"..."
Riippunee miehestä. Meillä mies on minua 12v vanhempi ja mies on ollut lasten syntyessä 38v ja 40v. Ja elättelen toiveita kolmannesta, jolloin mies olisi 44v.
Mies leikkii lasten kanssa enemmän kuin minä ja touhuaa lasten kanssa enemmän kuin moni tuntemani nuorempi isä (tai minkään ikäinen isä). Viettää illat käytännössä lasten kanssa siitä kun tulee kotiin siihen kun lapset menee nukkumaan.
Mies leikkii lasten kanssa enemmän kuin minä ja touhuaa lasten kanssa enemmän kuin moni tuntemani nuorempi isä (tai minkään ikäinen isä). Viettää illat käytännössä lasten kanssa siitä kun tulee kotiin siihen kun lapset menee nukkumaan.
"vieras"
No se on siinä ja siinä! Kun lapsi on murrosiässä on itse jo yli 50, jaksaako sitä sitten?
"Pikkuinen Jättiläinen"
Riippuu ihmisestä. Jotkut on jo neljäkymppisinä niin "ukkoontuneita", että ei niistä enää vauvojen ja pienten lasten isiksi ole. Ovat saattaneet saada lapsia jo kaksikymppisenä ja kokevat itsensä jo vanhoiksi eivätkä enää jaksaisi pikkulapsi-aikaa. Ja sama juttu tietysti joillakin naisillakin!
Jotkut taas jaksaa ja haluaakin vielä lapsia neljäkymppisenä eivätkä ollenkaan pidä itseään liian vanhoina
Ja minun mielestä 40-vuotias on vielä ihan hyvän ikäinen vanhemmaksi.
Jotkut taas jaksaa ja haluaakin vielä lapsia neljäkymppisenä eivätkä ollenkaan pidä itseään liian vanhoina
Ja minun mielestä 40-vuotias on vielä ihan hyvän ikäinen vanhemmaksi.
"vai niin"
Sama kysymys esitettiin tuolla Suomi24 keskusteluissa ja siellä oltiin suurimmaksi osaksi sitä mieltä että liian vanha on.
Perusteluina esitettiin mm. että " kun lapsi on niin ja niin vanha niin isä on jo sen ja sen ikäinen " tai Lapsi joutuu häpeämään isoisä ikäistä isäänsä.
Täällä on ilmeisesti järkevämpää väkeä paikalla kun tuolla S24 keskusteluissa
Perusteluina esitettiin mm. että " kun lapsi on niin ja niin vanha niin isä on jo sen ja sen ikäinen " tai Lapsi joutuu häpeämään isoisä ikäistä isäänsä.
Täällä on ilmeisesti järkevämpää väkeä paikalla kun tuolla S24 keskusteluissa
Mieheni on 40 ja nuorin lapsemme on 2kk.
Mutta, myönnetään että mies itse pohtii että on aika alkaa odottamaan seuraavaksi lapsenlapsia.
Mutta, myönnetään että mies itse pohtii että on aika alkaa odottamaan seuraavaksi lapsenlapsia.
"Vieras"
Ei ole pakko olla vanha ja väsynyt vaikka ikää ois 40. Voi vaikka skeittailla ja olla muutenkin nuori mieleltään ja ulkoisestikin se onnistuu jos ei ole pönäkkä.
"vieras"
[QUOTE="vai niin";25930169]Sama kysymys esitettiin tuolla Suomi24 keskusteluissa ja siellä oltiin suurimmaksi osaksi sitä mieltä että liian vanha on.
Perusteluina esitettiin mm. että " kun lapsi on niin ja niin vanha niin isä on jo sen ja sen ikäinen " tai Lapsi joutuu häpeämään isoisä ikäistä isäänsä.
Täällä on ilmeisesti järkevämpää väkeä paikalla kun tuolla S24 keskusteluissa[/QUOTE]
No mistäs sinä tiedät kasvatko sinä horsmaa vai oletko jonkin mps sairauden runtelemana 50 vuotiaana, että ei sitä tiedä kuin sen hetken ja jos hetki on se että on 40v ja vaikka 50v ja haluaa lapsen niin tekee sen lapsen, jos Luoja suo.
