Onko 1 lapsi nykyään joku muoti-ilmiö? Miksi niin moni haluaa vain sen yhden lapsen?

Tiedän todella monia 1-lapsisia perheitä. Silloin kun itse olin lapsi niin melkein kaikilla oli sisarus... Ne joilla ei ollut, niin melkein liittyi joku juttu: lapsettomuutta, äiti yksinhuotaja, joku paha trauma synnytyksestä tms.
Nykyään moni ihan haluaa vain sen yhden lapsen... Tuntuuko teistäkin tältä?

 

No mun ystävillä ja tutuilla on hirveän monella ainakin 2 lasta, oisko 1/10 1 lapsi ja hekin ovat yritys päällä
Itsellä on 1 lapsi (1,5v) ja haluan hänelle ainakin yhden sisaruksen sanotaanko 2-3vuoden päästä. Lapsi on ollut alusta asti helppo ku mikä, mutta haluan nauttia ja antaa kaiken huomioni tuolle ihanuudelle nyt jonkin aikaa! Ja yhden lapsen kanssa kaikki on niin helppoa! Moni ystäväni taasen on asenteella "heti toinen perää, tai ainankin parin vuoden sisään" mutta jokainen tyylillään

 

Minulla lapsi tulossa, enkä halua toista. Yhden kanssa on vaan niin paljon helpompaa, myös taloudellisesti.

 

Mulle riittää yksi lapsi. Se on oman jaksamisen ja talouden kannalta järkevää - ainakin mun ja miehen kohdalla. Muista en voi mennä sanomaan.

 

Ennemmin se ilmiö on semmoinen,että jokanen päättää itse sen lapsiluvun joka on sopiva. Ei siinä mun mielestä mitään ihmeellistä ole jos haluu vaan yhden lapsen. Mun kirjoissa se on sama asia kuin että haluu vaikka kaksi tai kuusi. Tosin munkaan lähipiirissä ei ole yhtään yksilapsisia perheitä. Pari vapaaehtoisesti täysin lapsetonta ja suurimmalla osalla on se kaksi.

 

Yhden kanssa on erilaista ja joillekin se sopii. Yhden kanssa voi esim. panostaa enemmän ainokaisen harrastuksiin (ei tartte raijata muita lapsia mukana ja yhden lapsen monetkin harrastukset menee toisin kuin monen lapsen), matkustelu on helpompaa, ystävien tapaaminen on helpompaa, huvipuistokäynnit yms helpompia. Yhden lapsen kanssa onkin helpommin varaa olla kotona vaikka sen 3 vuotta kuin että lapsia olisi liuta. Yksi lapsi ei sairastele niin paljoa. Yhden lapsen saa helpommin vaikka mummolaan tai kaverille hoitoon jos on tarvetta. Kun ainokainen on kaverin luona, on vanhemmilla yhteistä/omaa aikaa. Jos taas esim. kahdesta lapsesta toinen on poissa kotoa, tarkoittaa se sille toiselle lapselle laatuaikaa.
Kroppa kestää yleensä yhden raskauden ihan hyvin pahemmin repsahtamatta. Samoin yhden imetyksen. Yhdet valmisetkin jaksaa, onhan se ainutlaatuista aikaa.
Ei tule sitä kertausta kaikesta, esim. lapsen koulunaloitus moneen kertaan, vaan kaikki on ainutlaatuista yhden kanssa.
Rahallisesti järkevää. Voi asua jossain pienessä kolmiossa tai jopa kaksoissa ja silti on tilaa ihan ok.

 

Mun tuttavapiirissä yksilapsisuus ei ole kenelläkään valintakysymys vaan kohtalon sanelemaa (sekundääristä lapsettomuutta, yksinhuoltajia)

 

Musta taas tuntuu, että yhä useammalla on kolme lasta kahden sijaan.

 

Koska tulin äidiksi vasta 35-vuotiaana. Siinäkin ikäeroa lapseen on tarpeeksi. Oli ihme ja valtava onni että edes yhden lapsen sain. Siihen se sit jäi.

 

Ei tunnu. Kyllä me 1-lapsiset perheet ollaan aika harvinaisia. Omassa ystäväpiirissäni on meidän lisäksi yksi ainoa 1-lapsiseksi jäävä perhe.

