Onko kolmen lapsen kanssa raskasta?

Tietysti on, mutta onko ero tuntuva, verrattuna mitä kahden kanssa on? Kokemuksia?

 

Meillä on 4 v kaksoset ja puolivuotias vauva ja elämä on ihan hirveetä hässäkkää. VAikka isot ovat jo noin vanhoja, niin silti. Olen aika poikki, ja kaikki extra, kuten synttäreiden järjestäminen kaksosille, joihin tulee aika paljon porukkaa kun olemme kohtuu suurista perheistä, tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mitään ei ehdi tehdä paitsi pakolliset ja nekin niin, että vauva huutaa kiinni lahkeessa. Illalla olemme niin poikki että vain makaamme sohvalla.

Esimerkiksi syntärileipomiset tein tänään niin, että isovanhemmat tulivat meile yökylään leikkimään ja vahtimaan hyvin energisiä kaksosiamme ja puoliso pääosin vahti vauvaa. ELi vaikka puoliso olisi kotona, niin silti kahden voimin tämän paletin pyörittäminen on aikamoista eikä kuviossamme ole varaa millekään erityiselle. Kun joku sairastuu, pesukone leviää, tulee taloyhtiön aitaremontti johon täytyy itse työllä osallistua, niin tilanne muuttuu heti mahdottomaksi, ei ole vain aikaa tehdä mitään muuta kuin ne pakolliset: pyykit, ruoka, vähimmäissiivoukset, lasten vahtiminen.

On meillä raskasta. Silti olen onnellinen jokaisesta lapsestamme, ja kasvavathan ne.

 

On se ero aikamoinen, mutta yhtäkään en pois antaisi. Esikoinen pian 11v, keskimmäinen 4,5v ja kuopus 3v2kk. Kannatan =)

 

On se ero aikamoinen, mutta yhtäkään en pois antaisi. Esikoinen pian 11v, keskimmäinen 4,5v ja kuopus 3v2kk. Kannatan =)

Niin, asiaanhan kyllä vaikuttaa lasten ikäerot. Ehkä aiempi tekstini kuvaa enemmän 3:n melko pienen (ja vielä uhmaikää elävän) lapsen perhekuviota. Jos meilläkin olisi yksi kolmesta jo yläasteella, olisi varmaan vähän helpompaa.

Taputtakaa itseänne olalle, kolmen äidit(!) (Ja isät myös).

 

Mulla on 6v,4v ja vauva 5kk,isompi muutos mun mielestä oli kakkosen syntymä,koska esikoiseni oli vasta 2v.4v ja 6v on kuitenkin niin paljon isompia ja omatoimisempia.Tottahan sitä välillä tuntuu että ei vaan repeä ihan jokapaikkaan,mutta melkein eniten olen nauttinut tästä kolmoseni vauva-ajasta.

 

Aina ei toki voi näin olettaa. Meillä tuo isoin vastaa viittä mein 4- ja 3-vuotiasta |O

Tämä vastaus siis 3:n äidille

 

Itse nautin ehkä eniten tästä kolmannen vauva-ajasta. 7v, 5v ja 8kk lapset ja on ollut aivan ihana katsoa kun isommat ovat aivan rakastuneita vauvaan ja vauva isompiin. Ehkä vähän isompaa härdelliä tulee lähdöissä ja tuloissa kun vauvaa pitää pukea yms. mutta muutenhan elämä soljuu niinkuin lapsiperheissä yleensä.

Nyt meidän perhe on oikean kokoinen.

 

Aina ei toki voi näin olettaa. Meillä tuo isoin vastaa viittä mein 4- ja 3-vuotiasta |O

Tämä vastaus siis 3:n äidille

Joo, tiedän kyllä. Meillä toinen kaksosista vastaa myös viittä lasta. (Eli voimahali sinne päin!) Ollaan aika puhki jo ihan hänen takiaan: todella vaativa temperamentti: kiukkuaa ja tulistuu ja saa äärimmäisiä raivareita, on täydellisyyden tavoittelija mikä estää oppimasta sinänsä häntä kiinnostavia asioita, saa raivarit kun ei heti osaa. Veli treenaa lungisti vieressä ja viilettää ihan omissa sfääreissään. Hän on juuri sellainen lapsi jota raivoavana kannetaan autoon hiki valuen sieltä marketin kassajonosta. Toivoisin niin että hän pääsisi jo eteenpäin tuosta uhmasta, mutta pahaa pelkään että neidin perusviritys on ns. haastava, eli tullaan elämään kuin miinakentällä kävellen hänen kanssaan vielä vuosia. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

