Onko hyväksyttävää kostaa pettäminen?

Vai onko se kosto pahempi kuin alkuperäinen rikos?

 

No jaa, en mä tuomitsis kostopettämistä. Vaikka en kyllä suosittelekaan.
Tiedän lähipiiriistä tapauksen jossa mies petti useita kertoja, jatkuvasti, ja selvisi tyttöystävälle aina kiertoteitse. Eräänä päivänä tyttöystävällä tuli mitta täyteen ja petti kostoksi, ja kertoi miehelle. Loukkaantu ukko aika pahasti, mutta ei oo mun kuuleman mukaan pettäny sen koomin.

 

Mun mielestä ei ole hyväksyttävää.

 

Todellakin on. Tosin ei itselläni ole kokemusta, mutta mielestäni kosto olisi oikeutettu tuollaisessa tilanteessa.

 

En tuomitse kostoja, ne on ymmärrettäviä vaikka ei tietysti aina hyväksyttäviä. Jos joku lyö, ja lyön takaisin, miksi oma löyntini olisi ensimmäistä pahempi?

 

Vääryyteen vastataan vääryydellä, eli ei ole oikein. Mutta on se silti lieventävä asianhaara, samoin kuin pahoinpitelyn suhteen. Eli jos pahoinpitelet toisen siksi että hän on pahoinpidellyt vaimosi, niin koston tulisi olla ennemmin lieventävä asianhaara kuin koventava.

 

Mulla on kaveri jonka suhteessa aina vuorotellen käydää vieraissa, naurettavaksi menny koko touhu.

 

Mulla on kaveri jonka suhteessa aina vuorotellen käydää vieraissa, naurettavaksi menny koko touhu.

No huh, minkähän takia ne yleensä on yhdessä

 

^ No tuollaisessa tilanteessa olisi varmaan jo syytä erota? Itse kostaisin ja sitten jättäisin.

 

No huh, minkähän takia ne yleensä on yhdessä

Lapset...ne lapset. Tätä on jatkunu jo vuosia.

 

Mä olen tehnyt näin, iskin ravintolasta tunnetun pelimiehen, kyydit oli hyvät, mutta ei se auttanut kyllä mitenkään?? Ero tulikin sitten 2kk päästä, onneksi ei oltu naimisissa, eikä ollut lapsia!

 

En näe siinä mitään järkeä. Joko selvitetään asiat perinpohjaisesti ja jatketaan yhdessä tai sitten erotaan. En jäisi suhteeseen jossa kokisin tarvetta kostaa tai kantaisin kaunaa.

 

On. Tulee itselle parempi mieli - siitä pettäjästähän ei tartte enään välittää.

 

En näe siinä mitään järkeä. Joko selvitetään asiat perinpohjaisesti ja jatketaan yhdessä tai sitten erotaan. En jäisi suhteeseen jossa kokisin tarvetta kostaa tai kantaisin kaunaa.

Tätä mäki mietin.
Jos toinen kostaisi niin tulisi tunne, että kannattaako tätä edes koitaa selvittää. Eikä senkään pitäisi olla mitenkään ihmiseen rakenettu ominaisuus, että voi vaan pettää..ei edes kostoksi.

 

Todennäköisesti en itse hyväksyisi pettämisen kostamista... tai miten hyväksyminen mielletäänkin. Ymmärtäisin varmasti jos puoliso sellaiseen päätyisi, mutta tuskin suhteella olisi sen jälkeen mitään tulevaisuutta (jos sillä olisi ajateltu olevan mahdollisuus pettämisen jälkeen). Syllinen suhteen loppumiseen silti mielestäni olisi pettäjä ei kostaja.

 

Mä haluaisin enemmänkin tuntea itseni pettäjää paremmaksi ihmiseksi joten koskaan en pettäisi kostoksi.

 

Mulla on kaveri jonka suhteessa aina vuorotellen käydää vieraissa, naurettavaksi menny koko touhu.

Oletko varma ettei heillä ole avoinsuhde, kaverisi ei vaan kehtaa sitä myöntää?

 

Vuoroin vieraissa.

 

Mä hyväksyisin kostopettämisen, ja itse varmasti ainakin harkitsisin sellaista jos tulisi tarvetta. Jos koko suhde olisi viittä vaille kuollut niin varmaan sitten eroaisin. Mutta jos pettäminen tekisi tosi kipeää ja varsinkin jos tuntuisi että mies ei edes tajua kuinka pahoin on loukannut, pitäisin melkein velvollisuutenani tasata tilit. Pelkkä ajatus siitä, että jonain itselleni parhaiten sopivalla hetkellä ja tavalla saan kostoni, voi antaa voimaa kestää sitä tuskaa, vaikka se ei lopulta veisikään tekoihin asti. Toisaalta jos itseäni ei huvita pettää tai ei löydy ketään joka vähääkään kiinnostaisi, voisin vain valehdella miehelle tehneeni niin.

 

Fyysisellä väkivallalla kostaminen taas ei olisi mun silmissä hyväksyttävää, ei myöskään esim. toisen korvaamattoman omaisuuden tuhoaminen tai vaikkapa yksityisasioiden levittely. En tiedä miksi. Ehkä siinä on se ajatus, että omalla kehollaan on oikeus tehdä mitä haluaa, mutta toiseen ihmiseen, hänen asioihinsa tai omaisuuteensa ei ole oikeutta koskea ellei nyt henkeä uhata.

 

En pitäisi sitä pettämisenä: jos toinen osapuoli on jo pettänyt niin kyseessä ei enää ole uskollinen / yksiavioinen parisuhde.

 

Oletko varma ettei heillä ole avoinsuhde, kaverisi ei vaan kehtaa sitä myöntää?

Ei ole. Heillä on aina kauhee kriisi kun toinen jää kiinni.

 

Kosto on aina mun mielestä jotenkin kieroa. Ymmärrän ihmisen halut siihen, mutta koitan elää elämäni niin, ettei tarvitse kostonhimoa tuntea. Eikä onneksi ole tarvinnut.

 

ite oon pettänyt kun olen tullut petetyksi ja se on ainoa mahdollisuus jatkaa suhdetta...
sen jälkeen on puntit tasan.
Ainakin itsellä se on helpottanut oloa.

 

En ymmärrä koston ideaa tuossa tapauksessa. Jos aiotaan jatkaa yhdessä ja käsitellä tapahtunut, niin kostaminen aiheuttaa vaan lisää kantoja kaskeen. Jos aiotaan erota, niin miksi kuluttaa energiaansa vihaan ja kostoon? Heinekeenilla myös hyvä pointti: parisuhteen sopimus on siinä vaiheessa avattu, eikä vanhat säännöt enää päde.

Epäilen myös, että kostopanosta tulisi kostajalle mitenkään parempi olo, kohoaisi itsearvostus tai korjaantuisi se aiheutettu haava.