Onko lapselle hyötyä tarhan aloituksesta 1v2kk versus 9kk iässä?

Mielenkiintoinen kommentti joka kertoo yhteiskunnan tilanteesta paljon; jotkut pullossa eläneet kuvittelevat että töitä ei tarvi tehdä jos on lapsia, kyllä yhteiskunta maksaa eli muut käyvät töissä. Ihan hyvä jos itse voisi elää samoin ja ajatella että kyllä mulla on varaa olla kotona no matter what. Puistattaa tuollaiset tyypit, ja niiden lapselliset kommentit!

Minä puolestani tuplapuistatan kommentillenne.

Raha, raha, raha. Muulla ei tunnu nykyisin olevan arvoa. Kovat uusliberatistiset arvot jyräävät ja palstallakin pikku nalle wahlroosit piiskaavat pienten lasten äitejä töihin. Juuri niitä joiden tärkein paikka ja arvokkain työnantaja olisi se oma lapsi ja koti. Ei, rahaa siitä ei tule eikä bkt kasva. Kasvaa vain pieni tasapainoinen ihmisen taimi.

 

Irina: kaikilla ei ole mies niin hyväpalkkaisessatyössä, että palkka riittäisi edes pakollisten laskujen maksuun kuussa. Esim. Meillä mieheni palkka noin 1200€/kk ja pelkät asumiskulut on meillä 1200€/kk siihen päälle vakuutukset, sähkö yms. Autoa meillä ei edes ole eli siitäkään ei voi tinkiä. Halvemmalla ei eteläsuomessa asuta. Minulla parempi palkka noin 2500€/kk joten hyvin riittää rahat kun kummatkin ollaan töissä mutta miehen tuloilla ja tuilla ei eletä mitenkään jos tulee yksikin yllättävä lasku. Seuraavaksi varmaan ehdotat muuttamista pohjoiseen, kauas sukulaisista ja ystävistä.

 

[QUOTE="Irina";27907138]Minä puolestani tuplapuistatan kommentillenne.

Raha, raha, raha. Muulla ei tunnu nykyisin olevan arvoa. Kovat uusliberatistiset arvot jyräävät ja palstallakin pikku nalle wahlroosit piiskaavat pienten lasten äitejä töihin. Juuri niitä joiden tärkein paikka ja arvokkain työnantaja olisi se oma lapsi ja koti. Ei, rahaa siitä ei tule eikä bkt kasva. Kasvaa vain pieni tasapainoinen ihmisen taimi .[/QUOTE]

Sori nyt romuttaa sun käsitykset tästä asiasta, mutta totuus on se, että kyllä se huono taloudellinen tilanne ja köyhyys vaikuttaa kaikkea muuta kuin positiivisesti siihen lapseen. Tutkimusten mukaan työttömyys, sosiaaliset ongelmat, syrjäytyneisyys jne. kulkee käsi kädessä. Siinä saa lapset olla kotona, mutta ei se kyllä mitään tasapainoista lasta kasvata.

Vanhempien työssäkäyminen ei kyllä yhtään lasta tule pilaamaan jos kotiasiat on kunnossa, päinvastoin. Oppivat lapsetkin, miten tätä elämää eletään ja itseään elätetään

 

[QUOTE="Irina";27905535]Miksi oi miksi hankkia lapsia, jos heitä ei halua hoitaa? Kyseessä on Aina priorisointiasia. Hyvin voit olla kotona siihen asti, että lapsi on kolmevuotias. Jos ei muuten, niin myytte asunnon ja vuokralle. Minkään muun väittäminen on valehtelua.[/QUOTE]

Mitä jos asunto ei mene kaupaksi tai menee, mutta pienemmällä hinnalla kuin mitä lainaa on?

 

Kaksi kertaa olen vienyt lapsen 10kk ikäisenä päiväkotiin, ja ihan hyvin on mennyt molemmilla kerroilla. Eli en todellakaan kuluttaisi viimeisiä säästöjäni pidentääkseni kotona oloa muutamalla kuukaudella.