Mitä väliä sillä on, montako lasta kukakin haluaa? Pistää niin silmään tuo "onko yksi lapsi nykyään joku MUOTI-ILMIÖ?"... Eiköhän se aina ole ollut niin, että kaksi lasta on jonkinlainen äänettömästi sovittu yhteiskunnan normi, josta poikkeavat ovat todellakin poikkeavia. Meidän 1-lapsisten perheiden on aina oltava antamassa perusteellisia syitä sille, miksi meillä on vain se yksi lapsi.
Mulle on ihan sama, montako lasta kelläkin on, kunhan vanhemmat itse ovat sinut lapsilukunsa kanssa. Meille yksi on se oikea määrä, eikä mun mielestä meidän tarvitse selitellä sitä yhtään kenellekään.

 

Minulle on jo lottovoitto, kun on edes yksi lapsi. Lääkärit ei aikanaan luvanneet yhtäkään eikä ees päästy lapsettomuushoitoihin, mutta luomuyllätyksenä tuli yksi. Tämän jälkeen tuli täysi kielto toiselle, sillä selvisi, että sekä minä että masuvauva olimme olleet hengenvaarassa odotusaikana(pelastus oli sattumalta lepoon joutumisen jälkeen saadut napapiikit). Joten tämä yksikin on enemmän kuin oli luvattu.

 

kyllä täällä ainakin tuntuu, että perheessä on vähintään 2-3 lasta, yleensä 4 lasta. Ihan uudellamaalla asutaan.

 

en tunne yhtään yksilapsista perhettä, jolla lapsiluku olis oma valinta. Lapsuudesta 70-luvulta muistan moniakin yksilapsisia perheitä., sitä en tosin tiedä, olivatko sitä omasta halusta.

 

[QUOTE="vieras";26717016]Yhden kanssa on erilaista ja joillekin se sopii. Yhden kanssa voi esim. panostaa enemmän ainokaisen harrastuksiin (ei tartte raijata muita lapsia mukana ja yhden lapsen monetkin harrastukset menee toisin kuin monen lapsen), matkustelu on helpompaa, ystävien tapaaminen on helpompaa, huvipuistokäynnit yms helpompia. Yhden lapsen kanssa onkin helpommin varaa olla kotona vaikka sen 3 vuotta kuin että lapsia olisi liuta. Yksi lapsi ei sairastele niin paljoa. Yhden lapsen saa helpommin vaikka mummolaan tai kaverille hoitoon jos on tarvetta. Kun ainokainen on kaverin luona, on vanhemmilla yhteistä/omaa aikaa. Jos taas esim. kahdesta lapsesta toinen on poissa kotoa, tarkoittaa se sille toiselle lapselle laatuaikaa.
Kroppa kestää yleensä yhden raskauden ihan hyvin pahemmin repsahtamatta. Samoin yhden imetyksen. Yhdet valmisetkin jaksaa, onhan se ainutlaatuista aikaa.
Ei tule sitä kertausta kaikesta, esim. lapsen koulunaloitus moneen kertaan, vaan kaikki on ainutlaatuista yhden kanssa.
Rahallisesti järkevää. Voi asua jossain pienessä kolmiossa tai jopa kaksoissa ja silti on tilaa ihan ok.[/QUOTE]

Ihan tosi? Enpä ainakaan huomannut, kuinkakohan paljon mahtaa repsahtaa sitte kakkosen syntyessä...

 

En ole huomannut moista. Meidän kaveripiiristä en tiedä kuin yhden perheen, joka on yksilapsinen OMASTA HALUSTA.

 

Mä en kyllä tunne läheisesti yhtään yksilapsista perhettä, missä lie kuplassa elän sitten... Suurimmalla osalla mun kavereita on jopa todella monta lasta, siis 5-lapsisia perheitäkin tunnen useampia ja sit on näitä uusperheitä joissa on sun+mun= 6 tai 8 lasta tms. Kai se on vähän kiinni siitä, missä "piireissä" liikkuu, mutta lapsettomia tuttuja mulla on plus sitten useampilapsisia perheitä, ei ainakan äkkiseltään tule mieleen yhtään yksilapsista perhettä...

 

Tiedä muodeista, mutta ennemmin nykyilmiö on kahden lapsen sijasta kolme. Myös se, että lapsia on esim. neljä tai viisi, on käsittääkseni nykyään yleisempää kuin vaikkapa 70-luvulla.

 

Helpompaa elämää myös taloudellisestikkin. Enkä ole koskaan potenut vauvakuumetta elikkä näin hyvä.

