Onko muita joilla runsas verenvuoto synnytyksessä?

Meillä itse synnytys meni yllättävän mukavasti ja kivuttomasti, kiitos epiduraalin, mutta synnytyksen jälkeen olikin yhtä komplikaatioiden sumaa. Menetin yhteensä 6,5 litraa verta, eli suunnilleen sen verran, mitä raskauden aikana naisella on. Verenvuodon syytä ei alkuun tiedetty, vaan epäiltiin pahaa repeämää tai että istukka ei ole kokonaan tullut ulos, tai että kohtu ei vain jostain syystä supistu, niinkuin sen kuuluisi. Kaavintoja tehtiin kaksi. Niiden välillä kohtua paineltiin ja yritettiin saada sitä supistumaan. Myös hyytymiä kertyi kohtuun, ja ne piti saada ulos. Lopulta tehtiin Meilahdessa vielä kohdun suonien tukkimisoperaatio. Tämä vuorokausi oli aivan järkyttävän rankka fyysisesti ja henkisesti. Mies oli synnytyssalissa pienokaisen kanssa ja kätilöillä ei ollut aikaa soittaa leikkaussalista väliaikatietoja siitä, että miten minä voin. Jossain vaiheessa mieheni pääsi minua kuitenkin katsomaan ja vauva vietiin osastolle hoidettavaksi. Yön operaatiot toimivat jotenkuten, ja verenvuoto väheni siedettäväksi. sain tietenkin verensiirronkin siinä jossain välissä.

Vajaa kolme viikkoa myöhemmin, aika yhtäkkiä, alkoi kuitenkin kova vuoto uudelleen. Hyytymät olivat järkyttävän suuria, lähinnä kämmenen kokoisia. Olo muuttui hyvin pian tosi heikoksi. Synnytyssairaalan polilla tällä kertaa näkivät ultralla, että kohdussa on istukanpalasia. Niinhän tehtiin kolmas kaavinta tällä kertaa kevyessä nukutuksessa. Istukanpalasia oli ollut runsaasti ja ilmeisesti suurin oli ollut n. 4x6 cm. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kahden kaavinnan ja synnytyksen jälkeisen ultran jälkeen kohdussa olisi voinut olla vielä "runsaasti" istukanpalasia. Äärimmäisen rankka kokemus, mutta tästä kolmannesta kaavinnasta lähti todellinen toipuminen käyntiin.

Viime viikolla olin jälkitarkastuksessa ja ultralla todettiin kohdun olevan tyhjä ja pienentynyt sellaiseksi kuin sen pitäisi olla.

Onko muilla ollut tällaisia kokemuksia ja miten olette toipuneet fyysisesti ja psyykkisesti?

 

Eihän ihmisessä edes ole 6,5 litraa verta..? Mulla meni esikoisen synnytys ihan ok, mut yhtäkkiä vielä synnytyssalissa, kätilön painaessa kohtua tuli kamalasti verta ja vielä sen jälkeenkin. Vajaa litran sanoivat ja merkitty äitiyskorttiin. Meinasivat laittaa lisäverta mutta ei sitten kuitenkaan. Tulihan siinä heikko olo, hemoglobiini tippui vielä normaaliakin synnytystä enemmän. En kylläkään saanut edes rautatabletteja, kotiin mennessä aloitin itse niillä kuurin. Synnytys oli jo ehditty merkitä säännölliseksi, mutta ruksasivat sen synnytyssalissa yli ja merkittiinkin epäsäännölliseksi tuon ison vuodon takia.

 

mulla meni verta 1,3litraa,hemohessiä sain salissa ja osastolla kysyivät tahdonko verta kun hemppari oli 72,mut sanoin et jos ei oo pakko niin en ota ja ei ollu pakko.Rautaa pistelin jokusen n 4 vk synnytyksestä kunnes oli noussu 127 niin lopetin ku niiden syöminen niin rasittavaa kun kaiken maiilman kieltoja mitä ei saa syödä ja juoda kahteen tuntiin jne. Nopeemminhan se hemppari olis verensiirron saaneena noussu mut ajattelin et on helpompi hoidella vauvaa osastolla ilman mitään tippoja.