 

Venyttäisin äitiyslomaa ainakin siihen asti että lapsi täyttää vuoden. 9-kuukautinen on kovin pieni ja vierastaminen saattaa olla kovaa.

 

[QUOTE="Miisa";27907195]Irina: kaikilla ei ole mies niin hyväpalkkaisessatyössä, että palkka riittäisi edes pakollisten laskujen maksuun kuussa. Esim. Meillä mieheni palkka noin 1200€/kk ja pelkät asumiskulut on meillä 1200€/kk siihen päälle vakuutukset, sähkö yms. Autoa meillä ei edes ole eli siitäkään ei voi tinkiä. Halvemmalla ei eteläsuomessa asuta. Minulla parempi palkka noin 2500€/kk joten hyvin riittää rahat kun kummatkin ollaan töissä mutta miehen tuloilla ja tuilla ei eletä mitenkään jos tulee yksikin yllättävä lasku. Seuraavaksi varmaan ehdotat muuttamista pohjoiseen, kauas sukulaisista ja ystävistä.[/QUOTE]

Hullua kai se olisi, jos tuossa tilanteessa mies ei jäisi hoitovapaalle.

 

[QUOTE="Miisa";27907195]Irina: kaikilla ei ole mies niin hyväpalkkaisessatyössä, että palkka riittäisi edes pakollisten laskujen maksuun kuussa. Esim. Meillä mieheni palkka noin 1200€/kk ja pelkät asumiskulut on meillä 1200€/kk siihen päälle vakuutukset, sähkö yms. Autoa meillä ei edes ole eli siitäkään ei voi tinkiä. Halvemmalla ei eteläsuomessa asuta. Minulla parempi palkka noin 2500€/kk joten hyvin riittää rahat kun kummatkin ollaan töissä mutta miehen tuloilla ja tuilla ei eletä mitenkään jos tulee yksikin yllättävä lasku. Seuraavaksi varmaan ehdotat muuttamista pohjoiseen, kauas sukulaisista ja ystävistä.[/QUOTE]

Teidän tilanteessa sun kannattais mennä töihin ja miehen jäädä kotiin Sun palkka on jo yksistään enempi kuin meidän yhteiset tulot ja tuet silloin kun olin vielä itsekin "vain" kotona.

 

En viitsi jokaiselle vastata erikseen, mutta äitiys on sydämen valinta. Haluaako olla "äiti" vai Äiti.

 

[QUOTE="Irina";27911621]En viitsi jokaiselle vastata erikseen, mutta äitiys on sydämen valinta. Haluaako olla "äiti" vai Äiti.[/QUOTE]



Onneksi meidän perheessä on isäkin. Molemmat lapsille yhtä tärkeitä ja molemmat saa viettää yhtä paljon aikaa lasten kanssa, koska molemmat käy töissä ja kantaa kortensa kekoon. Hirvittää ne perheet, joissa isä ei näe juurikaan lapsiaan kun on pakko painaa ympäripyöreitä päiviä, jotta mamma saa maata kotona.

 

[QUOTE="vieras";27911640]

Onneksi meidän perheessä on isäkin. Molemmat lapsille yhtä tärkeitä ja molemmat saa viettää yhtä paljon aikaa lasten kanssa, koska molemmat käy töissä ja kantaa kortensa kekoon. Hirvittää ne perheet, joissa isä ei näe juurikaan lapsiaan kun on pakko painaa ympäripyöreitä päiviä, jotta mamma saa maata kotona.[/QUOTE]

Meillä mamma loruttelee, kuivaa kyyneleet, halaa ja rakastaa. Isäntä ei ole koskaan pitänyt tuota "kotona makaamisena", mutta toisaalta me ollaan kaikki niin erilaisia. Joillekin merkkaa se pankkikirjan loppurivi ja toisille....

 

Varmaan yrittäisin sinnitellä sinne reiluun vuoteen asti. Omat ovat menneet hoitoon 3-vuotiaana ja 1,5-vuotiaana, kuopuksella hoidossaolo on sujunut muuten paremmin . Tosin taitaa olla luonnekysymys.

