Onko henkinen suhde toiseen mieheen pahempi kuin pettäminen?

[QUOTE="vieras";27217787]Helposti tuollainen romanttinen sielunyhteys johtaa fyysiseen läheisyyteen.

Musta ei ole olennaista puhua siitä, mikä on pettämistä, vaan sinun pitää miettiä, onko omassa parisuhteessasi jokin pielessä, kun haluat osoittaa romanttisia tunteita ja läheisyyttä toiselle miehelle. Uskon, että jos asiat ovat hyvin, niin näin ei käy. Jos et ole tyytyväinen parisuhteeseesi, yritä ensin löytää siihen ratkaisu.[/QUOTE]

Tämä on totta. Mä karttelen onnistuneesti erästä miestä, jonka kanssa vaaramomentti on olemassa. Käytän viileätä järkeä asiassa. Olen torjunut kaikki vihjailutkin heti paikalla. Olen jopa lähes kokonaan katkaissut keskusteluyhteytemme.

Mä en ole pettämässä, ja tiedän etten tule pettämään, mutta mua itseäni häiritsee pahasti tieto siitä, että haluaisin jotain muutakin miespuoliselta kaverilta ja tiedän että hänellä on samat tunteet. Hän on kertonut, minä olen täysin tyrmännyt.

Me pystytään puhumaan mieheni kanssa kaikesta ja nuo muiden kuvailemat juttelutuokiot on tuttuja. Rakastan miestäni, enkä voisi pettää luottamusta tai arvostustaan.

Mutta...ne ajatukset. Koen tavallaan pettäneeni sekä miestäni että varsinkin tunnen pettyneeni itseeni. Ja tämä rassaa yhtä paljon kuin tuo toinenkin tunne. Mietin että jos kaikesta voi puhua niinpitäisikö minun puhua tästä mieheni kanssa? Tunnustaa vaivaavat ajatukseni ja yrittää vaihtaa jauhot?

 

Minusta pettäminen edelleen tulee määritellä siinä omassa suhteessa. Jos läheinen henkinen suhde puolisolle on pettämistä tai se on pahempaa kuin fyysinen suhde, se sitä varmasti myös on. Mustasukkaisuus kai yleensä syntyy siitä (pelosta) jos joku tulee puolisolle jonkin asian suhteen tärkeämmäksi, halutummaksi tai paremmaksi kuin oma kumppani.

 

Mitä tarkoitat "likaisilla tunteilla"? :O *Utelias*

No nimenomaan sellaisia tunteita joita ei jaeta yleisesti kenenkään tiedoksi. Miehelleni voin kertoa ihan mitä vain, ilman että hän tuomitsee. Minä voin kertoa vaikka mielikuvani jotain ihmistä kohtaan joka nousee päähäni vaikkapa töissä vittumaisen työkaverin kanssa. Tai kaikessa raadollisuudessaan voin kertoa mitä pelkään, mikä saa minut raivoihini, ristiriitaisista tunteista vanhempana, likaiset halut ja toiveet seksin suhteen, ne irstaimmatkin.... Onhan niitä. Miehelleni voin rauhassa näyttää myös "pahan kasvoni", voi olla hyvinkin ilkeä jotain ihmistä kohtaan puheissani vaikka olisi rakaskin ihminen kyseessä, siis jos minut on suututettu. Sanotaan suoraan että miehelleni voin haukkua vaikka parhaan ystäväni jos hänen joku sanominen tai tekeminen on mennyt yli minun ymmärrykseni.
Miehelleni voin rauhassa kehua meitä, meidän taitoja, meidän elämää, meidän lapsia, meidän koiraa, meidän ihan mitä vaan ilman että vaikutan kusipäältä, koska me kehutaan yhdessä You know... Minun ei myöskään tarvitse pelätä haavoittumista jos kerron miehelleni vaikkapa hetkellisestä mustasukkaisuuden tunteesta, peräpukamasta tai muusta nolosta asiasta. Voin myös rauhassa joskus nautiskella ääneen siitä että joku paha on saanut palkkansa, vaikka oikeasti olisin esittänyt olevani pahoillani.
Koska miehelleni voin olla minä, niin hyvässä kuin pahassa. Hän vieläpä on hyvin samanlainen kanssani joten täälläpä kiehutaan omissa liemissämme onnellisina.

