onko mitään iloa kun lapsillanne on mummo?

Hei kaikki lapsiperheet, olen hämmästynyt kuinka kaikki tuntuu olevan kahuheita mummoja/anoppeija, nuolevat lusikkaa, tuputtavat lapsillenne karkkeja, puuttuvat TEIDÄN asioihin kyselemällä/neuvomalla/arvostelemalla.
Haluaisin nauttia olosta lastenlapsieni kanssa, olisi aikaa vaikka olenkin vielä työelämässä, mutta en osaa olla vanhempien mielestä heidän kanssa ! :snotty:
Ihme kun oman lapseni olen pystynyt kasvattamaan aikuiseksi

 

kyllä meilläkin mummi ottaa joskus niin päähän ku itse yrittää kasvattaa tietyllä tavalla ja mummi opettaa lapsille asiat eri tavalla. paljon on tullu riitoja ja aina enemmän mitä vanhemmaksi mummi käy mutta mummi saa tulla kylään oleen lasten kans vaik mua kui sapettas koska LAPSET RAKASTAA MUMMEJA ja se on tärkeintä.

 

Varmasti tulee riitoja, jos mummo tule kylään asenteella tämä mummopa tietää kaiken, määrää kaikesta ja antaa lapsille periksi kaiken. Ei mene kauaa, kun lapset oppivat, että mummolta mangutaan periksi se, mitä äiti on kieltänyt. Lapsi kitisee mummolta lisää tavaraa, leluja, karkkeja, limsaa, vapauksia. Ja mummohan antaa.

Järkeviäkin mummoja onneksi löytyy. Valitettavasti oma anoppini ei ole sellainen. No onneksi ei tarvitse tavata mummoa usein. Näen punaista mummon touhuilujen takia.....

 

\

Varmasti tulee riitoja, jos mummo tule kylään asenteella tämä mummopa tietää kaiken, määrää kaikesta ja antaa lapsille periksi kaiken. Ei mene kauaa, kun lapset oppivat, että mummolta mangutaan periksi se, mitä äiti on kieltänyt. Lapsi kitisee mummolta lisää tavaraa, leluja, karkkeja, limsaa, vapauksia. Ja mummohan antaa.

Järkeviäkin mummoja onneksi löytyy. Valitettavasti oma anoppini ei ole sellainen. No onneksi ei tarvitse tavata mummoa usein. Näen punaista mummon touhuilujen takia.....

En tiedä mitä tarkoitat "antaa periksi kaiken", uskon ettei mummit tarvi olla enää niin tiukkapipoisia . Jos lapsi ei vahingoita muita itseään, riko tavaroita, eikä niitä namujakaan aina laukussa ole.
Onko kyseessä pieni valtataistelu oman epävarman kasvatuksen kanssa, kun näät punaista ?
Ei ihme kun lapsiperheet voivat huonosti, enää ei kunnioiteta ikää, kokemusta, siinä meillä mummeilla on varmaan aikoinaan mennyt kasvatus aika pieleen.
Eikö ole mukava jos mummi ostaa lelun / vaatteita mihin ei itsellä ehkä ole varaa?

Ennen perhe yhteisöt oli tiiviimpiä, johon kuului myös isovanhemmat, jos tuli ongelmia ratkaistiin yhdessä, nykyisin perheneuvolat on täynnä kun ei oo omaa turvaverkostoa.

Toivoisin että mummi/papppa ja anopit saisivat perheessänne oman arvostetun aseman. Aika on rajallista. :flower:

 

niin tähän se taas meni, haukutaan mummeja ! vaikka otsikko oli onko mitään iloa mummeista ? :saint:

 

\

\

Varmasti tulee riitoja, jos mummo tule kylään asenteella tämä mummopa tietää kaiken, määrää kaikesta ja antaa lapsille periksi kaiken. Ei mene kauaa, kun lapset oppivat, että mummolta mangutaan periksi se, mitä äiti on kieltänyt. Lapsi kitisee mummolta lisää tavaraa, leluja, karkkeja, limsaa, vapauksia. Ja mummohan antaa.

Järkeviäkin mummoja onneksi löytyy. Valitettavasti oma anoppini ei ole sellainen. No onneksi ei tarvitse tavata mummoa usein. Näen punaista mummon touhuilujen takia.....

