onko kenelläkään muilla raivopääekaluokkalaisia..

siis anteeksi ilmaisuni mutta kun meinaa pinna palaa tuon ekaluokkalaisen kanssa kun hän jätisee ja kitisee joka asiasta...
esim.perjantai-ilta kuunnellaan sitä kun hän kitisee sitä että kun ei ole viikonloppuna koulua ja maanantaiaamuna nuristaan sitä että miksi pitää mennä kouluun. miksi viikonloppu meni niin nopsaan..ja tää oli vaan yks esimerkki monien joukossa

Kyllä minä alitajunnassa tiedän että ekaluokkalainen elää nyt sitä vaihettä että ollako iso tyttö vai pieni mut silti palaa käämit välillä

 

Heips. Minä olen pähkäillyt samaa ekaluokkalaiseni kanssa. Pinna on tooosi kireällä joskus. lapsi ei itsekään aina tiedä miksi kiukuttelee. Jotenkin yrittää olla iso mutta on kuitenkin niin pieni vielä. Eniten harmittaa kun leikit on jäänyt, ei oikein mikään jaksa poikaa innostaa. Viime talvena leikki monta ttuntia ulkona autoilla ja laski mäkeä. Nyt ei mentäis edes ulos kuin pakottamalla. toivottavasti tämä on vain jokin välivaihde..
Tsemppiä kaikkien ekaluokkalaisten äideille :heart:

 

Yes! On siis muuallakin samanlaisia ekaluokkalaisia!!
Hermot palaa mulla ainakin kerran illassa...ja iltaa kohden pahentuu kitinä, ulina ja kaikesta valittamienen.
Aamusella sama juttu... Välillä ei osaa edes pukea kenkiä päälle (tarroilla) jne....lista on loputon!!
Poika kyseessä.

 

no huh, että on muitakin. olin juuri tulossa tänne kyselemään samaa. meillä tosin on jo tokalauokkalainen, ja tätä on jatkunut ekaluokan puolelta tänne tokalle asti.
Tosin on ihan loppuvuodesta syntynyt , jos se nyt mitään merkkaa.
Tuntuu että pojalla palaa hermo ihan kaikesta, mik ei mene just niinkun HÄN haluaa. Hirmuisia raivareita, tavarat lentää, hakkaa seinää, päätään , kaikkea. Uhmaa, kiukuttelee..

Ja sitten puolen tunnin päästä tappelusta on itse aurinko, halittava ja rakastettava avulias pikkuihminen. :hug:

tuntuu vaan, että itsellä jää ne pahat hetket enemmän päälle, ja pelkään että ,mä vaadin pojalta ihan mahdottomia välillä, kun pienestäkin, ihan normaalista kitinästä ja uhmasta pimahdan heti , ja pistän ison vaihteen päälle rangaistuksissani ja vaatimuksissani (yleens rangaistus siis pelikieltoa, aikaseen nukkumaan menoa, rauhoittumista ilman virikkeitä yms. )

Mistä sitä sais sellaisen auktoriteetin, että edes suurimman osan ajasta ei tartteis pää punaisena uhkailla, ja huutaa, ja inhottaa myöntääkin , pitää ittensä kasassa, ettei oikeasti lyö lasta. Muutaman kerran olen jo sortunut tukkapöllyyn ja niskasta retuuttamiseen, että saan sen päähän jotain muuta kuin sen raivarin..

 

no hei!

tuttu aihe ja juttu. ekaluokkalaisilla ja niiden äideillä taitaa olla todella hermot pinnassa.

itse olen ajatellut, että johtuu siitä että koulussa joutuu pienet pojat skarppaamaan todella paljon pärjätäkseen. meillä koulupäivät menee varmaan suorituksen äärirajoilla koko ajan, ja kotiin tullessa ollaan aivan naatteja. soitimme opettajallekin ja kysyimme miten sielläk oulussa oikein menee, kun kotona on aivan mahdotonta. yllätykseksi vastaus oli, että aivan erinomaisesti.

olen siis erittäin iloinen tästä mutta hermot menee jatkuvaan kiukutteluun silti...koskahan tasaantuu?

 

\

no hei!

tuttu aihe ja juttu. ekaluokkalaisilla ja niiden äideillä taitaa olla todella hermot pinnassa.

itse olen ajatellut, että johtuu siitä että koulussa joutuu pienet pojat skarppaamaan todella paljon pärjätäkseen. meillä koulupäivät menee varmaan suorituksen äärirajoilla koko ajan, ja kotiin tullessa ollaan aivan naatteja. soitimme opettajallekin ja kysyimme miten sielläk oulussa oikein menee, kun kotona on aivan mahdotonta. yllätykseksi vastaus oli, että aivan erinomaisesti.

olen siis erittäin iloinen tästä mutta hermot menee jatkuvaan kiukutteluun silti...koskahan tasaantuu?

mä kävin just tänään open luona kyselemässä, että miten poika koulussa suhtautuu siihen, että opettaja laittaa sen vaikka korjaamaan väärin tehdyt tehtävät.
Koulussa sanoo, ohoh, hups, ja korjaa. Kotona sama tilanne aiheuttaa itkua , huutoa, nyrkillä hakkaamista jne. opettaja oikein naurahti, ett ihanko tosi, ei uskois, kun koulussa on miin kiltti (onneks on sentäs koulussa yhtä laiska kuin kotona, ettei menny siihe, että ope luulee, että mun päässä se kiukku asuu...)
Mutta kuten opekin sanoi, ole iloinen, että lapsesi luottaa sinuun niin paljon, että uskaltaa näyttää pahan olonsa sinulle.
laiha lohtu sinällään, sillä hetkellä, kun tavarat lentelee seinille kun pyydän laittamaan sanaan ään pilkut paikalleen, mutta ehkä me tästä eteenpäin päästään , vielä joskus..