Perusteluina esitettiin mm. että " kun lapsi on niin ja niin vanha niin isä on jo sen ja sen ikäinen " tai Lapsi joutuu häpeämään isoisä ikäistä isäänsä.
Täällä on ilmeisesti järkevämpää väkeä paikalla kun tuolla S24 keskusteluissa[/QUOTE]
No mistäs sinä tiedät kasvatko sinä horsmaa vai oletko jonkin mps sairauden runtelemana 50 vuotiaana, että ei sitä tiedä kuin sen hetken ja jos hetki on se että on 40v ja vaikka 50v ja haluaa lapsen niin tekee sen lapsen, jos Luoja suo.
"vieras"
Sehän riippuu minkä ikäiset vastaavat. Parikymppiset kun kuvittelevat että elämä loppuu 30-vuotiaana.
Aina mahtuu mukaan sellainen joka vetää mukaan tuon iän sitten kun lapsi on vanhempi. Tuskin kukaan kellä on hyvät suhteet vanhempiinsa häpeää vanhempiaan iän takia. Kaikkihan sitä ollaan jossakin vaiheessa kuitenkin vanhoja. Itse en lapsuudessani edes osannut ajatella minkä ikäisiä omat vanhempani ovat, ei tullut edes mieleenkään ajatella että ovatko vanhempani saaneet minut 20, 30 vai 40- vuotiaina. Yksinkertaisesti lapset eivät ajattele asioita noin niin kuin jotkut kuvittelevat.
Aina mahtuu mukaan sellainen joka vetää mukaan tuon iän sitten kun lapsi on vanhempi. Tuskin kukaan kellä on hyvät suhteet vanhempiinsa häpeää vanhempiaan iän takia. Kaikkihan sitä ollaan jossakin vaiheessa kuitenkin vanhoja. Itse en lapsuudessani edes osannut ajatella minkä ikäisiä omat vanhempani ovat, ei tullut edes mieleenkään ajatella että ovatko vanhempani saaneet minut 20, 30 vai 40- vuotiaina. Yksinkertaisesti lapset eivät ajattele asioita noin niin kuin jotkut kuvittelevat.
"vieras"
Mun mies 39 v ja lapsemme 4 v, 2 v ja 1 kk. Jos fyysisesti ajatellaan 40-v isää niin ei ole vanha eikä ole vielä 60-v jos homma vain toimii. Ja ainakin minun mieheni leikkii, touhuaa ja hoitaa lapsia ihan tasavertaisesti ellei jopa vähän enemmänkin kuin minä. Ainakin noiden 4 ja 2 vuotiaiden kanssa kun itse hoidan vauvaa. Mutta jos ajatellaan tilannetta 15 vuoden tai 25 vuoden kuluttua, on mies jo 55 tai 65 ja pitäisi tukea lapsia/nuoria elämässä eteenpäin, ymmärtää ja jaksaa. Miten on tilanne silloin? Ja entäs sitten oma isovanhemmuus, saattaa jäädä kokematta ja omat lapsenlapset vaille pappaa? Nämähän on kuitenkin omia valintoja. En itsekkään tyttönen ole, rakastan miestäni ja pohdin näitä seikkojan ennen perheen perustamista. Elämä on valintoja
"vieras"
Jos mä vertaan omaa miestäni, jolla on siis se 41v ikää ja 5- ja 2-vuotiaat lapset esim. yhteen kaveriin, joka on 40v ja saanut lapset parikymppisenä, niin väittäisin et ulkoisesti mun mies näyttää nuoremmalta ja vaikuttaa noin muutenkin nuorekkaammalta. Johtuuko sitten pitkästä nuoruudesta, kun ei parikymppisenä vielä tarvinnut huolehtia perheen elättämisestä.
Ja ei kyllä yhtään ole liian vanha, mun eikä omasta mielestään.
Ja nykyään taitaa ollakin niin, et ihmiset lisääntyy vähän myöhemmällä iällä, ainakaan omasta kaveripiiritä varsinkin miesten kohdalla on enempi 30+ iällä isäksi tulleita kun alle 30.v. Oma ikä on musta tärkeämpi, kun nainen kuitenkin joutuu aikapaljon kovemmille ton odutusprosessin kanssa.