 

onhan se eri kun kaks, meillä on 6v, 4v ja 8kk ikäiset lapset, mun mielestä tässä on hyvä se kun tokan ja kolmannen välillä on isompi ikäero, pystyn nauttimaan täysillä vauvasta kun kaks muuta lasta ovat sen verran isompia ja omatoimisia, että leikkivät paljon keskenään eivätkä tarvitse apua kaikessa. Varmaan vois olla paljon raskaampaa jos ois kaikki kolme pienellä ikäerolla mutta ite nautin näistä ikäeroista

 

Vanhin 4.5v, kaksoset 10kk. ei minkäänlaista hässäkkää

 

Meillä kolmas lapsi on vasta 10pv ikäinen joten kokemus varsin vähäistä. Mies on vielä isyyslomilla ja nuo 4v ja 5v päivisin päiväkodissa. Kuitenkaan vauva ei kovinkummoisesti ole rutiineita muuttanut, kulkee aika kätevästi mukana isompien menoissa jne. Vaikka välillä onkin sählinkiä ja nukkumiset vielä kivenalla niin huomattavasti rennompaa tämä on kuin se töissäkäyvln kahdenlapsen äidin arki.

Tietty miehen töihinpaluu kasaa vastuut minulle paljon enemmän, mutta toisaalta taas silloin olen itse fyysisesti paremmassa kunnossa kuin näin pian sektion jälkeen ja saan taas mm nostella isompia lapsia.

 

Joo, tiedän kyllä. Meillä toinen kaksosista vastaa myös viittä lasta. (Eli voimahali sinne päin!) Ollaan aika puhki jo ihan hänen takiaan: todella vaativa temperamentti: kiukkuaa ja tulistuu ja saa äärimmäisiä raivareita, on täydellisyyden tavoittelija mikä estää oppimasta sinänsä häntä kiinnostavia asioita, saa raivarit kun ei heti osaa. Veli treenaa lungisti vieressä ja viilettää ihan omissa sfääreissään. Hän on juuri sellainen lapsi jota raivoavana kannetaan autoon hiki valuen sieltä marketin kassajonosta. Toivoisin niin että hän pääsisi jo eteenpäin tuosta uhmasta, mutta pahaa pelkään että neidin perusviritys on ns. haastava, eli tullaan elämään kuin miinakentällä kävellen hänen kanssaan vielä vuosia. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

ymmärrän, kuulostaa liiankin tutulta. meillä tuo helmikuussa 11v täyttävä saa edelleen niitä raivareita. Sellaisia, että pikkusisaruksetkin vaan ihmettelee vieressä. Ovat niin erilaisia. Just äidilleni sanoin, että onneksi enää 7v ja on täysi-ikäinen =) Jos sitten helpottaisi. Voimahali sinnekin.

 

Mä luulen, että se on aina hieman raskasta olipa sitten perheessä se yksi tai useampi lapsi. Kun niitä tilanteita tulee ja menee niin tiuhaan tahtiin... Esikoisen kanssa sitä on jokseenkin hukassa untuvikkona, seuraava lapsi pistää elon uusiksi sillä, että vanhempi sisarus etsii omaa paikkaansa tavalla tai toisella - nyt vauva-ajasta selviää jo "rutiinilla", kolmas taas...

En voi kieltää, etteikö raskasta olisi. Meillä ipanat ovat nyt 6v, kohta 4v. ja 1v6kk. Meillä myös mies tekee pitkää päivää, joten pääasiassa arjen tilanteet kohtaan minä yksin. Silloin, kun kaikilla on hankalaa, niin silloin ON triplasti hankalaa - tai kvartetisti, jos minullakin on hankalaa . Mutta vastaavasti silloin, kun homma luistaa, niin . Sisarusten välinen ikäero tuo mukaansa omat mausteet niin hyvässä kuin pahassakin, mutta en todellakaan kadu :heart:!

 

Toivon että ei ihan kohtuuttoman raskasta tule olemaan..esikoinen on 4v ja toinen 2v, kolmannen LA 31.12..

 

Meillä vanhin 5v 9kk, seuraavat 4v9kk, juuri 3v täyttänyt ja vauva 6kk. Ihan hyvin on kaikki sujunut.

 

meillä on 7, 4 ja 1 vuotiaat lapset ja mielestäni olen pärjännyt hyvin sen kummemmin väsymättä. Mieheni ei lastenhoitoon tai kodinhoitoon juurikaan osallistu ja varsinaista tukiverkostoa meillä ei ole, silti en tunne olevani väsynyt. Tietysti juuri nuo juhlien järjestämiset ja kauppareissut ym. on huomattavasti hankalampia kuin yhden tai kahden lapsen kanssa, mutta silti olen tyytyväinen tähän. Harkitsen jopa juuri neljättä lasta.

