Onko eskarilaisillakin joku uhmis?

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Meidän eskarityttö on muuttunut parissa viikossa aivan "mahdottomaksi": kaikki pitää saada päättää itse ja tehdä itse ja jos ei anna hänen päättää tai hän ei heti ensi yrittämällä onnistu, niin maailma romahtaa... Voi sitä draaman määrää! Perus"kiltti" tyttö on muuttunut ihan yhtäkkiä kohtauksia saavaksi uhmaikäiseksi.

Onko tämä jotain, mikä kuuluu ikään vai onko sattunut monta huonoa päivää putkeen? Oikeasti uhmaikäinen pikkuvelikin vaikuttaa tässä rinnalla vuoden päivänsäteeltä...
 
yx
on uhmis. kasvamassa isoksi tytöksi. paljon muutoksia kun koulu maailmaan astumassa. eli kuuluu asiaan. meidän poika ihan samanlainen. ja poika aina kysyy, onko pakko. siis lähes joka asiaan mitä' pyytää.... ja tekemistä ei ite enää olevinaan keksi millään....
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Musta alkaa tuntua et noilla on syntymästä lähtien päällä joku vaihe, yleensä vähemmän mukava.
Vaadin palautusoikeutta! Ennen lapsia tiesi ehkä siitä, että pari-kolmevuotiailla on uhmaa ja murrosikä on nyt mitä on. Mutta että siihen väliin mahtuu jos jonkinlaista "ohimenevää" kiukutteluvaihetta (ohimenevä tarkoittaa tietty vain sitä, että sen tilalle tulee vielä pahempi vaihe...). Huoh!

Mutta alkuperäiseen kysymykseeni palaten: kiitos tiedosta, että muillakin on vastaavaa! Tämä tieto helpottaa silloin, kun oma eskarilainen valuu spagettina lattialla kiljuen ja vinkuen nanosekunti sen jälkeen kun on pyytänyt häntä seitsemättä kertaa pukemaan aamulla päällensä...
 
hemuli
Katinvillat mikään murrosikä 6 vuotiaalla :headwall: eskari on aluksi ihan hirveän rankkaa, ainaki lapsella joka on ollu kotihoidossa. Meillä on 20 lapsen ryhmä jo pelkästään iso ryhmä uusia ihmisiä ja siinä aikuiset 6kpl päälle, uudet paikat, uudet hommat mm. ruokailu ite otetaan ja kannetaan tarjotinta, uudet leikit, meteli mikä lähtee tollasesta porkukasta.
Mieti ite olisko rankkaa??
 

Yhteistyössä