Oma henk.koht. taka-raja raskaaksi tulemiselle on 35-v. Onneks siihen on vielä matkaa!
Ja ei kyllä yhtään ole liian vanha, mun eikä omasta mielestään.
Ja nykyään taitaa ollakin niin, et ihmiset lisääntyy vähän myöhemmällä iällä, ainakaan omasta kaveripiiritä varsinkin miesten kohdalla on enempi 30+ iällä isäksi tulleita kun alle 30.v. Oma ikä on musta tärkeämpi, kun nainen kuitenkin joutuu aikapaljon kovemmille ton odutusprosessin kanssa.
Oma henk.koht. taka-raja raskaaksi tulemiselle on 35-v. Onneks siihen on vielä matkaa!
"vieras"
[QUOTE="vieras";25930236]Mutta jos ajatellaan tilannetta 15 vuoden tai 25 vuoden kuluttua, on mies jo 55 tai 65 ja pitäisi tukea lapsia/nuoria elämässä eteenpäin, ymmärtää ja jaksaa. Miten on tilanne silloin? Ja entäs sitten oma isovanhemmuus, saattaa jäädä kokematta ja omat lapsenlapset vaille pappaa? Nämähän on kuitenkin omia valintoja. En itsekkään tyttönen ole, rakastan miestäni ja pohdin näitä seikkojan ennen perheen perustamista. Elämä on valintoja [/QUOTE]
Voi olla muitakin seikkoja jotka estävät tuon isovanhemmuuden, usko pois. Lapsenne eivät tee jälkeläisiä tai ette vaan yksinkertaisesti ole väleissä lapsienne kanssa. Olen kyllä nähnyt tämänkin että isä ei ole ollut missään tekemisissä lapsiensa eikä lapsenlapsiensa kanssa.
En ymmärrä sitä höpötystä että voi olla jo liian vanha ettei jaksa touhuta omien lastenlapsiensa kanssa. Ei kait niitä lapsenlapsia isovanhemmille tehdä? Eikö ne lapset kuitenkin hoideta itse ja välillä sitten mennään mummolaan tervehtimään isovanhempia?
[/QUOTE]Voi olla muitakin seikkoja jotka estävät tuon isovanhemmuuden, usko pois. Lapsenne eivät tee jälkeläisiä tai ette vaan yksinkertaisesti ole väleissä lapsienne kanssa. Olen kyllä nähnyt tämänkin että isä ei ole ollut missään tekemisissä lapsiensa eikä lapsenlapsiensa kanssa.
En ymmärrä sitä höpötystä että voi olla jo liian vanha ettei jaksa touhuta omien lastenlapsiensa kanssa. Ei kait niitä lapsenlapsia isovanhemmille tehdä? Eikö ne lapset kuitenkin hoideta itse ja välillä sitten mennään mummolaan tervehtimään isovanhempia?
"ei vielä"
Minusta oli jotenkin säälittävää katsoa kun päiväkodissa aikanaan oli eräs 3v pikkulapsi ja hänen isä (kaikki ensin luulimme häntä isovanhemmaksi)
+60v oli aina niin väsynyt. Koskaan hän ei saanut oetta lapseen ja aina valitti kuinka on rankkaa näin pienen lapsen kanssa... silloin oli monta kertaa kielen päällä ett'ä omapa on valinta ottaa rajanaapurista parikymppinen tyttö vaimokseen ja alkaa sitten tekemään perhettä, olisikohan hiukan aikasemmin kannattanut ajatella.
Mutta ei, 40v nyt niin vanha.
Sanotaan että 60v on.
Itse perustan sen näin että 40v isä kun lapsi syntyy ja,
lapsi kun on20v niin isä on sen 60v
Tiedän myös äitejä jotka jaksaa hyvin 40v vauvan kanssa, kuin myös niitä ketkä valittaa kuinka onkin rankkaa.