 

Mulla on kaks teiniä ja kaks leikki-ikäistä. Voin kyllä sanoa, että kahden kanssa oli huomattavastoi helpompaa. Varsinkin nyt kun 2 vanhinta on niin isoja.

 

Meillä on 4 v kaksoset ja puolivuotias vauva ja elämä on ihan hirveetä hässäkkää. VAikka isot ovat jo noin vanhoja, niin silti. Olen aika poikki, ja kaikki extra, kuten synttäreiden järjestäminen kaksosille, joihin tulee aika paljon porukkaa kun olemme kohtuu suurista perheistä, tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mitään ei ehdi tehdä paitsi pakolliset ja nekin niin, että vauva huutaa kiinni lahkeessa. Illalla olemme niin poikki että vain makaamme sohvalla.

Esimerkiksi syntärileipomiset tein tänään niin, että isovanhemmat tulivat meile yökylään leikkimään ja vahtimaan hyvin energisiä kaksosiamme ja puoliso pääosin vahti vauvaa. ELi vaikka puoliso olisi kotona, niin silti kahden voimin tämän paletin pyörittäminen on aikamoista eikä kuviossamme ole varaa millekään erityiselle. Kun joku sairastuu, pesukone leviää, tulee taloyhtiön aitaremontti johon täytyy itse työllä osallistua, niin tilanne muuttuu heti mahdottomaksi, ei ole vain aikaa tehdä mitään muuta kuin ne pakolliset: pyykit, ruoka, vähimmäissiivoukset, lasten vahtiminen.

On meillä raskasta. Silti olen onnellinen jokaisesta lapsestamme, ja kasvavathan ne.

Kaikkea ei ole pakko leipoa itse.

 

No jos nyt on tärpännyt niin, kun vauva syntyisi, meillä olisi 5,5v. ja 3v. ja vauva. Ja esikoiset villejä poikia. Apuva, en oikein tiedä toivonko, että olisi tärpännyt vai ei, hieman hirvittää.

 

[QUOTE="alkup.";22640740]No jos nyt on tärpännyt niin, kun vauva syntyisi, meillä olisi 5,5v. ja 3v. ja vauva. Ja esikoiset villejä poikia. Apuva, en oikein tiedä toivonko, että olisi tärpännyt vai ei, hieman hirvittää.[/QUOTE]

Voi elämä... kannattaako tuohon tilanteeseen harrastaa seksiä ilman ehkäisyä jos epäilee noin kovasti onko oikea ratkaisu. Eikö olisi syntymättömän lapsen kannaltakin reilua antaa hänen elämälleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Eli oletko miettinyt että miksi yritätte vauvaa kun ette ilmiselvästikään ole varma asiasta?

 

Meillä on 4 v kaksoset ja puolivuotias vauva ja elämä on ihan hirveetä hässäkkää. VAikka isot ovat jo noin vanhoja, niin silti. Olen aika poikki, ja kaikki extra, kuten synttäreiden järjestäminen kaksosille, joihin tulee aika paljon porukkaa kun olemme kohtuu suurista perheistä, tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mitään ei ehdi tehdä paitsi pakolliset ja nekin niin, että vauva huutaa kiinni lahkeessa. Illalla olemme niin poikki että vain makaamme sohvalla.

Esimerkiksi syntärileipomiset tein tänään niin, että isovanhemmat tulivat meile yökylään leikkimään ja vahtimaan hyvin energisiä kaksosiamme ja puoliso pääosin vahti vauvaa. ELi vaikka puoliso olisi kotona, niin silti kahden voimin tämän paletin pyörittäminen on aikamoista eikä kuviossamme ole varaa millekään erityiselle. Kun joku sairastuu, pesukone leviää, tulee taloyhtiön aitaremontti johon täytyy itse työllä osallistua, niin tilanne muuttuu heti mahdottomaksi, ei ole vain aikaa tehdä mitään muuta kuin ne pakolliset: pyykit, ruoka, vähimmäissiivoukset, lasten vahtiminen.

On meillä raskasta. Silti olen onnellinen jokaisesta lapsestamme, ja kasvavathan ne.

hohhoiijaa. Piti sitten tehdä kolmas kakara, jos edellisiä pitää koko ajan leikittää, vaikka kaksi samanikäistä isoa poikaa. ja jos noin kamalaa on, että 3 henkeä tarvitaan 3 kakaralle.

