Onko ketään muuta, joka on rakastunut vauvaansa silmittömästi vasta lähempänä puolen vuoden ikää?

Mulla meni vauvan alkuaika ihan sumussa, en muista tunteneeni juuri muuta kuin ajoittaisia onnenhetkiä ja toisaalta raivonsekaisia tilanteita. Mutta nyt, kun vauva on 5,5 kk, olen huomannut suhtautuvani häneen ihan eri lailla - rakastan tuota pientä niin valtavasti ettei mitkään sanat riitä sitä kuvaamaan. Muita? Mistäköhän tuo johtuu?

 

Vaikee vastata kun on vava vielä masussa, mutta kyllähän sitä sanotaan et ihan normaalia tollanenki voi olla. Se on niin yksilöllistä.. Ehkä oot ollut niin väsynyt tjsp, ettet oo kerinnyt ajattelemaan asiaa tai tunteitasi..

 

normaalia on. ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa sen takia. joillakin voi mennä kauemminkin. hormoonit säätelee pääosin ihmisen tuntemuksia.

 

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta joillakin vie aikaa, ennen kuin se tunne kehittyy.

 

Mä olen jossain mielessä rakastanu jo vastasyntynyttä, mutta se iso tunne, se mieletön rakkaus tullut vasta siinä vaiheessa kun ovat n.1v ikäisiä olleet.
Siis aluksikaan eivät ole olleet ilman rakkautta, mutta se kaiken kattava tunne mikä ehkä joillakin äideillä on ihan heti on kasvanut lapsen mukana!

 

Kyllä minullakin on ollut ihan samalla tavoin. Alussa se ottaa mielestäni niin paljon enemmän kuin antaa. Puolivuotiaalta saa jo niin paljon huomiota ja erilaista kiintymystä.

 

Mulla samoin molempien kanssa. Rakastaahan sitä vauvaakin niin kovasti, että sydän pakahtuu. Mutta sitten kun lapsen persoonallisuus alkaa näkyä, tutustuu lapseen niin silloin tulee se syvä rakkaus. Mahtavia aikoja kun alkaa huomata lapsen persoonan vivahteita, tulee se äiti-sana :heart: , on vastavuoroisuutta jne.

 

Synnytin 4,7 kilosen lapsen ilman puudutusta ja se teki ainakin minusta niin lopun, että en jaksanut paljon muuta miettiä. Väsytti niin saatanasti ja koko ajan sattui joka paikkaan seuraavan kk ajan. Mietin enemmän kipulääkitystä kuin vauvaa. Vauva vaati koko ajan imetystä, joka myös sattui todella paljon( rinnat imemisestä haavoilla+jälkisupistukset). En muista siitä ajasta paljoakaan, sellasta sumua vaan. Mulla rankka alku ja siitä seurannut masennus ainakin vaikutti siihen, että vaan hoidin lapsen mekaanisesti, mutta oikeastaan vasta n. puolivuotiaana aloin rakastua lapseen ja tajuta, että kaikki se onni, mitä olin odottanut olikin totta jo!