Onko muilta kadonnut..

...ystävät,kun olette saaneet lapsen? ja onko loputkin ystävät kadonneet,kun olette muuttaneet kauemmaksi?

Tällänen on todella ikävää,mutta varmaankin pitäis hommata uusia tuttuja ja kavereita,kun ei vanhoja kerran kiinnosta ystävyys.Ei kai niitä voi ikuisesti pitää,jos toiset ei koskaan ota yhteyttä ja aina itse saa olla se kuulumisien kyselijä ja tekstareiden laittaja.
kestettävä se vaan kai on.

mitäs te ootte mieltä asiasta?

 

kyllä se taitaa aikalailla kaikilla äideillä olla sama ongelma :/ Itselläni on myös kaveripiiri vaihtunu sen jälkeen kun kerroin odottavani. ja ei kyllä tämän hetkisissäkään kavereissa ole kehumista,kun itse saan aina olla se joka pitää yhteyttä ja käy kylässä,vaikka heilläkin on lapsia. Olenkin päättäny että en enään ota kehenkään yhteyttä niin kauan kun he itse ottavat yhteyttä minuun. Olen sitten vaikka ilman ystäviä. Mielestäni jos on ystävä on myös valmis antamaan eikä vain ottamaan.

 

Niin ehkä täälläkin päässä pitäis tehdä samalla lailla,kun ei edes lapsen kummitäti pääse yhden lapsen kanssa käymään kylässä saati lapsen synttäreillä,yms ja nyt odottaa toista lasta.Ikävää tällänen,että aina itse pitäis raahautua isoa lapsimäärän kanssa johonkin,kun toinen ei eväänsä liikauta sun suuntaan.
Nyt on sitten ainoastaan puolituttuja,joita moikataan ja tavataan jossain kerhossa,mutta muuten ollaan sitten ihan omalla porukalla.ja kivasti se on näinkin menny vaikka mulla hiukan yksinäisyys vaivaa,mutta onnex on netti ja mese,yms. :kieh:

 

Ihan sama vaivaa täälläkin. Kaverit on hävinneet lapsen tulon myötä ja muutenkin muuttaneet muualle. Jokaisella on oma elämänsä nykyään. Sellaista tämä vaan on. Välillä yksinäisyys vaivaa.

 

Eivät oikeat kaverit minnekään katoa! Heille kuitenkin muutos on yhtä suuri kun uusille vanhemmille. Eivät ehkä uskalla soittaa koska ajattelevat soittavansa väärään aikaan tms. Rohkeasti vaan yhteyttä ystäviin! Jos ette itse ota yhteyttä he kuvittelevat, että heidän seura ei enää kelpaa. Minulta ei ainakaan yhtään ystävää kadonnut, alkuun tilanne oli kyllä outo ja vaati totuttelua puolin ja toisin. Nykyään tapaillaan samalla lailla kun ennenkin ja lapsistani on tullut kaveripiirin lellikkejä ja muutamat kaveritkin ovat nyt raskaana.

 

Välit parhaaseen ystävään ovat viilentyneet nyt kun meillä molemmilla on lapsia. Yksi syy tähän on varmaan se, että ystäväni on tyyppiä, jonka omat lapset ovat kaikessa erinomaisia, ja minun lapsissani on taas hänen mielestään jotain vikaa. Lisäksi vierailut menevät pipariksi, koska kaksi hänen lapsistaan hajottaa meillä suunnilleen joka kerta leluja yms., eivätkä vanhemmat kiellä mitenkään. En siinä jaksa olla kovin rentoutunut tai sosiaalinen, kun jatkuvasti stressaan mitähän jossain päin taloa tapahtuu. Jos olemme joskus (tapahtuu noin kerran kolmessa vuodessa) myös sopineet vaikka käyvämme kahvilla ja jättää lapsilaumammme miehille hoidettavaksi, tämä ystävä yleensä soittaa ja sanoo ettei jaksa lähteä... Olisi edes keksinyt edes jonkin hyvän tekosyyn, tuollainen "ei huvita" -asenne on musta ainakin loukkaava.

 

Valitettavasti muutama kaikosi ja nyt kun toinen lapsi syntyi,niin kaikkosi lopullisesti.
Minä en ymmärrä tuota.
Silloin kun meillä ei vielä lapsia ollut,niin en minä ketään kaveria sen vuoksi hylännyt,vaikka hänellä oli lapsia.

 

täällä yksi äiskäliini jolle on käynyt juuri noin. Yksi on kaikonnut kuin tuhka tuuleen,synnytyksen jälkeen sai itsensä kyläilemään noin 4kk tapahtuman jälkeen. Ei tuonut mitään, onnittelut olin saanut tekstarina jo ´laitokselle. Tämän tapaamisen jälkeen katosi, olen itse lähettänyt yhden viestin ja hän siihen lyhyesti vastannut. Toinen käynyt ristäiäisten jälkeen kerran kylässä, ilman tuliaisia passattavana ruokapöydässä. Vastaa viestiin jos lähetän ja puhelimeen jos soitan. Yksi tapaaminen olisi tiedossa minun ehdotuksestani, mietin pitäisikö se järjestää ilman lapsia "mukamas kuten ennenkin" vai tulisiko hän meille. En vaan jaksaisi taas kiireeni keskellä passata ketään. Miksi hän ei veisi minua vuorostaan syömään, pienten lasten äitiä? No tiedän, se olen vain minä tainnut olla ennenkin se tarjoava osapuoli, silloin ennen oli vain siihen aikaa ja voimia.

