onko ketään 40 kriisissä?

HEIPPA!
ONKO MUITA JOTKA ON HÄMILLÄÄN OMISTA AJATUKSISTAAN JA MIETTEISTÄÄN?
oLIS KIVA JAKAA NÄITÄ KOKEMUKSIA JONKUN KANSSA JOKA ON SAMALLA AALTOPITUUDELLA.

t. hämillään :ashamed: \|O

 

:wave:

 

Minulta se 40 kriisi taisi mennä ohi...
40v on ikä joka pelottaa ja hirvittää mutta se on myös aika mukavaa.Lapset on jo isoja jää aikaa myös itselle ja sille iki ihanalle miehelle.
Sitä iltatähteä mekin haikailimme mutta jokin pani vastaan(jokaisen oma asia hommaako pikkuisen vai ei)Nyt olen tyytyväinen. Elämä on tässä ja nyt. Huomisesta ei tiedä...
Olen oppinut olemaan tyytyväinen toki osaann valittaa mutta ei se aina kannata.
Kriisejä tulee ja menee.Anna ajan tehä työtä. Kun katsoo elämää valoisalta puolelta se kummasti kirkastuu.

 

No meillä eivät lapset ole vielä isoja: 10-,8-, 7-, 5- ja 2-vuotiaita. Naimisissa ollaan oltu 20 vuotta. Nyt olen huomannut yhä useammin ja useammin ajattelevani, että tässäkö se elämä nyt menee/meni. Lasissa on liki 60, kun kaikki lapset vihdoin muuttavat omilleen..

Muita miehiä ei ole koskaan ollut. Täytyy myöntää, että nyt tekisi jo mieleni kokeilla voisiko edes seksi olla jotain muuta jonkun muun kanssa.

Enpä tiedä, mikä tässä olisi parasta. Mutta pää ei enää kauan tätä yhtä ja samaa elämänmenoa kestä.

 

[Kiva löytää kohtalotovereita.
Mullakin on alakoululaisia lapsia,ja kaikki tuntuu välillä ihan p..... olevan.
Paikallani en osaa olla,vaikkakin poikieni kanssa kuljeksin,muttajotenkin tuntuu että juoksen pakoon tätä omaa pesää.
Töissä katselen vaan tätä miestä ja uneksin kaikkea hölmöä...
Jos sinuu kiinostaa alkaa vaihtaa ajatuksia toisen kriisiläisen kanssa,niin laitappa jonkin moinen osote.
Nytkin kuuntelen Anna Eriksonin kun sä katsoit minuun biisii .
Olis mukava keskustella aiheesta lisää ja tietää ettei ole yksin tämän kanssa

 

En mitenkään aliarvio 40v kriisiä. Itse kävin samoja ajatuksia läpi. Mietin avioliiton jatkuvuutta ja lapsia. Itselläni on nuorin 10v ja vanhin 20v.
Halusin tuoda senkin että elämää on myös kriisin jälkeen. Miehen kanssa käytiin asioita läpi, kipeitäkin ja huomattiin että yhteistaä on enemmän kuin lapset. ruoho ei aina ole vihreäpää aidan toisella puolella.Tässä iässä vaan suhde puolisoon muuttuu ja se on aina mietinnän paikka. Vaikka on pieniäkin lapsia.
Minä tein sen ratkaisun että nuorena lapset.Menoja jäi menemättä mutta jälkeen päin ajatellen , tekisin saman ratkaisun

 

\

[Kiva löytää kohtalotovereita.
Mullakin on alakoululaisia lapsia,ja kaikki tuntuu välillä ihan p..... olevan.
Paikallani en osaa olla,vaikkakin poikieni kanssa kuljeksin,muttajotenkin tuntuu että juoksen pakoon tätä omaa pesää.
Töissä katselen vaan tätä miestä ja uneksin kaikkea hölmöä...
Jos sinuu kiinostaa alkaa vaihtaa ajatuksia toisen kriisiläisen kanssa,niin laitappa jonkin moinen osote.
Nytkin kuuntelen Anna Eriksonin kun sä katsoit minuun biisii .
Olis mukava keskustella aiheesta lisää ja tietää ettei ole yksin tämän kanssa

Laitapa yv:tä. Jutellaan.

 

Hei Hillavadelma.
Olis kiva jutella mut en ole nyt ihan varma miten tuo yv toimii,en ole paljon täällä pyörinny nimittäin.
akerro miten?
Olis tosi mukava vaihtaa aiheesta mielipiteitä ja selvittää ajatuksia.

 

\

Hei Hillavadelma.
Olis kiva jutella mut en ole nyt ihan varma miten tuo yv toimii,en ole paljon täällä pyörinny nimittäin.
akerro miten?
Olis tosi mukava vaihtaa aiheesta mielipiteitä ja selvittää ajatuksia.