En tiedä mitä tarkoitat "antaa periksi kaiken", uskon ettei mummit tarvi olla enää niin tiukkapipoisia . Jos lapsi ei vahingoita muita itseään, riko tavaroita, eikä niitä namujakaan aina laukussa ole.
Onko kyseessä pieni valtataistelu oman epävarman kasvatuksen kanssa, kun näät punaista ?
Ei ihme kun lapsiperheet voivat huonosti, enää ei kunnioiteta ikää, kokemusta, siinä meillä mummeilla on varmaan aikoinaan mennyt kasvatus aika pieleen.
Eikö ole mukava jos mummi ostaa lelun / vaatteita mihin ei itsellä ehkä ole varaa?
Ennen perhe yhteisöt oli tiiviimpiä, johon kuului myös isovanhemmat, jos tuli ongelmia ratkaistiin yhdessä, nykyisin perheneuvolat on täynnä kun ei oo omaa turvaverkostoa.
Toivoisin että mummi/papppa ja anopit saisivat perheessänne oman arvostetun aseman. Aika on rajallista. :flower:

Perheneuvoloille olisi ollut aikaisemminkin tarvetta. Ihmisillä on ollut parisuhdeongelmia, lastenkasvatusvaikeuksia, sukulaisriitoja, psyykkisiä sairauksia ja työuupumusta kautta aikojen. Ennen kaikki ongelmat on lakaistu perheissä maton alle. Perhesalaisuuksista, esim. perheväkivalta, vanhempien tai isovanhempien alkoholismi, psyykkiset sairaudet mm. masennus ja synnytysmasennus on pitänyt vaieta visusti.

Ennen ei ole saanut erota. On pitänyt kestää avioliitossa väkivaltaisen, alkoholistin, työnarkomaanin, narsistin ja hullun puolison kanssa. Maalaistaloissa on asuttu pakosta 3 sukupolven talouksissa. Miniöillä ei ole ollut mitään oikeuksia. Anopit ja apet ovat saaneet alistaa ja komennella taloon tullutta miniää ja kasvattaa lapsenlapsiaan miten ovat tahtoneet. Tätä aikaako kaipaat takaisin?

Nykyisin miniät ovat paremmin koulutettuja kun anoppinsa. Moni miniä on asunut monta vuotta omassa taloudessa ennen perheen perustamista. Miniöillä on koulutus ja ammatti. Anopilla ei ole mitään asiaa miniänsä huushollia sisustamaan, siivoamaan, lapsia kasvattamaan ja nuoren perheen asioihin sekaantumaan.

Meillä ostetaan lapsille namuja ja leluja harvoin. Isovanhemmat kantavat huonolaatuisia krääsäleluja ja makeaa lapsille joka kerta kyläillessään, vaikka lahjominen on moneen kertaan kielletty. Ehkäpä anoppi ja appi haluavat varmistaa, että lapsillamme on yhtä reikäiset hampaat kuin heillä? Meillä ostetaan vaatteita ja kenkiä silloin niitä tarvitaan. Isovanhempien ei tarvitse huolehtia lastemme vaatteista.

En todellakaan kaipaa tiiviimpää perheyhteisöä moisten isovanhempien kanssa! Minulle riittää, kun tapaan heidät pakosta muutaman kerran vuodessa.

 

Eipä ole iloa mummista jos ei miniästäkään

 

Kyllä on iloa paljon molemmista isovanhemmista varsinkin lapsille. Tottakai vikoja löytyy, mutta on vain opittava elämään niiden kanssa.. Pitäähän lapsenlapsilla olla oikeus isovanhempiinsa jos kerran elossa ovat.

 

Meillä poika on anopin kanssa melko paljonkin.Saavat olla siellä keskenään niinkuin haluavat.Syövät sen mitä syövät,leikkivät jne jne(syövät terveellisemmin kuin kotona)

Valittamista ei ole ollut.Joskus pääsee sammakoita suusta,mutta niin minunkin suustani eli tasoissa ollaan.Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Niin paljon saa aikaa viettää kuin vain rahkeet riittää.