+60v oli aina niin väsynyt. Koskaan hän ei saanut oetta lapseen ja aina valitti kuinka on rankkaa näin pienen lapsen kanssa... silloin oli monta kertaa kielen päällä ett'ä omapa on valinta ottaa rajanaapurista parikymppinen tyttö vaimokseen ja alkaa sitten tekemään perhettä, olisikohan hiukan aikasemmin kannattanut ajatella.
Mutta ei, 40v nyt niin vanha.
Sanotaan että 60v on.
Itse perustan sen näin että 40v isä kun lapsi syntyy ja,
lapsi kun on20v niin isä on sen 60v
Tiedän myös äitejä jotka jaksaa hyvin 40v vauvan kanssa, kuin myös niitä ketkä valittaa kuinka onkin rankkaa.
senior
Meillä isä on 50-vuotias ja nuorimmainen on 5v.
Itse raskaana ja olen ns.seniorsynnyttäjä.Ikää en kerro mutta mumma jo ollaan
Itse raskaana ja olen ns.seniorsynnyttäjä.Ikää en kerro mutta mumma jo ollaan
Ei todellakaan ole liian vanha, hah. Ihmiset on terveempiä ja elää pidempään, kuin vain muutama vuosikymmen aiemmin.
Joskus aiemmin, 70-luvulla vaikka, jo viiskymppistä pidettiin wanhana ukkona ja viisikymmenvuotislahjaksi saattoi saada esim keinutuolin. Osaako kukaan kuvitella että nykyään joku tuttu viiskymppinen ottaisi kiikkustuolin lahjana? Kettuiluna se sen ottaisi.
Joskus aiemmin, 70-luvulla vaikka, jo viiskymppistä pidettiin wanhana ukkona ja viisikymmenvuotislahjaksi saattoi saada esim keinutuolin. Osaako kukaan kuvitella että nykyään joku tuttu viiskymppinen ottaisi kiikkustuolin lahjana?
Kettuiluna se sen ottaisi.
"vieras"
[QUOTE="vieras";25930293]Voi olla muitakin seikkoja jotka estävät tuon isovanhemmuuden, usko pois. Lapsenne eivät tee jälkeläisiä tai ette vaan yksinkertaisesti ole väleissä lapsienne kanssa. Olen kyllä nähnyt tämänkin että isä ei ole ollut missään tekemisissä lapsiensa eikä lapsenlapsiensa kanssa.
En ymmärrä sitä höpötystä että voi olla jo liian vanha ettei jaksa touhuta omien lastenlapsiensa kanssa. Ei kait niitä lapsenlapsia isovanhemmille tehdä? Eikö ne lapset kuitenkin hoideta itse ja välillä sitten mennään mummolaan tervehtimään isovanhempia?[/QUOTE]
On totta, että isovanhemmuus ei ole itsestään selvyys, mutta mitä enemmän on ikää kun omia tulee sitä suuremmaksi todennäköisyys omasta isovanhemmuudesta menee. Itse ajattelen myös juuri samoin, että että lapsia ei isovanhemmille tehdä, heidän junansa meni jo! Enemmän näen asian lasten kannalta ja heidän oikeuteensa isovanhempiin. Itse olen kasvanut ilman mummoja ja pappoja. Kouluiässä joskus haaveilin mummosta, kun kaverit kertoivat viikonloppu- ja kesälomistaan mummoloissa. Omien lasten syntymän myötä olen alkanut kaipaamaan isovanhemmuuskokemusta. Olen tosi huono pyytämään mummoja pappoja lastenhoitoavuksi jne. Saavat itse olla aktiivisia meidän suuntaan. Joudun todella tsemppaamaan itseäni tarttumaan puhelimeen ja pyytämään mummoa tai pappaa hoitoavuksi. Tsemppaan juuri siksi, että lapseni saisivat muodostettua suhteen isovanhempiinsa ja siksi jos joskus todella tarvitsen hoitoapua. Minusta tämä johtuu pitkälti yksinkertaisesti siitä, että koen niin voimakkaasti tarpeen hoitaa itse omat lapset, eihän meitäkään kukaan muu hoitanut. Mieheni taas kuuluu siihen ryhmään, jonka lapsuuden kesämuistot siivittävät pullantuoksuisiin mummoloihin. Eikä siitä ainakaan mitään haittaa ole, jos lapset saavat oikeuden myös isovanhempiin. Ja tämä on se seikka mikä jää mahdollisilta lapsenlapsilta kokematta jos isä on omia tehdessään varttuneempi.