 

Tuo 6,5 litraa on kyllä ihan maksimi määrä... ihmisessä on normaalisti n.5 litraa verta ja raskauden aikana se lisääntyy n. 1 1/2 litraa.. hui kamalaa!!
Ite menetin kakkosen synnytykseesä 800 ml, mikä sekin tuntui järin kamalalta... Kaavintaan jouduin heti synnytyksen jälkeen, mutta siitäkään ei löytynyt syytä tuolle vuodolle :/

 

En tiedä tarkalleen, mikä on raskaana olevan keskikokoisen naisen verimäärä, mutta kyllä se raskauden aikana lisääntyy. Siksihän hemoglobiinikin tippuu, kun se tavallaan jakautuu suurempaan verimäärään, ennenkuin tilanne tasaantuu. Ja se 6,5 litraa tuli ilmeisesti reilun vuorokauden aikana ja siinä välillä annettiin useampi pussi verta, eli kait sitä verensiirtovertakin tuli vuodettua?? Hemoglobiiniksi sanottiin yhdessä vaiheessa 44! Se oli ilmeisesti kohta, jolloin olin toisessa kaavinnassa ja korvissa alkoi humisemaan. Hengityskin oli vaikeaa. Sain sanottua tämän hoitajille ja ilmeisesti silloin annettiin adrenaliinia. Tajunnan taso ei tuollaisessa tilassa ole ihan normaali enää, joten aika usvainen mielikuva minulla on niistä hetkistä. Tavallaan toivoisin, että olisi nukutettu, ettei leikkaussalista olisi muistikuvia.

Kaikenlaisesta sitä ihminen toipuu Tänään olin pikkuisen kanssa puolen tunnin kävelyllä ja totesin itsekseni, itselleni, että olen vahvempi kuin mitä olen kuvitellut. On se hienoa myös että osataan nykyään hoitaa kaikenlaisia tilanteita.

Mutta kiinnostaisi kuulla, millaisia selviytymis- ja toipumiskeinoja ihmisillä on?

 

minä sain synnytyksen jälkeen kaks pussia verta osastolla. otin sen sen takia, vaikka ei olis ollu pakko, että toipuisin tolpilleni nopeampaa ja pääsis vauvaa hoitaan ja edes vessaan käveleen ite.

menetin papereiden mukaan 800 mg verta mutta siinä on vaan se mitä salissa meni, päivällä tuli vielä vessa reissulla kaks nyrkin kokosta hyytymää. että ilmeisesti yli litran oon menettäny, hb oli muka 82 mutta sekin todettiin virheelliseksi mittaukseksi koska kahden veri pussin jälkeen hb oli 83 vaikka kun kysyin niin meinasivat että olis pitäny johonki 110 paikkeille nousta kahdella pussilla. vuorokauteen ei mua päästetty yksin vessaan ja kun menin niin välillä piti polvistua lattialle kun meinasin pyörtyä. vähä nolotti kun eka kertaa 12 tunnin päästä synnytyksestö kömmin vessaan niin joutuvat mulle sinne hälyttään lisä apua kun meinasin pytylle pyörtyä
:ashamed:

sairaalasta lähdettyä hb oli 87, söin kotona jonku viikon rautaa ja kolmisen viikkoa synnytyksestä hb oli 120 joka se on vieläki eilen oli jälkitarkastus.

minulla synnytys kesti papereiden mukaan 22,5 tuntia ja ponnistus 1.12 min ja imukupilla autettiin, ilman kivunlievitykstä mentiin, oli valvonu toisen mokoman ennen kun alkovat laskeen "synnytyksen alkaneen" kun oli kipeitä supistuksia. nyt olen toipunut voisin sanoa että täysin, enää ei alapäässäkään tiedä että olis leikelty.

synnärillä mulle tuli vaan tuosta alhasesta hb:stä sydämmen tykytyksiä mitkä oli aika ilkeen tuntusia. Syän löi välillä täydessä levossaki aivan omia rytmejään. piti taukoja ja sitte oikein jysäytti niin että kurkussa tuntu.

 

Minulla synnytyskorttiin merkitty verihukka oli 700ml ja sana "kohtuullinen" ja määrä oli tullut lähes kokonaan hyytyminä. Olin todella pökkeröinen ja huimasi. En juurikaan muista tapahtumia synnytyssalista -en edes sitä, että olen kokeillut imettää pienokaistani! Sen luin papereista jälkeenpäin.

Osastolla oli yhden vuorokauden ihan tokkurassa, kunnes sanoin olostani. Hemoglobiini oli 81, joten minulle määrättiin 2 pussia verta (punasoluja). Koko sairaalassa olo ajan (5vrk) jouduin pitämään kahta jättisidettä, sillä vuotoa oli todella paljon edelleenkin. Pummasin :ashamed: niitä jättisiteitä muutaman kotiinkin, kun vuodin edelleen niin paljon.

Jouduin jatkamaan rauta- ja c-vitamiinitablettien syöntiä jälkitarkastukseen asti ja ihme ja kumma, 7vk tarkastuksen kohdalla hb oli parempi kuin koskaan: 141!

