Onko muita jotka eivät halua kuin yhden lapsen?

Mieheni ja minä ei olla mitään lukkoon lyöty, mutta molemmat kyllä sillä mielellä että toista lasta ei hankita. Meillä on nyt yksi ihana 5kk tytön tyllerö ja mulle se ainakin riittää..voi tietysti mieli muuttua mutta nyt ainakin taloudelliset asiat sillain että ei olisi varaa hankkia toista lasta..kuulostipa kamalalta noin sanottuna mutta kuitenkin

Mua vaan riepoo kun kaikki tutut jo kyselemässä että koska te toisen teette..toinen ois sitten poika jne jne..ja kun vastataan että ei taideta enemempää hankkia niin jotkut ikään ku loukkaantuu siitä, ETTEI ME HALUTA TOISTA LASTA

Ja sitten kun kysellyt että miksi pitäis hankkia toinen lapsi niin vastauksia on ollut että olisi itsekästä jos ei hanki sisaruksia ja kamalin ehkä oli että mitäs jos sun lapsi kuolee niin jäät sit lapsettomaks? :O no eikös se olis itsekästä että hankkii toisen lapsen siks et jos lapsi kuolis niin jäis kuitenkin se toinen lapsi :O miks mun pitäs ajatella jotain semmosta..oman lapsen kuolemaa..hyi.. kumminkaan ei tiedä koskaan mitä elämässä tulee tapahtuun...

Itselläni kaksi sisarusta ja vanhempani ei mitään varakkaita..koskaan ei päästy matkusteleen, vanhemmat aina tappeli rahasta jota ei ollut, äiti oli yliväsynyt jne...miksi en siis voi haluta lapselleni vähän ilosempaa lapsuutta..enkä nyt tarkota et kasvattasin lapsestani hemmotellun kakaran, mutta olis kiva kun ois rahaa just vaikka matkustella jne itse muistan kun olin pieni kaikki kaverit lähti aina talvisin etelään tms, me ei päästy ikinä minnekkään :/

Ja viä tää ärsyttävin tyyppi joka aina hokee et pitää toinen hankkia niin joka pv päivittää facebookkiin kuinka raskasta on kahen pienen kaa, itelle ei oo aikaa ja kaikki on perseestä vali vali vali..nii..eikö se ookka niin ihanaa sitte :stick:

 

Mun äiti. Aika samoja syitä oli kai kun sulla, ja sit se että epäili kuulemma ettei olis osannu toista rakastaa yhtä paljoa.
Olen aikuisenakin surullinen siitä ettei mulla sisaruksia ole, itsellä on useampi lapsi ja nautin kun heillä on yhteisiä leikkejä, seuraa ja ystävyyttä toisistaan.
Mutta toisaalta, on varmasti parempi jättää lapsiluku yhteen kuin tehdä lapsia "pakosta" haluamatta niitä oikeasti.
Mutta varautua myös siihen että se lapsi voi kokea aikuisena katkeruutta ja surua sen yksilapsisuusratkaisun takia ja sitten sitä on myöhäistä muuttaa.

 

Siis min lapsiluvun piti olla kiveen veistetty jo vuodesta 2003. Kaksi piti olla just tarpeeks. Haaveilen kaksosista. Sitten meillä ois yhteensä 7 lasta jo.

 

Meillä on vain yksi ainokainen, joka on nyt jo teini-iässä. Alunperin suunnitelma ei ollut tällainen meillä, aiomme hankkia isomman perheen, mutta sitten asiat vaan meni näin ja nyt en missään nimessä halua enää itselleni lisää lapsia. Alkuun ihmiset kysyivät taukoamatta toisesta lapsesta. Tuntemattomatkin jopa syyllistivät meitä. Ja kouluun mennessä myös ihan ammatti-ihmiset lähinnä hyökkäsivät aina asenteella kun se teidän lapsi on ainoa lapsi. Silti olen monessa asiassa tosi onnellinen näin. Elämämme on helpompaa näin. Saamme lapsen mummuloihin helposti hoitoon kun on vaan se yksi lapsi. Ihmiset kutsuvat myös kylään mielellään kun meiltä ei tule bussilastillista väkeä. Ei ole tarvinnut hankkia tila-autoa. Mahdumme asumaan edullisemmin. Rahaa voi käyttää matkusteluun joka sekin on helpompaa yhden lapsen kanssa. Ainoa missä häviämme on joku huvipuistojen ja teatterien perhepakettitarjoukset, mutta se lähinnä vaan huvittaa. Enkä koe, että ainokaiseni olisi jotenkin kieroon kasvanut vain siksi, ettei hänellä ole sisaruksia. On yksi harkitsevin ja maailmasta ja eläimistä ja kanssaihmisistä välittävin yksilö. Luonnonsuojelijatyyppiä sekä arvostaa kavereitaan tosi täysillä, koska tietää, että ne on arvokkaita. Eikä muuten ole koskaan oppinut sitä kiusantekoa mitä sisarukset toisilleen tekee. Että ihmisiä voi kasvaa ilmankin, että he jo pienienä oppivat kieroiksi ihmisiksi!

 

Mä olen meinannut tehdä tästä aloituksen.

Mulla on 1v 3kk ikäinen lapsi, olen yksinhuoltaja. Olen tosissani miettinyt, että jos en tekisi enää lapsia. Siis siltikään vaikka alkaisin seurustelemaan. Toki mieli voi muuttua jos haluaisinkin yhteisen lapsen jonkun rakastamani miehen kanssa. Mutta tällä hetkellä mielipide on tämä. Olen 25v ja yli kolmekymppisenä en ainakaan enää lasta tee.