mut jos teiniksi asti tää jatkuu, ja alkaa murrosiän kriisi, mä myyn ton kakaran

 

Miettikääpä itse, että päivä pitäisi istua ojennuksessa, kuunnella, vaaditaan täydellisyyttä ja kotonakin pitää vielä väsyneenä tehdä töitä, niin ettekö tekin kiukuttelisi.
Kiukuttelettahan tekin miehillenne kun on rankkaa ja väsyttää. Eikö lapsi saa sitten kiukutella vanhemmilleen, juuri niille, joita rakastaa eniten.

Meillä koululaiset kiukuttelevat myös välillä tosi rajusti. Silloin tehdään sellainen, että läksyissä pidetään halitauko.Mennään pötköttämään ja tullaan kaikkuun ja vaikka itkeä tirautetaan jos on paha olo.
Viikonloppuisin annetaan lapsen levätä, eikä juosta sukulaisvierailuilla, eikä harrastuksissa eikä ostareissa. Lapsien pitää saada levätä ja olla välillä rauhassa. Ja ennen kaikkea lasten pitää saada kiukutella rauhassa.

Ei niissä lapsissa mitään vikaa ole. Se vain tuntuu siltä, koska kun asiasta puhuu toisten äitien kanssa, kaikki vakuuttavat ensin, että ei ole mitään ongelmaa. Mutta kun juttelee enemmän, aletaankin kertoa, että suurin osa lapsista kiukuttelee läksyjen kanssa ja muutenkin.

Näyttäkää, että olette ylpeitä lapsistanne ja rakastette niitä pikku tyttöjänne ja poikianne, vaikka he eivät aina niin mallikelpoisia olisikaan.

 

\

Miettikääpä itse, että päivä pitäisi istua ojennuksessa, kuunnella, vaaditaan täydellisyyttä ja kotonakin pitää vielä väsyneenä tehdä töitä, niin ettekö tekin kiukuttelisi.
Kiukuttelettahan tekin miehillenne kun on rankkaa ja väsyttää. Eikö lapsi saa sitten kiukutella vanhemmilleen, juuri niille, joita rakastaa eniten.

Meillä koululaiset kiukuttelevat myös välillä tosi rajusti. Silloin tehdään sellainen, että läksyissä pidetään halitauko.Mennään pötköttämään ja tullaan kaikkuun ja vaikka itkeä tirautetaan jos on paha olo.
Viikonloppuisin annetaan lapsen levätä, eikä juosta sukulaisvierailuilla, eikä harrastuksissa eikä ostareissa. Lapsien pitää saada levätä ja olla välillä rauhassa. Ja ennen kaikkea lasten pitää saada kiukutella rauhassa.

Ei niissä lapsissa mitään vikaa ole. Se vain tuntuu siltä, koska kun asiasta puhuu toisten äitien kanssa, kaikki vakuuttavat ensin, että ei ole mitään ongelmaa. Mutta kun juttelee enemmän, aletaankin kertoa, että suurin osa lapsista kiukuttelee läksyjen kanssa ja muutenkin.

Näyttäkää, että olette ylpeitä lapsistanne ja rakastette niitä pikku tyttöjänne ja poikianne, vaikka he eivät aina niin mallikelpoisia olisikaan.

Juu, lapsi saa taatusti kiukuttella, välillä. Ja en väitäkään, ettenkö rakastaisi lastani, vaikka kiukuttelis kuinka, jos en rakastaisi, niin tuskin jaksaisin välittää pätkääkään siitä, opiiko hän käyttäytymään maailmassa niin, että jos koko maailma ei singahda hänen mielipiteensä mukaan, saa raivota ja kirkua niin paljon kuin lystää.

Ymmärrän myös, että koulupvä on rankka, mutta sille ei voi mitään, koulu on silti käytävä, joten se ei taloa hajottamalla siitä kummene.

viikonloppuun en edes jaksa ottaa kantaa, ei se, että lapsi on väsy , vältäämättä tarkoita sitä että häntä raahataan pitkin maailmaa viikonloppuisin. Tosin mielellämme teemme perheen kanssa vapaalla muutakin kuin makaamme peiton alla halimassa.

Aloittamalla tällaisen keskustelun, ainakin minä haen vähän tukea ja ehkkäpä toimivia vinkkejä saman kokeneilta.

 

Nukkuuhan koululaisenne riittävästi? Meillä ainakin kiukutaan, jos jää yöunet liian lyhyiksi. Toinen on se, jos poika pelaa liian pitkään tietokoneella.

 

meillä on kyllä auttanut ulkoilu ja yksinolo. koulunkäynti on kai niin sosiaalisesti vaativaa, että sen vastapainoksi täytyy saada olla ihan rauhassa. jokaiselle, niin aikuiselle kuin lapsellekin, varmaan löytyy oma tapa rentoutua työpäivän päätteeksi. lapset vaan täytyy josku hellävaraisesti pakottaa, kun eivät oikein osaa vielä itse säädellä olemistaan. meidän poika esim. mielellään kuuntelee radiota ja pötköttelee sängyssään. ja läksyjä ruvetaan sitten tekemään mahdollisimman levollisessa mielentilassa...