 

Mun mielestä taas tuntuu olevan muoti-ilmiö tehä 4 lasta. Itsellä tosi tosi monella ystävällä 4 lasta ja osalla enemmänkin.

 

Nykyisin perheeseen kuuluu keskimäärin alle kaksi lasta. Syitä yksilapsisuuteen on varmasti monia, itselleni tulee mieleen mm. korkea ensisynnyttäjien ikä, naisilta edellytetään koulutusta ja uraa siinä missä mieheltä, asuminen varsinkin pk-seudulla kallista ja ihmiset haluavat korkeampaa elintasoa kuin mihin ennen on tyydytty (joten ei ole "varaa" useaan lapseen), yhteisöllisyyden puuttuminen ja muutto työn ja opiskelun jne. perässä - tukiverkkoja ei ole, lapsenhoidosta on tehty erilaisten kasvavien vaatimusten kautta vaikeampaa kuin ennen, epävarmuus työpaikasta jne. jne. Onhan elämä (ja ihmisten toiveet ja odotukset elämältä) muuttunut paljon viime vuosikymmeninä.

Musta myös tuntuu, että lapsettomat, yksi- tai kaksilapsiset ja suurperheet liikkuvat eri ympyröissä Jos ajattelee ihan asuinaluettakin, niin mitä todennäköisemmin sen kerroastaloasunnon naapureina on pääasiassa pieniä perheitä kuin 8-lapsisia Meille on tulossa toinen lapsi, ja mun ystävillä ei juuri kellään ole lapsia (olen sen verran nuori), mutta niillä kellä on, on just se kaksi lasta.

 

Musta taas tuntuu, että yhä useammalla on kolme lasta kahden sijaan.

Näin nimen omaan! Sekä tuttavissa että naapureissa alkaa olla enemmän kolmilapsisia. Omassa tuttavapiirissä tuntuu vielä olevan "suosittua" hankkia iltatähti.

Meillä on yksi. Enempää ei ole siunaantunut.

 

Lukematta vastauksia ja luettuani monta aloitusta 'mitä ruokaa kun viikoksi 5€ ' vastaan:
Ehkä jotkut ovat realisteja ja tekevät lapsia sen mukaan, montako pystyvät elättämään. Elämme epävarmoja aikoja ja hyvä tosiaan miettiä omia resurssejaan ja toimeentuloaan.

 

Minusta taas tuntuu, että yksilapsisuus on edelleen harvinaista ja sitä joutuu aina selittelemään. Ärsyttää meiltä kysellään koko ajan et milloin sisarusta pukkaa! Tuohon olen yleensä vastannut et ekasta tuli jo niin täydellinen, ettei toista tarvita

 

Entäpä kaikki ne, jotka haluavat kaksi lasta? Muodin perässä juoksijoita?

 

[QUOTE="vieras";26717016]Yhden kanssa on erilaista ja joillekin se sopii. Yhden kanssa voi esim. panostaa enemmän ainokaisen harrastuksiin (ei tartte raijata muita lapsia mukana ja yhden lapsen monetkin harrastukset menee toisin kuin monen lapsen), matkustelu on helpompaa, ystävien tapaaminen on helpompaa, huvipuistokäynnit yms helpompia. Yhden lapsen kanssa onkin helpommin varaa olla kotona vaikka sen 3 vuotta kuin että lapsia olisi liuta. Yksi lapsi ei sairastele niin paljoa. Yhden lapsen saa helpommin vaikka mummolaan tai kaverille hoitoon jos on tarvetta. Kun ainokainen on kaverin luona, on vanhemmilla yhteistä/omaa aikaa. Jos taas esim. kahdesta lapsesta toinen on poissa kotoa, tarkoittaa se sille toiselle lapselle laatuaikaa.
Kroppa kestää yleensä yhden raskauden ihan hyvin pahemmin repsahtamatta. Samoin yhden imetyksen. Yhdet valmisetkin jaksaa, onhan se ainutlaatuista aikaa.
Ei tule sitä kertausta kaikesta, esim. lapsen koulunaloitus moneen kertaan, vaan kaikki on ainutlaatuista yhden kanssa.
Rahallisesti järkevää. Voi asua jossain pienessä kolmiossa tai jopa kaksoissa ja silti on tilaa ihan ok.[/QUOTE]

näin. Ja ei tule vitutuksia jos tukiverkkoja ei ole ja haluaisi omaa aikaa.