 

Henki on suurempi kuin kropat. Ihmettelen sitä joka muuta kuvittelee.

Siksi minäkin olen varoitellut erästä naista, joka haluaisi pitää minut ystävänä vaikka seurustelee, että minä en voi kytkeä suuria tunteitani pois päältä häneen liittyen. Olen jopa esittänyt huoleni tästä asiantilasta ja että lopettaisimme ihmissuhteemme ettei tämä mies tuntisi oloaan epävarmaksi. Hän ei ainakaan vielä ole siihen suostunut.

 

Tytsi, miellyttikö vastaus, kerro toki mielipiteesi ;D

 

Jos mies olisi rakastunut toiseen olisi se pahempaa kuin fyysinen pettäminen esim. yhdenillan jutun muodossa.

 

Miksi kysellä jos omatunto on puhdas?

 

Minusta pettäminen edelleen tulee määritellä siinä omassa suhteessa. Jos läheinen henkinen suhde puolisolle on pettämistä tai se on pahempaa kuin fyysinen suhde, se sitä varmasti myös on. Mustasukkaisuus kai yleensä syntyy siitä (pelosta) jos joku tulee puolisolle jonkin asian suhteen tärkeämmäksi, halutummaksi tai paremmaksi kuin oma kumppani.

Pitäisikö sitä muuttaa itsenään suhteen mukaan, ts. kumppanin mielipiteen tai mustasukkaisuuden mukaan? Vai sanoa kumppanille, että ystäväni ovat ystäviä.

 

[QUOTE="Jäämies";27218974]Pitäisikö sitä muuttaa itsenään suhteen mukaan, ts. kumppanin mielipiteen tai mustasukkaisuuden mukaan? Vai sanoa kumppanille, että ystäväni ovat ystäviä.[/QUOTE]

Ei kai sen väliä miten sen tekee, kunhan on parisuhteessa samoilla säännöillä ja ehdoilla...

 

Joku joskus sanoi että jos et pysty kumppanillesi jostain asiasta kertomaan se todennäköisesti on väärin.
Eli jos voit kertoilla kuinka kävitte Pertsan kanssa kahvilla ongelmaa ei ole. Jos sen sijaan tunsit Pertsaa kohtaan jotain sellaista mitä et voi sanoa, jonkin asteinen ongelma on ainakin lähestymässä.

 

Joku joskus sanoi että jos et pysty kumppanillesi jostain asiasta kertomaan se todennäköisesti on väärin.

Entä jos on sellaista, jonka voisi kertoa jos kumppani uskoisi kertomuksen sellaisenaan, mutta kun kumppani ei vaan usko? Tai jos ei haluaisi paljastaa omalle puolisolle miespuolisesta ystävästä, että "Pera" polttaa ketjussa ja haisee p*skalle kuin tuhkakuppi enkä ikimaailmassa voisi romanttisessa mielessä lähestyä, mutta "Peralla" on niin hyvät jutut, että tykkäisin istua hänen kanssaan silti pari tuntia baarissa? Mitä silloin tulisi tehdä paitsi vaihtaa "Peran" kanssa tuopilla istuminen "Sannan" kanssa tuopilla istumiseksi?

 

Entä jos on sellaista, jonka voisi kertoa jos kumppani uskoisi kertomuksen sellaisenaan, mutta kun kumppani ei vaan usko? Tai jos ei haluaisi paljastaa omalle puolisolle miespuolisesta ystävästä, että "Pera" polttaa ketjussa ja haisee p*skalle kuin tuhkakuppi enkä ikimaailmassa voisi romanttisessa mielessä lähestyä, mutta "Peralla" on niin hyvät jutut, että tykkäisin istua hänen kanssaan silti pari tuntia baarissa? Mitä silloin tulisi tehdä paitsi vaihtaa "Peran" kanssa tuopilla istuminen "Sannan" kanssa tuopilla istumiseksi?