Ei sinänsä, ei minulla nykyään niin aikaa ja voimia ole kovasti tapaamisia järjestää, mutta jotenkin kaipaisi että edes kuulumisia joskus kysyttäisiin, se piristäisi kummasti. En tiennyt että tämä on näin yleistä. Jouluja!

 

no jos

 

Eihän noita kavereita paljon ole näkynyt pojan syntymän jälkeen.. Jouluna tulee kortti, juhannuksena tekstiviesti ym.. Kyllähän se harmittaa.. :/

 

Jaa-a, vaikea sanoa. Oikeastaan tilanne on toisinpäin: kun kaverit ovat saaneet lapsia, ei vieraan elämä kiinnosta -lainkaan-, omat ja naapureiden kuulumiset kyllä kerrotaan, mutta jahka olisi jotain omia uutisia kerrottavana, loppuu jutustelu siihen. Kylässä on käyty, oikein tuliaisten kanssa (jotem turha syytellä passattavana olosta), mutta nyt kun odotan itse esikoista, ei kummityttöni äiti ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta raskauttani kohtaan. Hänen toinen raskautensa sen sijaan on keskusteluaihe. Okei, ymmärrän, ettei toisen kasvava maha kiinnosta, kun omassakin mahassa (ja kotona) tapahtuu nappuloiden osalta koko ajan, mutta jotenkin kaipaisin pientä vastavuoroisuutta, sillä kaverin eka raskaus oli aikoinaan jatkuvana puheenaiheena kaveripiirissä.

 

kyllä on mullekkin käynyt justiin noin. lasten tulo vei osat ystävät ja sitten muutto kauemmaksi vei loputkin. aina yritän kysellä kuulumisia kaikilta,mutta kyllä on nyt tullut loppu tähän. hieveästi kaipaisin jutuseuraa,mutta en enää jaksa kysellä toisten kuulumisia,tai käydä kylässä,kun kukaan ei "jaksa" tulla tännepäinkään tai edes soitella ja kysellä kuulumisia. ikävää ja surullista on olla yksin. kyllä kai mussa on iso vika kun en kenellekkään kaveriksi kelpaa!!

tsemppiä kaikille kohtalotovereille!!

 

Kyllä on sama juttu täällä käynyt. Kun esikoinen syntyi, niin ei ole pahemmin kuulunut hyvästä ystävästäni mitään, sairaalaan pyysin katsoon, oli jotakin muuta tekemistä .. tuli kyllä jossakin vaiheessa sitten kotiin. Ristiäisiinkin pyydettiin, kun tosiaan oltiin vanhoja hyviä ystäviä. Ristiäiskutsuun vastasi vain, kaikkea hyvää teidän prinsessalle :/ . Eli eipä ristiäisissä näkynyt.. Nyt aikaa on jo kulunut reilusti esikoisen syntymästä ja toista odottelen. "Ystävälle" vauvahaaveista puhuin, niin totesi vain, että jokos te toista.. Aina kun pyydän käymään tai jotain, niin ikinä ei sovi. Mieluusti kyllä ilman lasta tapaisi, mutta mä nyt vain olen kiinni lapsessa aika paljon ja ei se mua haittaa, mutta ystävääni näköjään.. tai tuskin sitä enään ystäväksi voi kutsua.

Tämän takia olen todella surullinen välillä, kun hän oli todella hyvä ystäväni, olimme kuin paita ja peppu.

Mut eikös me ystävien hylkäämät voitais lyöttäytyä yhteen ja rakentaa uusia ystävyyssyhteita, niin ei tarvitse yksinäisyyttä surra?? =)

 

minulta hävis yksi ystävä, oltiin parhaimmat ystävykset n. 2 vuotiaasta asti ja mie oon nyt sentään jo aikasta vanha. Eli, kun tulin raskaaksi niin eipä ystävästäni enään mitään kuulunut, kovin yritin soitella, mutta koskaan ei ollut aikaa jutella. Lähetti kyllä joulukortin, mutta minä en enään sitäkään lähettänyt, rajansa se on minullakin. Ei ole poikaani edes nähnyt ja hänestä piti vielä tulla kummi.. Olo on kurja, näin vaan päättyi yli 30vuoden ystävyys.

 

Kadonnu on.......enkä tiedä minne????

 

no ompa hyvinkin.kavereillakin kyllä lapsia ettei ne ole syynä, luulisin. minussa varmaan jotain vikaa....