Oma äitini ei jaksa itsensä eikä isäni sairauden takia yöksi ottaa.Ja sen "hyväksyn"(jos nyt tuollaista sanaa voi tässä kohdin käyttää).Käymään jos menemme pojan kanssa leikkivät jne.

Kummatkaan vanhemmat eivät "turhuuksia" ostele ja kysyvät mitä tarvitaan.Jos jotain "turhaa" ostavat omaan kotiin lapselle niin ei minun maailmaani kaada.

Molemmat pojalle rakkaita ja toivottavasti pysyvät.

=) <br><br>

 

\

Meillä poika on anopin kanssa melko paljonkin.Saavat olla siellä keskenään niinkuin haluavat.Syövät sen mitä syövät,leikkivät jne jne(syövät terveellisemmin kuin kotona)

Valittamista ei ole ollut.Joskus pääsee sammakoita suusta,mutta niin minunkin suustani eli tasoissa ollaan.Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Niin paljon saa aikaa viettää kuin vain rahkeet riittää.

Oma äitini ei jaksa itsensä eikä isäni sairauden takia yöksi ottaa.Ja sen "hyväksyn"(jos nyt tuollaista sanaa voi tässä kohdin käyttää).Käymään jos menemme pojan kanssa leikkivät jne.

Kummatkaan vanhemmat eivät "turhuuksia" ostele ja kysyvät mitä tarvitaan.Jos jotain "turhaa" ostavat omaan kotiin lapselle niin ei minun maailmaani kaada.

Kiitos, usko ihmisiin palalasi, olisipa sinun kaltaisia enemmän

:hug:

 

Kyllä niitä ihania mummejakin on. Oma äitini oli kaikkien lasten "unelma", niin lasten itsensä kuin aikuistenkin mielestä. Kiltti ja hyväsydäminen, mutta järjellä varustettu. Ikäväkseni jouduin kirjoittamaan oli, syöpä vei liian nuorena.

 

Oma anoppini antaa vierailullaan kaiken ajan lapsille ja sitä todella arvostan. Jaksaa leikkiä ja vastata samoihin kysymyksiin kerta toisensa jälkeen ja leikkii vieläkin. Ainoa asia, mikä minua itseäni hieman nyppii, on se, että hän on ns. curling-mummu eli lakaisee kaikki pettymykset lasten tieltä pois. Jos lapsen toivomaa tikkaria ei satu löytymään lähikaupasta, niin se haetaan vaikka 60 km:n päästä. On siinä äidillä ja isillä selittäminen, miksi niin ei kotona tehdä...

Asia, mistä en pidä, on se, että hän lupaa viedä lapset vaikka jos minne ilman, että kysyy meiltä vanhemmilta mitään. Ei minusta ole luonnollista, että ilman vanhempien suostumusta lapsia oltaisiin kiikuttamassa laivareissulle tai mummulaan viikoksi. Ei lapsille pidä luvata reissuja, jos ne eivät voikaan toteutua muiden lomasuunnitelmien vuoksi.

Jos on asioita, mistä minulla on eri katsantokanta hänen kanssaan, niin hänkin kyllä osoittaa selvästi, jos ei pidä jostain minun tavastani toimia lasteni kanssa.

Loistomummu, mutta välillä raja mummiuden ja vanhemmuuden välillä on hämärtynyt.

 

\

Hei kaikki lapsiperheet, olen hämmästynyt kuinka kaikki tuntuu olevan kahuheita mummoja/anoppeija, nuolevat lusikkaa, tuputtavat lapsillenne karkkeja, puuttuvat TEIDÄN asioihin kyselemällä/neuvomalla/arvostelemalla.
Haluaisin nauttia olosta lastenlapsieni kanssa, olisi aikaa vaikka olenkin vielä työelämässä, mutta en osaa olla vanhempien mielestä heidän kanssa ! :snotty:
Ihme kun oman lapseni olen pystynyt kasvattamaan aikuiseksi

Onkohan muualla näin paljon valituksia isovanhemmista, kuin tällä palstalla?
Onneksi itse kuitenkin saan hoitaa ja olla lasten lasten kanssa. Kai mulle on sitten sattunut niin kivat lapset ja miniä ja vävy. Oikein tahtovat mummia kylään ja tuovat jopa lapsia hoitoonkin.