Jaa-a se on tietty ongelma erikseen jos toinen on mustasukkaista tyyppiä ja ei usko toisen puhuvan totta..

 

Entä jos on sellaista, jonka voisi kertoa jos kumppani uskoisi kertomuksen sellaisenaan, mutta kun kumppani ei vaan usko? Tai jos ei haluaisi paljastaa omalle puolisolle miespuolisesta ystävästä, että "Pera" polttaa ketjussa ja haisee p*skalle kuin tuhkakuppi enkä ikimaailmassa voisi romanttisessa mielessä lähestyä, mutta "Peralla" on niin hyvät jutut, että tykkäisin istua hänen kanssaan silti pari tuntia baarissa? Mitä silloin tulisi tehdä paitsi vaihtaa "Peran" kanssa tuopilla istuminen "Sannan" kanssa tuopilla istumiseksi?

Pitäisikö se luottamusongelma ennemminkin korjata eikä lähteä valehtelemaan?

Jos illat "Peran" kanssa baarissa häiritsee, onko vaikea olla menemättä "Peran" kanssa baariin?

Joskus parisuhteessa pitää tehdä valintoja...

 

[QUOTE="vaimo";27218516]Tytsi, miellyttikö vastaus, kerro toki mielipiteesi ;D[/QUOTE]

No oli ainakin perusteellinen vastaus.

 

Pitäisikö se luottamusongelma ennemminkin korjata eikä lähteä valehtelemaan?

Jos illat "Peran" kanssa baarissa häiritsee, onko vaikea olla menemättä "Peran" kanssa baariin?

Joskus parisuhteessa pitää tehdä valintoja...

Aasinsilta asiasta täysin toiseen.

Tajusin juuri, että täydellisen luotettavan miehen kanssa olisi tietyllä tapaa hyvin raskasta elää.

Aavistuksen hölläsepaluksinen kundi puolestaan tuo jännitystä elämään ehkä liikaakin, mutta vastavuoroisesti sellaisella ei ole kompetenssia tuomita vaimonsa ajoittain harhailevia, vaikkei koskaan tekoihin johtaneita, ajatuksia.

 

[QUOTE="Jäämies";27218974]Pitäisikö sitä muuttaa itsenään suhteen mukaan, ts. kumppanin mielipiteen tai mustasukkaisuuden mukaan? Vai sanoa kumppanille, että ystäväni ovat ystäviä.[/QUOTE]

Ehkä valita kummpani sen mukaan että voidaan toimia samoilla ja yhteisillä säännöillä.

 

[QUOTE="vaimo";27217662]Juuri näin. Parisuhde ja sen syvälliset keskustelut ovat eri asia kuin vastakkaisen sukupuolen kanssa käydyt keskustelut. Oman kumppanin kuuluu olla se, jonka kanssa pohditaan ongelmia ja syvempiä juttuja. Toki syvällisiä voi keskustella muidenkin kanssa, mutta ensisijaisesti salaisuudet ja suuret kysymykset jaetaan kumppanin kanssa.[/QUOTE]

Minulla on muutamia (lähinnä naispuolisia) ystäviä, joiden kanssa käyn syvällisiä keskusteluja. En tod. koe, että petän miestäni. :O Osa keskusteluista on sellaista vatkaamista, ettei miestäni edes kiinnostaisi, osa saattaa käsitellä parisuhdetta tai ihmissuhteita ylipäätään, osa politiikkaa, osa lapsia jne. Osaa keskusteluista ei ole tarkoitettu mieheni korville. Kummallinen ajatus, että oman kumppanin kuuluu olla (??) se, jonka kanssa pohditaan syvällisiä.

Muoks. "vaimo" olikin jo puinut asiaa eteenpäin, ok.

 

Aasinsilta asiasta täysin toiseen.

Tajusin juuri, että täydellisen luotettavan miehen kanssa olisi tietyllä tapaa hyvin raskasta elää.

