onko ketään, jolla lähes kivuton synnytys?

tai onko teistä kukaan kuullut / kokenut hypno-synnytystä? älkää kertoko tähän päinvastaisia kokemuksia eli horror-kipuja synnytyksen aikana, näitä olemme kaikki jo kuulleet..
Kiitti!

 

Mulla oli lähes kivuton, tai ainakin jossain vaiheessa muuttui sellaiseksi, luulen että menin jonkinlaiseen transsiin. Esimerkiksi ponnistusvaihe ei tuntunut ollenkaan. Muutenkaan en kuvailisi niitä supistuksia sanalla kipu, se oli jotenkin jotain kokonaisvaltaisempaa ja kummallista. Olin ihan toisissa sfääreissä, en juuri muista mitään siitä synnytyksestä. Se oli siis ilman kivunlievitystä.

Harmi kyllä toiset synnytykseni eivät menneet yhtä hyvin.

 

tai onko teistä kukaan kuullut / kokenut hypno-synnytystä? älkää kertoko tähän päinvastaisia kokemuksia eli horror-kipuja synnytyksen aikana, näitä olemme kaikki jo kuulleet..
Kiitti!

Just tuossa kirjoittelin toiseen avaukseen että mulla on menkat paljon kivuliaammat kuin synnytys. Neljä kertaa olen punnannut lapsen maailman ja ihan luomuna kaikki. Kipiä olin, mutta en niin kipiä että olisin jotain lääkettä huolinut...Kun muisti vain hengitellä rauhallisesti ja rentoutua, niin kyllä pärjäsi hyvin!

 

Mulla oli etenkin toinen synnytys lähes kivuton tai en mieltänyt tuntemuksia kivuksi. Ehkä niitä kuvaa parhaiten sanat kiristys (eli kiristävä tunne), paineen tunne ja hmmm... Vaikea kuvailla. No, tuntemukset eivät kuitenkaan olleet epämieluisia. Synnytin lääkkeittä, avautumisvaiheen vietin ammeessa. Lapsi syntyi n. viidessä tunnissa, ponnistusvaihe - kuten avautuminenkin - oli nopea ja helppo. Ikävin kokemus oli muutaman spontaanin repeämän tikkaus :/

 

Mulla on joskus migreenikohtaukset tuottanut huomattavasti enemmän ja pahempaa kipua kuin synnytys. Supistus tuntui pahalta menkkakivulta, ja epiduraalin jälkeen ei sitten kipua tai mitään muutakaa enää tuntunu.

Voi kun lutusta! "Epiduraalin jälkeen ei sitten kipua tai mitään muutakaan enää tuntunut." =) Voiko tätä oikeesti sanoa kivuttomaksi synnytykseksi?

 

Mä menin aikoinaan synnärille klo 21. Tehtiin kaikenlaisia juttuja ja klo 23 kätilö kysyi, voisiko mennä käymään kahvilla. Sanoin, että sopiihan tuo, mä jään odottelemaan supistuksia. Mulla siis supistuksia kyllä oli, mutta ne eivät olleet kivuliaita. Nukahdin. Klo 03:50 kätilö tuli herättämään mua ja sanoi, että alkaisi olla kohta aika ponnistaa. Mulla ei ollut siihen mennessä ollut mitään kivunlievitystä ja koska olin sellaista pyytänyt, tuli sitten lääkärikin paikalle. Lekuri teki sisätutkimuksen ja totesi, että saa ponnistaa. 15 min ja neiti oli maailmassa. Suurin kipu koko touhussa mulla oli suonenveto reisissä.

 

Mulla on joskus migreenikohtaukset tuottanut huomattavasti enemmän ja pahempaa kipua kuin synnytys. Supistus tuntui pahalta menkkakivulta, ja epiduraalin jälkeen ei sitten kipua tai mitään muutakaa enää tuntunu.

Voi kun lutusta! "Epiduraalin jälkeen ei sitten kipua tai mitään muutakaan enää tuntunut." =) Voiko tätä oikeesti sanoa kivuttomaksi synnytykseksi?

Hyvä Luomu! Taidan olla kanssasi samaa mieltä. Oikea termi voisi olla keinotekoisesti kivuton synnytys...

 

Mulla on joskus migreenikohtaukset tuottanut huomattavasti enemmän ja pahempaa kipua kuin synnytys. Supistus tuntui pahalta menkkakivulta, ja epiduraalin jälkeen ei sitten kipua tai mitään muutakaa enää tuntunu.

Voi kun lutusta! "Epiduraalin jälkeen ei sitten kipua tai mitään muutakaan enää tuntunut." =) Voiko tätä oikeesti sanoa kivuttomaksi synnytykseksi?

No ei ehkä voi sanoa, eikä tarvii sanoakaan. Kunhan totesin. Ja ilmeisesti väärään paikkaan. Mutta älä puhu kuin lapselle!

 

..näistä kertomuksista.. vahvistaa käsitystäni, että monta kertaa pelätään jo valmiiksi ja karmahan (tai mikä lie) meidät saa kokemaan mitä alitajunnassa odotetaankin! "eli sitä saa mitä tilaa"
voi kun naiset lakkaisivat pelottelemasta kokemattomia, vaan ottaisivat kaikki henkilökohtaisina kokemuksina. toiset ressut ihan käsittämättömän kauhuissaan kun kokeneemmat mässäilee marttyyreinä. silti toiset tosiaan ei voi edes mainita sanaa kipu, vaan puhutaan tuntemuksista. tuohon transsiin uskon, ystäväni (entinen kätilö) suositteli myös että antaa luonnon ohjata - ilman ennakko-odotuksia - ja pääsemällä primitiiviselle tajunnan tasolle synnytys hoituu kuten muillakin eläinkunnan naarailla, ilman draamaa ja "synnistä kärsimistä!"
tsemppiä kaikille odottajille, ajatellaan positiivisia asioita ja ihanan vauvan tuloa!!