Klikkaa tuota minun yv:tä. Silloin voit kirjoittaa suoraan minulle niin, etteivät muut näe. Laita mulle vaikka oma spostiosoitteesi yv:nä, niin laitan sitten omani sinulle. Silloin voidaan keskustella ihan spostin välityksellä ilman tätä foorumia.

 

\

\

Hei Hillavadelma.
Olis kiva jutella mut en ole nyt ihan varma miten tuo yv toimii,en ole paljon täällä pyörinny nimittäin.
akerro miten?
Olis tosi mukava vaihtaa aiheesta mielipiteitä ja selvittää ajatuksia.

Klikkaa tuota minun yv:tä. Silloin voit kirjoittaa suoraan minulle niin, etteivät muut näe. Laita mulle vaikka oma spostiosoitteesi yv:nä, niin laitan sitten omani sinulle. Silloin voidaan keskustella ihan spostin välityksellä ilman tätä foorumia.

Tein ohjeittesi mukaan ja siellä luki et ole kirjautunut sisään.
Mitä seuraavaksi olis tehtävä,että voin jatkaa ja saisin spostiosotteeni sulle?

 

[/quote]
Tein ohjeittesi mukaan ja siellä luki et ole kirjautunut sisään.
Mitä seuraavaksi olis tehtävä,että voin jatkaa ja saisin spostiosotteeni sulle?
[/quote]

Rekisteröidy. Tuolla ihan ylhäällä on kohta "rekisteröidy". Klikkaa sitä ja toimi ohjeiden mukaan. Keksi nimimerkki ja salasana. Sen jälkeen, kun tulet tänne keskusteluihin, voit kirjautua sisään antamallasi nimimerkillä ja salasanalla. Silloin voit lähettää yv:n.

 

Hei hillavadelma. Sain viestisi,mutta unohdit spostiosoitteesi,jotta voin kirjoittaa sinulle.

 

\

HEIPPA!
ONKO MUITA JOTKA ON HÄMILLÄÄN OMISTA AJATUKSISTAAN JA MIETTEISTÄÄN?
oLIS KIVA JAKAA NÄITÄ KOKEMUKSIA JONKUN KANSSA JOKA ON SAMALLA AALTOPITUUDELLA.

t. hämillään :ashamed: \|O

Hei B)!

Täytin 40v. viime vuonna. Alkuvuosi oli todella ahdistavaa. Olo oli kuin olisin odottanut maailmanloppua tulevaksi.

Tuntui, että elämä on eletty ja en ole saanut vielä mitään elämässäni aikaan. Minulla ei ole kunnollista ammattia, koska opiskelin lukion jälkeen väärälle alalle. Kotiäitinä on vierähtänyt lähes 20 vuotta. Vanhimmat lapset (tytöt) ovat murrosiässä ja he käyttäytyvät kotona todella hankalasti. Äidin hermoja kokeillaan päivittäin ja monta kertaa. Olen hoitanut lapsemme pääosin yksin, mieheni epäsäännöllisen vuorotyön takia.

40v. synttäreitä en juhlinut. Vain perhepiirissä syötiin kakku, ketään en kutsunut kylään. 40-vuotispäivä ahdisti etukäteen niin paljon, että syntymäpäivän "juhliminen" olisi ollut liikaa.

30v. kriisin verrattuna 40 vuotta on ottanut todella koville. Ikääntyminen näkyy ja tuntuu. Fyysisesti ei ole enää samassa kunnossa kuin 10 vuotta sitten. Pienempien lasten kanssa menee mukavasti. Raskainta on murrosikäisten lasten kanssa. Vanhimman, pian jo aikuisen tyttären murrosikä alkoi 9-10 vuoden iässä ja yläasteikä on ollut yhtä #&%?$!*ä. Äiti on voimakkaan kapinan kohde, isä pääsee kuin koira veräjästä.

Mieheni ei ymmärrä ikäkriisejä. Olen yrittänyt keskustella tuntemuksistani monesti, ilman vastakaikua. Hänen kantansa on, että päässä on vikaa, jos vanheneminen ahdistaa. Tätä en allekirjoita.

Suurimmalla osalla -+40-vuotiasta naisista on jonkinlaisia vaikeuksia oman ikääntymisensä hyväksymisessä. On myös erilaisia parisuhdeongelmia, mm. aidon keskusteluyhteyden puuttumista, puolisoon kyllästymistä ja seksuaalista haluttomuutta. Murrosikäiset lapset koettelevat parisuhdetta erittäin voimakkaasti. Avio- ja avoeroja on paljon ikäryhmässä 35-50 vuotta. Eräs ystäväni masentui niin pahasti, että hän puhui jopa itsemurhasta. Avioero pelasti hänen henkisen tasapainonsa ja uusi parisuhde on piristänyt häntä silminnähden.

Iloista kesää ja hyvää jatkoa Sinulle :flower:!