Aavistuksen hölläsepaluksinen kundi puolestaan tuo jännitystä elämään ehkä liikaakin, mutta vastavuoroisesti sellaisella ei ole kompetenssia tuomita vaimonsa ajoittain harhailevia, vaikkei koskaan tekoihin johtaneita, ajatuksia.

Millainen mies sulla on?

 

Millainen mies sulla on?

Suudellut ainakin kahta vierasta naista suhteemme aikana. Varmistetut tapaukset. Olen antanut anteeksi. Jos ns. vakavampaa tapahtunut, niistä en tiedä. Ei kuitenkaan ihan puhdas pulmunen mieheksi.

 

Suudellut ainakin kahta vierasta naista suhteemme aikana. Varmistetut tapaukset. Olen antanut anteeksi. Jos ns. vakavampaa tapahtunut, niistä en tiedä. Ei kuitenkaan ihan puhdas pulmunen mieheksi.

Samanlainen paskiainen se minunkin.

Ottaisitko mieluummin sen puhtaan pulmusen, kun näin jälkikäteen mietit?

 

Samanlainen paskiainen se minunkin.

Ottaisitko mieluummin sen puhtaan pulmusen, kun näin jälkikäteen mietit?

Hankala kysymys. Ilman tuota vieraan hameväen imuttelijaa ei olisi nykyisiä lapsia ja moni muukin juttu olisi eri lailla kuin nyt on. Eikä minulla miehen tavatessani ollut riittävää elämänkokemusta valita toisin. Niin moni asia miehessä vaikutti täydelliseltä.

 

Hankala kysymys. Ilman tuota vieraan hameväen imuttelijaa ei olisi nykyisiä lapsia ja moni muukin juttu olisi eri lailla kuin nyt on. Eikä minulla miehen tavatessani ollut riittävää elämänkokemusta valita toisin. Niin moni asia miehessä vaikutti täydelliseltä.

Kauanko olette olleet yhdessä? Onko elämänne muuten onnellista? En puolustele imuttelua mutta onko tuo nyt niin paha? Mun (nainen olen) on tehnyt mieli imutella ihan vaan huvikseni ilman aikeita pidemmälle menosta.

 

[QUOTE="vieras";27219982]Kauanko olette olleet yhdessä? Onko elämänne muuten onnellista? En puolustele imuttelua mutta onko tuo nyt niin paha? Mun (nainen olen) on tehnyt mieli imutella ihan vaan huvikseni ilman aikeita pidemmälle menosta.[/QUOTE]

Yli kymmenen vuotta yhdessä ja nyt on onnellisempi vaihe taas menossa. Kaikenlaista ollut.

Ei imuttelu pahimmasta päästä tekoja ole, mutta onhan se aika läheistä jo.

 

Pien imuttelu mittään, mut aattele jos se juttelee jonkun toisen kanssa.

 

[QUOTE="mies";27218365]Henki on suurempi kuin kropat. Ihmettelen sitä joka muuta kuvittelee.

Siksi minäkin olen varoitellut erästä naista, joka haluaisi pitää minut ystävänä vaikka seurustelee, että minä en voi kytkeä suuria tunteitani pois päältä häneen liittyen. Olen jopa esittänyt huoleni tästä asiantilasta ja että lopettaisimme ihmissuhteemme ettei tämä mies tuntisi oloaan epävarmaksi. Hän ei ainakaan vielä ole siihen suostunut.[/QUOTE]

Totta. Tosin me ollaan molemmat vapaita, mutta oltiin ystäviä vuosia, kunnes mies ihastui, ja niinhän siinä kävi mullekkin. Nyt oon ottamassa takapakkia, ja sanonut että jos palattaiskin vaan siihen ystävyyteen, niin mies on sanonut että jossain vaiheessa se kuitenkin käy ylitsepääsemättömäksi, kun on muitakin tunteita.

Eli tarkottanee että menee hyvä kaveruus pilalle, ja ei nähdä ollenkaan