 

Mulla verenhukka oli 3 litraa, joka tuli noin 2 tunnin aikana. Vuoto alkoi kun istukka ei irronnut. Leikkaussalissa epiduraalissa tehtiin istukan käsinirrotus, kaavinta ja huomattiin että kohdunkaula on revennyt (istukka oli marginaalinen eteisistukka ja kiinni kohdunkaulan reunassa, josta sitten repesi). Sain leikkaussalissa 6 pussia verta. Hemoglobiini oli seuraavana päivänä 125 (leikkaussalissa alimmillaan 80) ja kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen 146. Rautaa olen syönyt jonkin verran, en säännöllisesti eikä minulla ole missään vaiheessa ollut huono tai hutera olo. Synnytyksestä nyt aikaa 3,5 kk.

Luppis

p.s. Niin ja tulihan niitä hyytymiä vielä pari päivää + seuraavanakin päivänä osastolla paineltiin kohtua aika lailla vuodon takia, joka sitten kyllä asettui.

p.s.s. Tuon eteisistukan takia olin varautunut verenvuotoon eli henkisellä puolella ei ollut mikään järkytys vuotaa sairaalassa. Enemmän pelkäsin etukäteen synnytyksen käynistymistä massiivisella verenvuodolla kotioloissa. Jopa litran ryöpsähdyksistä varoteltiin..

 

Tuolla toisessa ketjussa jokerroin oman kokemukseni, mutta tässä vielä lyhyesti.

Synnytys oli nopea. Sairaalaan lähdettiin kun vettä alkoi tiputella. Käyrillä oltiin 18.30 eikä silloin supistellut. Kohdunsuu 2cm auki. Tyttö syntyi klo 22.29 ja ponnistusvaihe kesti puolitoista tuntia. Kohtu lähti supistumaan normaalisti. Kun istukka tuli ulos, tunsin miten tuli paljon myös verta. Aina kun kohtua painettin ulos tuli myös runsaasti verta. Siis holahti oikein kunnolla. Jossain vaiheessa alkoi huippaamaan ja verenpaine oli 60/39. Päätettiin tehdä kaavinta nukutuksessa. Se tehtiin, mutta vuoto ei loppunut vaan yltyi entisestään. Oikean reiteen laitettiin joku implantti tukkimaan kohtuunjohtavan verisuonen, mutta sekään ei auttanut, vaan henkeni pelasti kohdunpoisto. Verta sain 20 yksikköä. Yhdessä yksikössä on 3,5dl-4,5dl. Lisäksi sain toistakymmentä yksikköä muita nesteitä. Ja vielä lisäksi sain allergisen reaktion jostain lääkkeestä tai verivalmisteista ja sain anafylaktisen reaktion. Leikkurissa olin 7 tuntia ja mies sai sillä aikaa tunnin välein tilannetietoja. Joutui jo soittaman vanhemmilleni etten ehkä selviä. Selvisinpäs!

Fyysisesti toipuminen kesti kauan, ehkä pari kuukautta. Lähinnä arven kanssa oleminen oli hankalaa. Lisäksi epparihaava ja pahat repeämät alapäässä. Hb oli pari viikkoa synnytyksestä noin 120. Henkisesti olen koko ajan kokenut olevani vahva eikä asia ole murehdunnat/masentanut. Lähinnä olen ajatellut miten rankkaa miehellä oli.

 

Mä menetin yhteensä 4500ml. 2400ml synnytyksen aikana ja loput 2100ml leikkurissa kun mua paikattiin. Hb oli alimmillaan 50, mutta samana iltana (n. 12h synnytyksestä) oli noussu jo 98. Seuraavana päivänä hb oli jo 122. Verta sain 7 yksikköä ja kiitos siitä luovuttajille. Synnytyksestä 7vkoa ja nyt hb jo 146 ja olo loistava.

 

Mä menetin yhteensä 1000ml ja olo oli aivan järkyttävä n. kolme päivää synnytyksen jälkeen. En muista noista päivistä yhtään mitään ja salissa lähti taju ja pari kertaa just vessaan mennessä...Nyt alkaa olo normalisoitua kun synnyksestä kulunut 2viikkoa.

 

Menetin synnytyksessä ja leikkurissa olo aikana 1400ml verta. Onneksi hb oli 130 ennen synnytystä! Synnytyksen jälkeen hb 80 ja olo oli kyllä tosi hutera kun mulla tavallisesti on hb 150. Vaarmaankin meni liki kuukausi että olo oli vähän vahvempi, uskalsi yksin lähteä vaunulenkille jne.