 

Voi elämä... kannattaako tuohon tilanteeseen harrastaa seksiä ilman ehkäisyä jos epäilee noin kovasti onko oikea ratkaisu. Eikö olisi syntymättömän lapsen kannaltakin reilua antaa hänen elämälleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Eli oletko miettinyt että miksi yritätte vauvaa kun ette ilmiselvästikään ole varma asiasta?

Siis tottakai minä haluaisin sen vauvan. Hirvitys tuli mieleeni vasta jälkeenpäin sen jälkeen, kun olimme vehtailleet. Tunne ja järki taistelee, mutta kaikesta selvitään kyllä yhdessä. Haluaisin kyllä sen vauvan ehdottomasti.

 

Niin, asiaanhan kyllä vaikuttaa lasten ikäerot. Ehkä aiempi tekstini kuvaa enemmän 3:n melko pienen (ja vielä uhmaikää elävän) lapsen perhekuviota. Jos meilläkin olisi yksi kolmesta jo yläasteella, olisi varmaan vähän helpompaa.

Taputtakaa itseänne olalle, kolmen äidit(!) (Ja isät myös).

Tuota, isompien kanssa on sitten omat kiireet ja murheet. Mulla 3 poikaa, 6-vuotias eskarilainen, 8-vuotias tokaluokkalainen ja 13-vuotias seiskaluokkalainen. Me vanhemmat olemme molemmat töissä. Arkea rytmittää poikien koulut ja eskari sekä harrastukset. Aamuisin minä huolehdin lapset kouluun. Esikoinen kulkee itse matkat bussilla, herätän hänet, hoputan ja huolehdin, että tekee aamutoimet ja lähtee ajoissa. Keskimmäisen kouluun on miltei 3 kilometriä ja matka vaarallinen, joten minä vien ja eskarin vien tietenkin.

Iltapäivisin mies sitten noukkiin pojat iltapäiväkerhosta ja eskarista sekä laittaa ruokaa. Parina iltana viikosta minä ryntää kuskaamaan poikia harrastuksiin. Koska joudun lähtemään aiemmin joudun sitten tekemään illan tai kaksi pidempänä, että tunnit tulevat täyteen.

Viikonloppuisin kuskaan myös harrastuksiin.

Päälle tulevat kaikki keskustelut kouluissa, eskarissa jne. jne. Kaikki kotityöt on tehtävä jne. Perjantaisin olen yleensä ihan rätti, eikä lauantai-aamunakaan saa nukkua, kun keskimmäisellä on silloin oman harrastuksensa treenit.

Helppoa ei ole, mutta en minä tätä arkea ja lapsiani mihinkään vaihtaisi.

 

[QUOTE="poikia3";22640894]Tuota, isompien kanssa on sitten omat kiireet ja murheet. Mulla 3 poikaa, 6-vuotias eskarilainen, 8-vuotias tokaluokkalainen ja 13-vuotias seiskaluokkalainen. Me vanhemmat olemme molemmat töissä. Arkea rytmittää poikien koulut ja eskari sekä harrastukset. Aamuisin minä huolehdin lapset kouluun. Esikoinen kulkee itse matkat bussilla, herätän hänet, hoputan ja huolehdin, että tekee aamutoimet ja lähtee ajoissa. Keskimmäisen kouluun on miltei 3 kilometriä ja matka vaarallinen, joten minä vien ja eskarin vien tietenkin.

Iltapäivisin mies sitten noukkiin pojat iltapäiväkerhosta ja eskarista sekä laittaa ruokaa. Parina iltana viikosta minä ryntää kuskaamaan poikia harrastuksiin. Koska joudun lähtemään aiemmin joudun sitten tekemään illan tai kaksi pidempänä, että tunnit tulevat täyteen.

Viikonloppuisin kuskaan myös harrastuksiin.

Päälle tulevat kaikki keskustelut kouluissa, eskarissa jne. jne. Kaikki kotityöt on tehtävä jne. Perjantaisin olen yleensä ihan rätti, eikä lauantai-aamunakaan saa nukkua, kun keskimmäisellä on silloin oman harrastuksensa treenit.

Helppoa ei ole, mutta en minä tätä arkea ja lapsiani mihinkään vaihtaisi.[/QUOTE]

Mikset hanki siivoojaa, kun käyt kerran töissä?

 

Ei helpota ollenkaan vaikka lpaset kasvavat. Koululaisten äitinä ihan yhtä vaativaa ja kiireistä. Ja itsekin samalla vanhenee.