Toisaalta, miettisin myös sitä vaihtoehtoa ap:n tilanteessa, että isä jäisikin kotiin, tai vaikkapa lyhentäisi työviikkoaan mahdollisimman radikaalisti, kun tuloero on noinkin selvästi äidin hyväksi. Lapsi saisi kuitenkin olla ainakin suuremman osan ajasta yhden aikuisen, oman isänsä kanssa.

 

[QUOTE="irina";27911843]Meillä mamma loruttelee, kuivaa kyyneleet, halaa ja rakastaa. Isäntä ei ole koskaan pitänyt tuota "kotona makaamisena", mutta toisaalta me ollaan kaikki niin erilaisia. Joillekin merkkaa se pankkikirjan loppurivi ja toisille....[/QUOTE]

Niin meilläkin, iskä tekee ihan samaa. Mutta ei se mitään työntekoa ole. Toiset meistä väsyy ilmeisesti sitten herkemmin kuin toiset, jos joku laskee tuon työnteoksi. Minä lasken sen vanhemmuudeksi.

 

[QUOTE="irina";27911843]Meillä mamma loruttelee, kuivaa kyyneleet, halaa ja rakastaa. Isäntä ei ole koskaan pitänyt tuota "kotona makaamisena", mutta toisaalta me ollaan kaikki niin erilaisia. Joillekin merkkaa se pankkikirjan loppurivi ja toisille....[/QUOTE]

Olen ylpeä kun voin sanoa, että todellakin minulle merkitsee loruttelua enemmän mukava asunto turvallisella alueella. Lapset tulee pääsemään harrastuksiin, saavat monipuolista ruokaa ja kestäviä vaatteita. Miehen kanssa näytämme esimerkkiä kuinka yhteiskunta toimii; töitä tekemällä. Loruttelu on ulkoistettu alan ammattilaisille päivähoitoon.

 

Mulla oli nyrkkisääntönä neuvolahoitajan mielipide; olisi hyvä jos lapsi kävelisi kun menee tarhaan. Siitä päätin että vuosi olisi se raja. Tyttömme aloitti tarhan 1v 1kk ja hyvin meni vaikka toki alkuun parina aamuna itkettikin (äitiä vasta autossa).

 

[QUOTE="Irina";27911621]En viitsi jokaiselle vastata erikseen, mutta äitiys on sydämen valinta. Haluaako olla "äiti" vai Äiti.[/QUOTE]

Mieluummin olen äiti pienellä ä:llä. Jotenkin vaikuttaa itsetehostukselta tuommoinen Äitiys. Varmaan tukahduttaa lastakin, kun joku Äiti isolla kirjaimella on koko ajan vieressä elämäntehtäväänsä toteuttamassa.

Ja kotihoitoa kannatan minäkin tuon ikäisillä, jos suinkin mahdollisuus on. Jos ei ole, ei varmaankaan ole.

 

Juu, ei tarvi taloa/asuntoa myydä jne. Mutta jos mahdollisuus on niin olisin ehdottomasti kotona siihen asti kunnes lapsi on sen 1v2kk. Kun omaa toiseksi nuorintani mietin niin 9kk ikäisenä hän oli vielä vauva. Konttasi, nousi seisomaan tukea vasten ja istui. Tarvitsi vielä apua tai tukea lusikalla syömisessä jne, kiinteitä syönyt vasta kolme kk ja senkin pääosin sormiruokana.

Tuossa 1v 2kk iässä käveltiin jo kovaa, syömiset sujuvat ihan erilailla ja muutenkin oli uudella tavalla kiinnostunut tekemisestä ja menemisestä. Mielestäni olisi tuolloin ollut huomattavasti valmiimpi päivähoitoon kuin 5kk aiemmin.

