Onko kukaan vaihtanut sukunimeä lapsensa nimeen, kun mies ei halua naimisiin?

Lapsella isän sukunimi.

 

lapsensa nimeen?

 

En ymmärtänyt kysymystä.

 

[QUOTE="eee";26644462]En ymmärtänyt kysymystä.[/QUOTE]

Eli jos lapsella on isänsä sukunimi, sanotaan nyt vaikka virtanen niin ap ilmeisesti ajatteli että hän vaihtaisi myös sukunimenä virtaseksi niinkuin lapsella(ja isällä).
Mut enpä oo ikinä moisest kuullu.

 

Keskustelimme mieheni kanssa naimisiinmenosta. Haluaisin saman sukunimen, kuin tyttärellämme. Mies ei halua naimisiin, mutta ehdotti, että minä vaihtaisin sukunimeni samaksi kuin heillä.

 

Onko sellainen sit mahdollista ylipäätään?

 

Miksei mies halua naimisiin?

Entä jos vaihtaisittekin lapselle sinun sukunimesi?

 

Ei ole mahdollista, ellei sitten iso- tai isoisovanhemmillasi satu olemaan sama sukunimi kuin miehelläsi ja lapsellasi.

Sen sijaan on toki mahdollista, että yhteispäätöksellä vaihdatte lapsellenne hänen alkuperäisen sukunimensä takaisin.

 

Kuvittelen mielessäni kuinka hauskoja tilanteita tuosta syntyisi . "Onnea, olette menneet naimisiin!" "Tota ei, vaan vaihdoin vaan samaksi sukunimen." " :O"

 

Ei ole mahdollista, ellei sitten iso- tai isoisovanhemmillasi satu olemaan sama sukunimi kuin miehelläsi ja lapsellasi.

Sen sijaan on toki mahdollista, että yhteispäätöksellä vaihdatte lapsellenne hänen alkuperäisen sukunimensä takaisin.

On mahdollista, mikäli miehen sukunimi ei ole suojattu (=harvinainen). Mutta siitä joutuu jonkun verran maksamaan.

MUOKS! Nyt iski vanha tieto. Kaikki sukunimet on suojattuja nykyään, eli joutuu keksimään uuden sukunimen itselleen jos sen haluaa vaihtaa muuhun, kuin omassa suvussa kulkevaan.

 

samaa sanoin miehelle Hauskoja tilanteita vaan minkäs teet, kun jääräpää ei usko avioliittoon.

 

On mahdollista, mikäli miehen sukunimi ei ole suojattu (=harvinainen). Mutta siitä joutuu jonkun verran maksamaan.

Eikö kaikki sukunimet ole nykyään "suojattuja"?

 

On mahdollista, mikäli miehen sukunimi ei ole suojattu (=harvinainen). Mutta siitä joutuu jonkun verran maksamaan.

Kaikki Suomessa käytössä olevat sukunimet ovat suojattuja. Eli ei todellakaan mennä ottamaan toisen sukunimeä, vaikka kyseessä olisi Virtanen.

 

En suostuis vaihtamaan. Mun ukko ei halua naimisiin ja yhdessä ollaan oltu 22 vuotta. Ja jos nyt haluaisiki, niin edelleen pitäisin oman sukunimeni. En jaksa enää nähdä vaivaa, kun ei ole kerran tähän mennessä hälle kelvannu. Nih.

 

Aa, te olitte kerenny kirjottaakkin sillä välin Juuri tarkastin tota, ni muokkasin tuohon tekstiin sen. Yläaste aikaan ei ollu suojattuja kaikki, vaan erikseen suojausta haettiin nimelle. Sori!

 

Ei usko avioliittoon? Sehän muuttaa asioita ihan pirusti kun käy 15 minuuttia piipahtamassa maistraatissa.. Hoituu sukunimen vaihto samalla.. Jos pelkää omaisuutensa puolesta niin hankkikaa avioehto.

Melko tosissaan tuntuu olevan kanssasi..

 

Haluaisin saman sukunimen, kuin tyttärellämme.


Jos tämä on sinulle niin tärkeä, miksi lapsi ei saanut syntyessään sitten sinun sukunimea?

 

Miksette pitäneet lapsella sinun sukunimeä, niin kauan että menette naimisiin? Itse en kyllä ottaisi ukon sukunimeä, vaikka olisi mahdollista, jos ei olisi naimisiin mennyt.

 

En edes harkitsisi nimen vaihtamista jos mies ei halua naimisiin. Sen sijaan saattaisin harkita eri osoitteeseen muuttamista, on mulle sen verran tärkeä asia.

 

Haluaisin saman sukunimen, kuin tyttärellämme.


Jos tämä on sinulle niin tärkeä, miksi lapsi ei saanut syntyessään sitten sinun sukunimea?

Lapsi saa syntyessään automaattisesti äidin nimen ja avoliitossa syntynyt lapsi voi saada isän nimen vasta isyyden vahvistamisen jälkeen.

 

Ei ollut meillä vaihtoehtona. Kerroin jo ennen lasten yritystäkään, että mulla on sitten sama sukunimi kuin mun lapsillanikin. Ihan sama miten asia hoidetaan mutta näin. Ollaan oltu nyt sitten naimisissa 10 vuotta.

 

Aihetta sivuten, juttelin yhden parikymppisen nuoren miehen kanssa tässä taannoin. Kertoi seurustelevansa ja että he tyttöystävän kanssa ovat päättäneet, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Kysyin, onko häitä tms sitten luvassa - hän sanoi suorastaan hiukan hämmästyneenä, että ei, ei hän ole vielä valmis niin suureen sitoutumiseen.

Mun mielestä ihmisillä menee näissä asioissa puurot ja vellit aivan sekaisin...

 

[QUOTE="eee";26644761]Aihetta sivuten, juttelin yhden parikymppisen nuoren miehen kanssa tässä taannoin. Kertoi seurustelevansa ja että he tyttöystävän kanssa ovat päättäneet, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Kysyin, onko häitä tms sitten luvassa - hän sanoi suorastaan hiukan hämmästyneenä, että ei, ei hän ole vielä valmis niin suureen sitoutumiseen.

Mun mielestä ihmisillä menee näissä asioissa puurot ja vellit aivan sekaisin...[/QUOTE]

Totta. Avioliitosta voi aina erota ja olla tapaamatta sitä toista enää ikinä. Mutta kun on yhteisiä lapsia, on se toinenkin mukana elämässä aina jotenkin...

 

[QUOTE="eee";26644761]Aihetta sivuten, juttelin yhden parikymppisen nuoren miehen kanssa tässä taannoin. Kertoi seurustelevansa ja että he tyttöystävän kanssa ovat päättäneet, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Kysyin, onko häitä tms sitten luvassa - hän sanoi suorastaan hiukan hämmästyneenä, että ei, ei hän ole vielä valmis niin suureen sitoutumiseen.

Mun mielestä ihmisillä menee näissä asioissa puurot ja vellit aivan sekaisin...[/QUOTE]

Se naimahaluttomuus voi liittyä esimerkiksi lapsuudenkokemuksiin. Aika moni tämän päivän nuori on eroperheestä lähtöisin.

 

Se naimahaluttomuus voi liittyä esimerkiksi lapsuudenkokemuksiin. Aika moni tämän päivän nuori on eroperheestä lähtöisin.

Jos kokee olevansa traumatisoitunut avioerolapsi, niin eikö entistä suuremmalla syyllä olisi fiksua olla tekemättä lapsia sellaisen ihmisen kanssa, johon sitoutumisesta ei ole ihan varma?