 

Iloa mummoista on,meidän perheessä vain yhdestä valitettavasti!Kun oma äitini on mieleltään sairas,joten ei voi olla tekemisissä (kirjoitin tuonne seve harmaana johkin keskusteluun ennen rekkantumista siis)
Mä olen ainakin niin kiitollinen anopistani ku olla voi.Vaikka se hemmottelee,vaikka ostaa välillä ihan turhia leluja(yksi huone täynnä! )mutta ostakoon ja hemmotelkoon,koska tiedän,että silloinku hänen omansa olivat pieniä,ei pystynyt oleen lapsiensa kanssa,ku oli pakko raahautua töihin ja mieskään ei oikeen osallistunu kodin hommiin :kieh: (ei edelleenkä :kieh: vaikka ihana ukkeli on silti =) )ja nyt hää on huolissaan eliniästään,kun vakavia sairauksia ja jotenki hän nyt tuntuu "kirivän" ihan varmuuden vuoksi noitten meidän mukuloitten kanssa,kun muut lapsenlapset ovat saaneet nauttia hänestä nk."aktiivisempana"ja kyllä se mummu "kiriikin" Mutta mun mielestäni se on niin hellyyttävää(ku ei itellä kunnon äiti-suhdetta,eikä edes isä-sellasta)
Ja vitsit mitä viisauksia se välillä laukoo! sitten parin päivän päästä itekkin tajuaa kuinka viisas se anoppi onkaan ja kun olen kysellyt noiden elämänviisauksien perään niin on todennut,että äitiltään on kuullut ekan kerran...näin se vanhan kansan perintö menee edelleen eteenpäin! =) Ja musta kuulostaa tosi pahalle,ettei jotkut jaksa arvostaa sitä vain sen takia ettei anoppi tee niinkuin miniä tahtoo :'(
Sairaat yksilöt on tietty erikseen,kuten oma äitini,mutten usko sellasten tyyppien tänne palstalle eksyvänkään!...Kait? Ne on varmaan niin täydellisenä sielä omassa maailmassaan jottei siinä kaksplussan palstat voisi vähempää kiinnostaa!
Paras neuvo minkä olen anopilta saanu(ja hän omalta äidiltään)kuuluu näin:Elämä itsessään nöyryyttää aikaa myöten,mutta älä koskaan anna kenenkään ihmisen sua nöyryyttää!!
Ihmisiä ne on anopit ja mummut ja miniätkin ja vävyt!Katotaan kuitenkin sitä ihmistä sen termin takana ja ollaan hetki hiljaa josko sillä olisi kuitenkin jotain kerrottavaa,mistä vois ite oppia! =)

 

Meidän pikkuisella tytöllä on kaksi ihanaa mummua. Kaikkien isovanhempien avusta ja osallistumisesta olen kiitollinen. Oman äitini kanssa on helpompaa, kun olemme enemmän samoilla aaltopituuksilla, olenhan äitini kasvatuksen tulos. Anopin tavat ja sielunelämä on minulle vieraampaa, mutta välimme ovat hyvät siitä huolimatta.

Molemmilla mummuilla on joitakin otsalohkoon käyviä mielipiteitä ja neuvoja, mutta myös minun taktiikkani on antaa häiritsevien juttujen "mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Minusta on tärkeämpää, että kaikki saavat nauttia mukavasta yhdessäolosta. Minulla on kuitenkin muutama asia, joiden kanssa olen ehdoton. Haluan, että ruokajuomana lapsellani on vesi tai maito enkä halua lastani syöttävän henkilön mutustelevan lapseni kanssa samaa lusikkaa. Nämä molemmat asiat tähtäävät lapseni hyvinvoinnin varmistamiseen, enkä voi sille mitään, että pidän näitä asioita niin tärkeinä. Kärsivällisyyteni loppuukin siinä vaiheessa, kun tätä lyhyttä listaa ei voida noudattaa. Minä kunnioitan ja arvostan molempia mummuja kovasti, mutta myös mummujen kuuluu kunnioittaa lapsenlapsiensa äitejä ja heidän kenties hassuiltakin kuulostavia lapsenhoito-ohjeitaan, kun ainakin minun ruokajuoma- ja lusikkaneuroosini taustalla on vain ja ainoastaan pyrkimys lapseni hyvinvointiin.