 

[QUOTE="vieras";27911971]Niin meilläkin, iskä tekee ihan samaa. Mutta ei se mitään työntekoa ole. Toiset meistä väsyy ilmeisesti sitten herkemmin kuin toiset, jos joku laskee tuon työnteoksi. Minä lasken sen vanhemmuudeksi.[/QUOTE]

En tiedä yhtään, mistä puhut. Jostain alitajunnasta keksit sanan työ ja aloit vouhottaa sen ympärillä.

 

Kuvaavaa tästä ajasta. Piste.

 

[QUOTE="Irina";27913014]En tiedä yhtään, mistä puhut. Jostain alitajunnasta keksit sanan työ ja aloit vouhottaa sen ympärillä.[/QUOTE]

Kotimammalla on unohtunut näköjään koko sana?

 

[QUOTE="Irina";27913053]Kuvaavaa tästä ajasta. Piste.[/QUOTE]

Kuvaavaa tälle palstalle, että edes ehdotetaan ratkaisuksi oman talon myymistä ja vuokralla asumista jotta voidaan lypsää lisää tukia. :/ Itselleni tuo ei olisi vaihtoehto, eikä varmaan monelle muullekaan joka ajattelee asiaa vähän laajemmasta näkökulmasta.

Muutoinkin mielestäni on vähän outoa että joku näin aggressiivisisesti ajaa lasten kotihoitoa siihen maagiseen 3 v ikään asti ja sen jälkeen onkin ihan ok sysätä tulevaisuuden taimi päiväkotiin. Lakkaako lapsi siinä iässä kenties tarvitsemasta äitiään, vai voisiko sittenkin olla että tässä(kään) asiassa ei yhtä oikeaa ratkaisua ole?

 

[QUOTE="vieras";27913074]Kotimammalla on unohtunut näköjään koko sana? [/QUOTE]

Edelleenkään tästä ei saa minkäänlaista dialogia. Halutaan oma epäonnistuminen sysätä syykseni kliseillä kotiäideistä ja unohtuu vastata itse kirjoitukseen. nauruhymiö siihen perään vielä. oih, kyllä nyt tuo hymiö tuokin merkitystä sisällöttömään tuhnuun.

 

[QUOTE="Irina";27913198]Edelleenkään tästä ei saa minkäänlaista dialogia. Halutaan oma epäonnistuminen sysätä syykseni kliseillä kotiäideistä ja unohtuu vastata itse kirjoitukseen. nauruhymiö siihen perään vielä. oih, kyllä nyt tuo hymiö tuokin merkitystä sisällöttömään tuhnuun.[/QUOTE]

Minkä epäonnistumisen? Eikä mun tarvitse kehitellä mitään kliseitä, sinähän suollat niitä Äitinä ihan koko ajan...

 

Mun esikoinen meni hoitoon 1v 5kk ikäisenä. Koko sen ajan, mitä hoidin lasta vielä äitiysvapaan päätyttyä kotona, mietin, miten se on taas ja taas oppinut noin paljon sellaista, mikä helpottaa sitten sitä hoitoon menemistä. Olisi tuntunut niin kurjalta viedä konttaava reppana sinne jäämään toisten huterasti kävelevien ja kompuroivien jalkoihin jäämään. Ja olisi ollut niin kurja viedä sinne reppana, joka ei osaa vielä edes maitoa pyytää, jos sitä ei ole joku automaattisesti tuputtamassa nenän eteen... Ja vaikka mitä muuta. Tuon ikäinen oppii uusia taitoja niin hurjaa vauhtia, että jo kuukausikin voi mun mielestä merkitä paljon.

Itse tein koko ajan töitä kotoa käsin. Pystyisitkö ap sinäkin järjestelemään jotain sivutöitä, ettei menisi talous niin tiukille? Mieti ainakin kaikki mahdolliset vaihtoehdot.

 

[QUOTE="vieras";27913213]Minkä epäonnistumisen? Eikä mun tarvitse kehitellä mitään kliseitä, sinähän suollat niitä Äitinä ihan koko ajan... [/QUOTE]

Juttele lastesi kanssa. En minä pysty sinulle ratkaisuistasi synninpäästöä antamaan.