Onko jossain ollut joku pikku olavi juttu?

voi ei. mä en taia katsoa tota. taisin tässä taannoin katsoa jotain gaalaa jossa oli jostain hyväntekijästä joka keräs rahaa afrikkaan ja siinä oli yhden pienen tarina, kun se oli hylätty vauvana heti synnyttyään kaato paikalle afrikassa ja sattumalta joku löytäny sen kun ihmetellyt että mistä kaatopaikalla elävät villikoirat tappeli. olivat ehtineet syödä vauvalta posken ja korvan. Näitä tarinoita on ihan hirveesti ja mulla ainakin tulee aina hirveen paha mieli. Tulee aina sellanen olo et hyppään lentokoneeseen ja lennän sinne hakemaan sen muksun pois turvaan. Viimeks eilen kun tuli radiossa se mainos "miltä nälkä kuulostaa" missä kuuluu lopussa se nälkäänsä itkevä vauva. mä tulin suorastaan vihaiseksi kun tajusin sen että vaikka kuinka paljon täälläkin ihmiset rahaa syytää sinne hyväntekeväisyyteen, niin sellainen itku ei ikinä lakkaa. jossain kuolee pieniä lapsia ja vauvoja nälkään kokoajan. Jotenkin se vauvan itku riipaisi niin hirveen syvältä kun on itsellä vielä rintamaitoa syövä vauva.
Toisaalla hylätään vauvoja roskiksiin, toisaalla on pareja jotka yrittävät turhaan saada lasta ja joutuvat odotella vuosia saadakseen adoptio asiat eteenpäin. Tuntuu tosi pahalta.

:'(
mulle tulee kans tosi avuton olo kun tollasia katsoo. siks ehkä parempi olla katsomatta, kun mitään kovin konkreettista ei kerran voi tehdä.
meidän pihassa asuu afrikkalaisia perheitä. paljon lapsia. ja kun tiedän mistä tautien, nälän ja sodan keskeltä he ovat tulleet niin voin vaan ihmetellä niitä rasisteja jotka haluaisi nuo lapset passittaa takaisin. leikkivät tuossa pihassa onnellisina ja ovat saaneet hyvän elämän. vielä olisi niin monta pelastettavaa pientä näkemässä jatkuvaa nälkää ja me täälä heitetään ruokaa pois ja nirsoillaan.

 

Mä käsitin sen niin, että äiti tosiaan piti poikaa sylissä, ja toivoi että lakkaisi hengittämästä kun muualla olisi parempi olla, mutta eiväthän he tienneet milloin poika kuolisi. Ehkä siinä oli myös lapselta vielä sellaista että äidin vuoksi tsemppasi ja isän sylissä sitten pystyi vain "rentoutumaan" jolloin hengitys lakkasi. Ja jos pitkään sairaalassa ovat niin onhan siellä ne ruoka-ajat ym, sattui vain kuolemaan silloin kuin äiti päätti yrittää syödä... Eikä siinä sanottu pystyikö äiti syömään sen jälkeen vai ei mutta tosi surullinen juttu oli ja taas olen kiitollinen siitä että meillä on terve pieni tyttö.

 

:'(
mulle tulee kans tosi avuton olo kun tollasia katsoo. siks ehkä parempi olla katsomatta, kun mitään kovin konkreettista ei kerran voi tehdä.
meidän pihassa asuu afrikkalaisia perheitä. paljon lapsia. ja kun tiedän mistä tautien, nälän ja sodan keskeltä he ovat tulleet niin voin vaan ihmetellä niitä rasisteja jotka haluaisi nuo lapset passittaa takaisin. leikkivät tuossa pihassa onnellisina ja ovat saaneet hyvän elämän. vielä olisi niin monta pelastettavaa pientä näkemässä jatkuvaa nälkää ja me täälä heitetään ruokaa pois ja nirsoillaan.

ja olikos se ranskassa missä justiin joku siivooja oli löytäny lentokentän vessan roskiksesta verisen vastasyntyneen vauvan. oli huomannu että roskis liikkuu, vauva ei ollut ees itkeny. Pieni poika, täysin terve. Mua suututtaa se että löytyy ihmisiä jotka voi vaan jättää vauvan noin. Jos ei aio huolehtia niin jättäis pienen ees paikkaan mistä se varmasti löydetään. Mitä jos kukaan ei olis löytäny häntä?
Mulla on ihan älyttömän vahva äidinvaisto, mä ymmärrän kuitenkin sen että kaikki eivät voi lasta pitää tai halua. Mutta roskikseen hylkääminen ei ole ymmärrettävää MILLÄÄN tasolla mun mielestä.
Olen päättänyt hankkia useamman kummilapsen sitten kun pääsen töihin, koska sillä rahalla jonka kummilapsi saa avustetaan myös koko hänen kyläänsä. Ehkä pystyisin estämään edes muutaman lapsen nälkäkuolemalta.

