Onko kellään seksitön suhde kestänyt?

tuntuu että olen yksin ongelmani kanssa, ja haluaisin kuulla muiden mielipiteitä ja neuvoja tähän tilanteeseeni.
Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa n.10 vuotta, ja siitä 3 vuotta naimisissa. meillä on reilu 3-vuotias ja 10kk pojat. Viimeksi olemme sekstailleet kun tuota kuopus sai alkunsa. Olen monta kertaa yrittänyt jutella mieheni kanssa asiasta, että missä mättää,kun emme ole sekstailleet yli 1,5 vuoteen!toki meillä on pienet lapset ja on ajoittain raskasta, ja mies paljon työmatkoilla, mutta häneltä en saa kunnon vastausta,miksi hän ei halua minua. mieheni on muuten hyvä, osallistuu kotitöihin ja on loistava isä ja olemme muuten hyvissä väleissä, arki toimii. mitä nyt normaalia kinastelua mutta ei sen suurempia riitoja. olemme mielestäni vielä nuoria (minä 30v ja mies 33v.), joten ei kai tähän voi meidän suhteen seksit jäädä. kynnys tehdä aloite vaan kasvaa meidän välillä, ja tästä on tullut minulle ainakin jo ahdistusta,kun tuntuu että miestä ei kiinnosta. en näe silti mitään syytä erota,kun on lapset ja yhteinen kotikin yms.
missä meillä mättää, ja mitkä voisivat olla syyt tähän?onko meidän suhteella toivoa, eli vaikka seksi tulisi takaisin kuvoihi näinkin pitkän tauon jälkeen?
Kiitos teille vastaajille!

 

Meillä on kans tuommonen päälle kolme vuotta kasassa ilman seksiä tai sen kummempaa läheisyyttä. Mun täytyy tunnustaa, etten ole kauheasti kysellyt perään, koska meidän seksi ei ole koskaan oikein toiminut. Muuten mies on hyvä ja nuorin lapsi alkaa vasta lähestyä murrosikää, joten en ole halunnut lähteä kävelemäänkään. Mutta nyt on alkanut tuntua, ettei sitä nelikymppisenä voi vielä ihan nunnaksi ruveta. Meillä seksin puute on varmaan kiinni myös yleisestä parisuhteen etäisyydestä ja kaikenlaisista komplekseista ja paino-ongelmista, onko myös miehen hormonaalisista muutoksista, voi olla. Sillä kun alkaa olla jo ikääkin.

 

No joo, onneksi joillain on näinkin päin.

Meillä kiinnostais mua eli miestä.

Nainen on kiinnostunut vain materiaalista ja työkavereistaan.
Meikäläinen on ihan mappi öössä.

Ensi koitan huumorilla ja lopuksi täytyy
hermostua. Tuloksena on söäälipeetä
kerran kk:ssa. Tällaista kituuttamista.

Että näin meillä.

Vika varmaan mussa...

En jaksa enään kiinnostua itsekkään.
Ku tarpeeksi pihtaa ei mies jaksa enää kiinnostua

Olisiko teilläkin tällainen tausta

 

en mielestäni kyllä ole pihtaillut, jotenkin vaan ajauduttu tähän tilanteeseen. Ei mies ole joutunu "kinuamaan" tai muuta, toki lasten kanssa hääriessä olen väsynyt ja en ole ehkä tarpeeksi lämmitellyt, kun nyt miestä ei kiinnosta.
:'(

 

eipä se meilläkään seksiä ole juurikaan ja täytyy vaan hyväksyy tilanne..vaikka harmittaakin..ei pitäs olla kii siitä ettenkö olisi halukas..tuntuu et seksiä saa kerjätä..muille kyl kelpaisin mut mut..ei tuu sellanen ees kyseeseen..

 

Hylätylle vaimolle. Meillä on puolisoni kanssa pian 10v. aviovuosia myös takana. Välillä on ollut aikoja, jolloin seksi on ollut erittäin vähissä. Selvisi ettei mieheni ei pannut tätä merkille vähentynyttä seksiä lainkaan, koska hänellä oli selvästi niin erilaiset seksuaaliset tarpeet. Joillakin miehillä siis vain on melko alhainen seksivire jos näin voisi sanoa.

Seksivirettä voi kuitenkin kohentaa. Minä päätin, että en jää tuleen makaamaan. Oma kiihottuminen miehen olessa melko kapakala on joskus vaikeaa, ja aloitteen tekeminen erittäin haasteellista etenkin jos on tottunu että miehen pitäis ottaa ohjat. Käytin mielikuvitusta, virittäydyn tunnelmaan, luin romanttisia novelleja ja kaksplussan tarinoita, kuvittelin mitä mieheni tekisi, hyväilin itseäni. Kun olin riittävän virittynyt, aloin lähentelemään miestäni vaikka hän nukkui - ja se johti melko lyhyeen mutta kumminkin seksiin.

