni takia. He ovat kuitenkin ne tärkeimmät ihmiset elämässäni!

 

mulla ois paljon sanomista kans anopista mut en jaksa puida nyt enempiä.tohon edelliseen vaan sen sanon että jos mun lapsi kävi anopin tai jonkun muun kyydissä ilman turvaistuinta niin olis viimenen kerta.ja ilmottasin sen suht kovaan ääneen.

 

Mun anoppi on useimmiten tosi mukava, nuorekas, eikä mikään tiukkapipo, auttaa aina kaikessa kun tarvii apua.
Mutta,, hänestä tuli meidän vauvan myötä ekaa kertaa mummi, ja hän meni aivan "sekaisin"..
Olisivat koko ajan tulossa kylään, ja tulivat yhteen väliin jopa mitään ilmoittamatta. Kun menemme kylään, en saa itse pitää lastani sylissä ollenkaan, joskus olen yrittänyt, etten olekaan antanut kun mummi on tullut viereen "sormet syyhyten", niin hän on silmin nähden tuskastunut. Loukkaantuu ja tympääntyy selvästi.
Sitten hän saattaa tehdä siten, että kun kyläilemme ja lapsi on nukkumassa, niin hän saattaa herättää lapsen kesken unien jotta hän saa leikkiä sen kanssa! Ja kun olemme syömässä ja lapsemme ääntelee olohuoneessa (joka vieressä ja sinne suora näköyhteys keittiöstä), niin mummi pinkaisee ylös ja juoksee vauvan luokse jopa noin parin minuutin välein.. Olemme sanoneet, että emme halua, että lapsen luo mentäisiin saman tien, ettei opi että pienellä itkulla joku tulee heti. Ja lapsella ei ole ollut edes hätä, vaan hän on vain porissut yksikseen.
Ja kun lapsemme oli yön hoidossa minun vanhemmillani, niin anoppi oli niin katkera siitä. Soitti jopa miehelleni kun hän oli kavereiden kanssa kalareissulla, ja paasasi että mikä heissä on vikana kun ette voi tuoda lasta yöhoitoon sinne, ovatko he niin huonoja ihmisiä?
Emme vain halunneet heti pian laittaa lasta uudestaan hoitoon.. Hän aina muistuttaa, että viimeksi oli siellä toisessa mummilassa että nyt on sitten meidän vuoro! Ja kun mieheni on jossain reissussa, niin anoppi soittelee ja houkuttelee minua baariin, jotta saisi lapsen hoitoon luokseen.
Muitakin esimerkkejä olisi, mutta taidan lopettaa palopuheeni nyt tähän.. =) Olipa kiva purkaa tunteita.

 

Oma anoppini on ollut kauhea aina, vaikka kuinka yritin ajatella hänestä positiivisesti alkuun, ja olla ystävällinen. Alkuvuosina yritti mustamaalata minua todella törkeästi. Vaikka olimme todella rakastuneita mieheni kanssa, hän väitti että petän miestäni yms. kivaa. On aina puuttunut elämäämme, ja arvostellut kaikkea, lasten kasvatusta, loman viettoa, tai viettämättä jättämistä. En voi koskaan antaa anteeksi sitä pahaa mieltä, mitä hän on meille vuosien varrella tarkoituksella tuottanut.

 

Entä jos anopin jättäis huomiotta väität vaikka, että sulla on kiire laittaan ruokaa tai ulkoileen tai kauppaan. Todennäköisesti hän valittaa pojalleen, mutta siinä vaiheessa sinä voit näyttää hämmästyneeltä ja viattomalta ja ihmetellä että eihän sulla ole aikaa lastenhoidolta jatkuvasti istua puhelimessa. =)

 

Ex-anoppi todella hirveä. Jouduin jopa ostamaan
numeronäytön silloseen lankapuhelimeen.
Ovea ei avattu jos ei tiedetty kuka tulee...
Jopa hänen oma poikansakin lähti tavallas
aina karkuun kun kuuli et vanhemmat tulos.
Itelle tuli kans aina menoa jos anoppi pääsi yllättämään.
Muilt sukulaisilt sit kuulin ku anoppi mollas mua (tosi
törkeit juttui) ja jopa omaa poikaansakin. Ei
ihme et poikakin henkisesti epäkypsä.
Mut onneks se on mennyttä!

 

Tässä kun lueskelee noita anoppi juttuja, niin huomaan yhden asian. Ettekö te naiset osaa kunnolla keskustella anoppienne kanssa ja sanoa, mikä hommassa on vikana. Itse kävin anoppini kanssa keskustelun ja auttoi. Nyt motkottaa mulle mieheni veljen vaimosta, kuinka hoitaa huonosti lastaan tms. Sanoin, että että mulle on turha kannella toisten tekemisistä, mutta jaksais varmasti paremmin hoidella kahta lastaan ja siivota kotiaan, kun anoppini oma poika ottaisi osaa perheen hoitoon. Ei sen jälkeen ole asiasta puhunu mitään. Hänen mielestään hänen pojissaan ei ole mitään vikaa!

 

\

Tässä kun lueskelee noita anoppi juttuja, niin huomaan yhden asian. Ettekö te naiset osaa kunnolla keskustella anoppienne kanssa ja sanoa, mikä hommassa on vikana. Itse kävin anoppini kanssa keskustelun ja auttoi. Nyt motkottaa mulle mieheni veljen vaimosta, kuinka hoitaa huonosti lastaan tms. Sanoin, että että mulle on turha kannella toisten tekemisistä, mutta jaksais varmasti paremmin hoidella kahta lastaan ja siivota kotiaan, kun anoppini oma poika ottaisi osaa perheen hoitoon. Ei sen jälkeen ole asiasta puhunu mitään. Hänen mielestään hänen pojissaan ei ole mitään vikaa!

kuten sanoin, minä kyllä sanon suoraan anopille jos rupeaa hankalaksi. Yleensä se ei pienistä vinkeistä tajua.. en haluaisi olla tympeä, mutta minkäs teet kun anopilla on kanan aivot