 

Olen päättänyt hankkia useamman kummilapsen sitten kun pääsen töihin, koska sillä rahalla jonka kummilapsi saa avustetaan myös koko hänen kyläänsä. Ehkä pystyisin estämään edes muutaman lapsen nälkäkuolemalta.

Suosittelen kyllä, meilläkin kaksi kummilasta. Miehellä oma ja minulla oma.

 

on kyllä kamalaa! juuri täällä tuttavan 2v tyttö kuoli sydänsairauteen ;(((

 

eihän näitä keskusteluja kannattais lukea..... ei ainakaan noita asiattomia kommentteja..... mutta sen verran kerrottakoon että olkku poika teki kuolemaa 20 tuntia äidin ja isän sylissä vuorotellen......

 

Minä myös itkin...Sydäntä sattui ja lujaa

 

eihän näitä keskusteluja kannattais lukea..... ei ainakaan noita asiattomia kommentteja..... mutta sen verran kerrottakoon että olkku poika teki kuolemaa 20 tuntia äidin ja isän sylissä vuorotellen......

Ei tässä keskustelussa asiattomuuksia ole ollut. Ainoastaan yksi kommentti, jossa kommentoija ei täysin ymmärtänyt vauvan vanhempien ratkaisuja, mutta hänkin pahoitteli ja ns. veti takaisin kommenttinsa.

 

Itki meidän 8-v poikakin ja kyllä itsellänikin oli tippa linssissä. Ihan tuli Miisa mieleen.

 

tottakai. enkä mä sitä tuominnu. monihan syö suruun. meidän esikoinen oli vuorokauden just sairaalassa enkä mä syönyt muruakaan koko aikana kun ei ollut yhtään ruokahalua. siks tuo pisti korvaan kun ite reagoin niin täysin eritavalla

no ei sitte tullu mieleen, että äitihän oli raskaana olavin kuollessa...vastuullinen vanhempi huolehtii silloin myös omasta syömisestään vaikka kuinka olisi surullinen. Kaikenlaisia typeriä ajattelemattomia kommentteja tekin jaksatte laukoa.

 

Se oli kyllä sydäntä särkevä tarina pienen pojan elämästä

 

Täällä kans paruttiin! En osannut yhtään odottaa että tarina päättyy niin surullisesti.

 

kiitos kun olavin tarina on herättänyt keskustelua. joku oikein kirjoittikin, että olin olavia jo pitänyt vuorokauden sylissä, ja kun minua useasti jo käskettiin syömään, ja lopulta pojan siirsin isän syliin. lähdön hetki koitti. uskon, että olavi ei voinut luovuttaa minun sylissäni. isän syliin olavi pääsi ensimmäisenä kun syntyi ja isän sylissä myös kuolin hetkellä, minusta se oli olavilta ihanasti tehty (jos niin voi sanoa) enkä mennyt muuta kuin kahden metrin päähän olavista syömään. kun olavi kuoli hän avasi vielä silmänsä ja minä olin silloin vierellä <3

eräänlainen selviytymistarina olavinkin tarina on. ei vaan sellainen kuin on totuttu kuulemaan. olavi selviytyi kun ei ollut muuta mahdollisuutta enään, äidillä ja isillä sekä sisaruksilla on hirveä ikävä <3

 

Osanottoni Olavin vanhemmille. hiljaiseksi vetää

 

osanotto olavin vanhemmille. Aivan ihanan suloinen poika jota saitte pitää niin vähän aikaa :´(

 

[QUOTE="minä";22060976]osanotto olavin perheelle. Aivan ihanan suloinen poika jota saitte pitää niin vähän aikaa :´([/QUOTE]

muokkasin

 

Myös voimahaleja tulee täältä Olavin perheelle <3 Sanoja ei ole, en voi ymmärtää sitä tuskaa mitä Olavin poismeno tuotti.

 

Lämmin osanottoni Olavin perheelle. Kiitos, että jaoitte Olavin tarinan kanssamme. Se todellakin pysäytti. Tuntuu niin pahalta! On niin paljon, mitä haluaisin sanoa, mutta en vain löydä sanoja. Suloinen, ihana poika, jonka saitte pitää aivan liian vähän aikaa. Voimia teille!

 

Heittiköhän ne sen vanhemmat sen roskiin kaatopaikalle sen Olavi-lapsensa :-D