Miehille silmien nautinto sekä puhe on tärkeämpää kuin naiselle. Kerroin päivällä miehelle suorin sanoin miltä hän tuntui edellisenä yönä, (vaikka hänen korvansa punoittivat), kirjoitin hänelle kivat eroottiset tarinat jonka pääosissa olimme me, ja käytin miellyttäviä (ei silti pornoja) alusasuja. Kerroin aina heti aamulla jos olin nähnyt jotain seksiunta hänestä. Seksistä puhuminen tekee itse seksistäkin luontevampaa, vaikka aluksi on vaikea aloittaa. Mä aloitin tekstiviesteillä ja pikkutuhmilla sähköposteilla, siitä sitten mentiin puhumiseen. Varsinainen seksi innostaa uuteen seksiin, myös alhaisen libidon omaavaa miestä. Myös miehelle on tärkeää kokea olevansa haluttu, se on aina tärkeää muistaa.

Seksuaalisuus on äärimmäisen herkkä alue, joten itse suosin sitä että siitä ei tehdä kovin suurta ja "vakavaa" keskustelunumeroa. On oltava todella varovainen, ei saa koskaan hermostua, pitää vain kannustaa ja olla itse ennenkaikkea toista ihaileva vaikkei olisi kovinkaan, muistutella vaikka jäätelökioskilla toista kuinka komea hän on - eli kehittää toisessa sitä tunnetta että hän on seksuaalisesti ja rakkaudellisesti yksin antaumukselle sinulle äärimmäisen haluttava. Se kehittää toisessa vastavuoroisesti tervettä seksuaalista itsetuntoa, joka johtaa sitten seksin haluamiseen.

Jos seksistä on jo tullut riita-asia, pitää asia heti korjata viipymättä. Silloin ollaan menty jo sellaiselle alueelle että on loukattu toista; seksuaalinen vapautuneisuus ei ole täydellistä ja myös seksuaalinen nautinto väistämättä kärsii lisää. Jos seksistä on jo riidelty, mä en keksi muuta kuin todella nöyrän anteeksi pyynnön, aidon, sellaisen jossa ei ole enää mitään "mutta kun sä aina" - muttia.

Joskus voi varovasti ehdotella toiselle käytännössä mistä tykkäisi, mutta täsmälleen oikeaan aikaan ilman painostusta tai pakotetta - toinen ehkä vastaa odotteeseen kun on valmis. Minä odotin esim. suuseksiä 8 vuotta, ja olen saanut sitä kerran silloin kun en sitä yhtään halunnut, mutta pidän sitä silti suurena voittona. =)

Meillä on pitkä ja toisiaan kunnioittava liitto takana, ja siksi en ollenkaan siedä kerjäämistä kummankaan puolelta. On osattava olla korrekti. Jos hän ei halua tai ei laukea, se ei ole ongelma. En minäkään aina halua, ja etenkin lastenteon jälkeen sanon suoraan että nyt on keho niin käytetty ja tissit loppuun rutistellut että niihin ei edes saa koskea. Onpa käynyt niinkin, että otan joskus pari lasia viiniä, ja sanon että "nyt tai ei koskaan, ala tulla nyt sieltä tietokoneelta, väylä auki". (Kummasti innostaa muuten miestä, vedellä siitä vaan ilman mitään lämmittelyjä). Eli teemme asiasta myös vitsiä - ei seksiä saa ottaa liian vakavasti. Joskus voi sekstata vaikkei ihan tuntuisi siltä, laitettiin nauraen ruokaöljyä kun mamma oli vähän viinissä mutta ei muuten liukunut. Sitten naurettiin ja rakastettiin kovin toisiamme seksin jälkeen. Oli oikein ihanaa, kun ei tehty seksin aloittamisesta sen neljännen lapsenkaan jälkeen mitään "synkkä ja raskas paluumuutto jääkaudelta takaisin"-projektia. Minän olen sinun- asenne riittää, se että on aitoa rakkautta.

 

No joo, onneksi joillain on näinkin päin.

Meillä kiinnostais mua eli miestä.

Nainen on kiinnostunut vain materiaalista ja työkavereistaan.
Meikäläinen on ihan mappi öössä.

Ensi koitan huumorilla ja lopuksi täytyy
hermostua. Tuloksena on söäälipeetä
kerran kk:ssa. Tällaista kituuttamista.

Että näin meillä.

Vika varmaan mussa...

En jaksa enään kiinnostua itsekkään.
Ku tarpeeksi pihtaa ei mies jaksa enää kiinnostua

Olisiko teilläkin tällainen tausta

Meillä sama juttu paitsi, että se joka ei halua olen minä. Mies kyl haluais vaik joka ilta ja sitten on pakko olla sillai etten loukkais jatkuavsti häntä. Mies on ok kaikin puolin. Halut mulla loppui ensimmäisen lapsen syntymään. Synnytys oli järkky ja sairastuin synn.jälk.masikseen. En ole saanut lapseen oik.mitään yhteyttä.. sitten tulin uudelleen raskaaksi näistä "sääli"yhdynnöistä ja toinen syntyi 1,6v esikkoa myöhemmin. Olen tässä pohtinut hakea jotain hormonaalista ehkäisyä jos se saisi halutkin palaamaan. Nuorin lapsi on nyt siis 3v eikä ole käytetty mitään ehkäisyä hänen synt.jälkeen.. eli tiuhaanpa on seksiä ollut :ashamed:

mies on sanonut et on ihan sama olenko mukana hommassa vai en, kunhan hän saa edes joskus. Mua säälittää.. ja tunnen itseni ääliöksi.mutta teeskennelläkään en haluais.