En ymmärrä sitä höpötystä että voi olla jo liian vanha ettei jaksa touhuta omien lastenlapsiensa kanssa. Ei kait niitä lapsenlapsia isovanhemmille tehdä? Eikö ne lapset kuitenkin hoideta itse ja välillä sitten mennään mummolaan tervehtimään isovanhempia?[/QUOTE]
On totta, että isovanhemmuus ei ole itsestään selvyys, mutta mitä enemmän on ikää kun omia tulee sitä suuremmaksi todennäköisyys omasta isovanhemmuudesta menee. Itse ajattelen myös juuri samoin, että että lapsia ei isovanhemmille tehdä, heidän junansa meni jo! Enemmän näen asian lasten kannalta ja heidän oikeuteensa isovanhempiin. Itse olen kasvanut ilman mummoja ja pappoja. Kouluiässä joskus haaveilin mummosta, kun kaverit kertoivat viikonloppu- ja kesälomistaan mummoloissa. Omien lasten syntymän myötä olen alkanut kaipaamaan isovanhemmuuskokemusta. Olen tosi huono pyytämään mummoja pappoja lastenhoitoavuksi jne. Saavat itse olla aktiivisia meidän suuntaan. Joudun todella tsemppaamaan itseäni tarttumaan puhelimeen ja pyytämään mummoa tai pappaa hoitoavuksi. Tsemppaan juuri siksi, että lapseni saisivat muodostettua suhteen isovanhempiinsa ja siksi jos joskus todella tarvitsen hoitoapua. Minusta tämä johtuu pitkälti yksinkertaisesti siitä, että koen niin voimakkaasti tarpeen hoitaa itse omat lapset, eihän meitäkään kukaan muu hoitanut. Mieheni taas kuuluu siihen ryhmään, jonka lapsuuden kesämuistot siivittävät pullantuoksuisiin mummoloihin. Eikä siitä ainakaan mitään haittaa ole, jos lapset saavat oikeuden myös isovanhempiin. Ja tämä on se seikka mikä jää mahdollisilta lapsenlapsilta kokematta jos isä on omia tehdessään varttuneempi.
"vieras"
[QUOTE="vieras";25930236]Mutta jos ajatellaan tilannetta 15 vuoden tai 25 vuoden kuluttua, on mies jo 55 tai 65 ja pitäisi tukea lapsia/nuoria elämässä eteenpäin, ymmärtää ja jaksaa. Miten on tilanne silloin? Ja entäs sitten oma isovanhemmuus, saattaa jäädä kokematta ja omat lapsenlapset vaille pappaa? Nämähän on kuitenkin omia valintoja. En itsekkään tyttönen ole, rakastan miestäni ja pohdin näitä seikkojan ennen perheen perustamista. Elämä on valintoja [/QUOTE]
Eihän kukaan tiedä tulevaisuuttaan, ei edes vuoden päähän. Voi tulla sairaus, joka vie liikuntakyvyn. Tai vaikka kuolema. Turha ajatella kauas tulevaisuuteen, kun ei sitä voi tietää.
Mun setäni tuli isäksi vasta 50-vuotiaana, saivat vaimonsa kanssa 3 lasta vuoden välein. Setä jäi kotiin hoitovapaalle, vaimonsa meni töihin. Setä sanoi myöhemmin, että oli hänen elämänsä parasta aikaa
[/QUOTE]Eihän kukaan tiedä tulevaisuuttaan, ei edes vuoden päähän. Voi tulla sairaus, joka vie liikuntakyvyn. Tai vaikka kuolema. Turha ajatella kauas tulevaisuuteen, kun ei sitä voi tietää.
Mun setäni tuli isäksi vasta 50-vuotiaana, saivat vaimonsa kanssa 3 lasta vuoden välein. Setä jäi kotiin hoitovapaalle, vaimonsa meni töihin. Setä sanoi myöhemmin, että oli hänen elämänsä parasta aikaa