 

Oma tilanne: 7kk ikäinen lapsi (esikoinen) ja seksiä ollaan harrastettu viimeksi noin 9kk sitten. Tilanne alkaa tosissaan vaivata. Ehdottelin hienovaraisesti seksin kokeilemista, kun synnytyksestä oli kulunut n. 3kk. Ei kuulemma tullut kuuloonkaan, syitä: "ei todellakaan tee mieli", "eihän sitä nyt vielä kun lapsi on noin pieni ja äidissä kiinni". Muutaman kerran olen asiasta vihjannut, mutta selitykset on samat. Seksi ei siis kertakaikkiaan kiinnosta avovaimoani tippaakaan. Kaikenlaiset keskusteluyritykset seksin tiimoilta kuitataan toteamuksella: "älä nyt aina jaksa tuosta jauhaa!". Korostan, että en suinkaan viikottain vonkaamalla vonkaa, vaan lähinnä yritän hienovaraisesti lähestyä aihetta silloin tällöin.

Samoin kaikenlainen - siis todellakin kaikenlainen - muukin läheisyys meidän väliltä hävisi täysin lapsen synnyttyä. Tiesin kyllä, että esikoisen syntyminen aiheuttaa muutoksia parisuhteeseen. En kuitenkaan tiennyt, että se tarkoittaa ihan näin rajua muutosta.

Minä kun en enää tiedä onko tämä normaalia vai ei. Pitäisikö minun vaan - mahdollisesti vuosikausia - odottaa, että kyllä ne halut sieltä palaa?! Ja jos yritän keskustella aiheesta, niin tekeekö se vain lisää hallaa koko asialle. Eli pitäisikö tuppisuuna odottaa tilanteen muuttumista vai keskustelemalla yrittää selvittää asia.

Ennen raskautta seksiä oli lähinnä vain ovulaation aikaan. Lasta todellakin yritettiin saada alulle pari vuotta. Näinä kertoina puolisoni kyllä piti seksistä, eikä se ollut mitää pakkopullaa. Raskausaikanakin alkuraskautta lukuun ottamatta rakasteltiin noin kerran viikossa.

 

Miksi jotkut naiset antavat lapsen syntymän jälkeen parisuhteen tuhoutua?

 

siis tuota edellistä vastausta...aina kun se ei ole naisesta kiinni, että ei ole seksiä...

Meillä niin päin, että kohta 1,5v mennyt seksittömänä...miestä ei kiinnosta...ei kuitenkaan halua puhua asiasta. Eikä halua erota...enkä usko että pettää, varmasti en toki tiedä...itsellä on aika neuvoton olo, toivon vaan että ajan kanssa tilanne selviää...

nyt ollaan muuttamassa uuteen isompaan kotiin, jassa saadaan poika omaan huoneeseen...josko se piristäisi meidänkin makkarin puuhia! Saa nähdä...jos ei, en tiedä kauvanko enää jaksan...

 

Kuvauksissanne oli jotain kovin tuttua. Ennen raskautta seksiä oli vain tiettyyn aikaan kuukaudesta, raskausaikana vähän useammin ja lapsen syntymän jälkeen kiinnostus lopahti. Ja minäkin hassu kuvittelin, että uuteen kotiin muuttaminen jotenkin korjaisi tilannetta...

Olen kymmenen avioliittovuotta ja kaksi lasta vanhempi, mutten viisaampi siinä, miten voisin saada miehen haluamaan vaimoaan. Kun ei nouse niin ei nouse, kun ei ole omaa kiinnostusta läheisyyteen eikä aktiin, niin ei sitä vaimo voi kepulinkonsteilla loputtomiin yrittää saada aikaan!
Jossain vaiheessa sitten kävi ilmi, että toinen mies herättää enemmän niitä tunteita hänessä kuin kukaan nainen. Senkin jälkeen yritin vielä viritellä hänen kiinnostustaan, mutta nyt on oltu kohta vuosi koskematta toisiimme. Hänellä kun ei ole halua ottaa edes kädestä kiinni. Aika neuvoton on olo tässä tilanteessa. Edessäkö viidentoista vuoden yksinäisyys, kunnes lapset lähtevät pesästä? Sitten lähtee kyllä äitikin, ellei mitään muutosta ole tapahtunut. On vain aika pitkä aika odotella.

 

ettei sitä samaa kumppania niin paljon enää monen vuoden jälkeen halua, ei se tarkoita ettei perhettä rakastaisi. Ei syytä huoleen.