Itse olin 12-vuotiaaksi asti ainoa lapsi enkä kärsinyt siitä lapsena. Minusta olisi jotenkin hölmöä tehdä toinen lapsi vain sen vuoksi että haluaa lapselle sisaruksen. Sitäpaitsi lapsellani on isänsä puolelta velipuoli, eikä poikani muutenkaan tule koskaan täyssisarusta saamaan.

Ei minulla mitään erityistä syytä ole, miksi en halua toista. En vaan (ainakaan tällä hetkellä) halua.

 

Meillä on 2,5 vuotias joka näillä näkymin jää ainoaksi.

Toisen saaminen on ensinnäkin epätodennäköistä ilman hoitoja ja hoitoihin emme halua lähteä.
Emme muutenkaan halua toista lasta, siihen ei ole mitään ihmeempää syytä, ei lapsi ole vaikea eikä mitään vastaavaa.
Koemme vaan että meille sopii näin paremmin, tuntuisi tökeröltä tehdä toinen vain esikoisen seuraksi.

 

Olin itse ainoa lapsi ja voin sanoa että se oli iso rikkaus! Hyvä valinta.
Itse haluamme itsekkäästi kuitenkin kaksi tai kolme lasta. Mutta välillä harmittaa, ettei lapset saa kokea ainokaisina oloa, siinä on oma hehkunsa. Toki sisaruksissa myös.

 

Meidän perhesunnitteluun ei kuuluunut kuin yksi lapsi. Lapsi saatiin vielä 40v. niin kukaan ei kysellyt sisarusten perää. Minä epäilin kans että en kykenis kohtelemaan tasapuolisesti kahta lasta. Meillä on koiria kaksi ja selvästi toinen on minun mussukkani. Itse olen kasvanut lapsuuden ainokaisena sain sisaruksen noin kymmenen vuotiaana ja enkä koskaan muista sitä ennen kaivanneeni sisaruksia. Kavereilla oli sisaruksia ja ne oli aina niiden riesana leikeissaä.

 

Mä odotan vasta ensimmäistä ja ihmiset tulevat nyt jo sanomaan, että "teette sitten toisen heti perään, niin on kaveri sille" ja "muistakaa sitten, että lapsesta tulee itsekäs, jos ei saa sisarusta" :attn: Ja ei ymmärretä millään, että me emme todennäköisesti halua toista lasta, eikä mun mielestä lapsen itsekkyys johdu sisarusten määrästä vaan kasvatuksesta. Hermot menee, ja usein

 

Minulla on kaksi lasta koska halusin sisaruksen ainokaiselle. Alkuun kaikki olikin ihanasti, mutta nyt laitoin toisen myyntiin kun ne tappelee jatkuvasti keskenään.. Eli meilläkin kohta vain yksi lapsi ja hyvä niin

 

Kolme kuitenkin saatiin. Elämä saattaa yllättää... Ja huomatakin olevasi raskaana... Ja jos abortti ei etiikallesi käy. Huomaatkin olevasi useamman lapsen äiti... Ja onnellinen niistä kaikista .

 

[QUOTE="Kia";26597846]Kolme kuitenkin saatiin. Elämä saattaa yllättää... Ja huomatakin olevasi raskaana... Ja jos abortti ei etiikallesi käy. Huomaatkin olevasi useamman lapsen äiti... Ja onnellinen niistä kaikista .[/QUOTE]

juu..jos käy niin että ehkäsy pettää niin ajattelen niin että sitten niin oli tarkotus..itellä mirena hormonikierukka ja tod.näk on onneks pieni..ainakin nyt ajattelen niin

Ja itselläni sisarukset teki musta semmosen aika ujon ja aran..aina tukeuduin siskoihin ja niiden seuraan jos en uskaltanut etsiä omia kavereita..toisin kun mun kaks kaveria jotka on molemmat ainoita lapsia niin on tosi sosiaalisia kun täytynyt etsiä kavereita muualta..on kierrelly maailmaa, ollu vaihtarina jne..musta ei ois ollu ikinä lähteen mihkä..tottakai myös persoona vaikuttaa mutta myös se vaikuttanut että jäin usein kotiin siskojen kanssa enkä ollut muualla..

 

Mulle oli iso lahja että sain olla ainoa lapsi. Säälin aina sisaruskatraita. Oikeesti sellasta ikuista vääntöä sisarusten kesken ja tuntu että niistä tuli itsekkäämpiä ja röyhkeämpiä aikuisenakin. :O
Tehkää vain yksi, olen aina ollut kiitollinen että sain olla ainokainen.

 

Mä olen jokasen jälkeen vannonu ettei enää (lapsia 3 nyt), mut sitten on mieli muuttunu. Lapset on kaikki isolla ikäerolla ja mulle se sopii. Ja sainpa tän kuopuksen 32-vuotiaana vaikka niin piti lapset olla tehtynä ennen ku täyttää 30
Sitä en tiedä tuleeko meille sitte enempää, tällä hetkellä en halua mut eihän sitä tiiä

 

Tämä on hauska aihe, kun on kahta ääripäätä usein länkyttämässä. Minusta on täysi naurettavaa paasata, että täytyy tehdä sisarus lapselle, muuten hänestä tulee onneton ym. Voi olla, että tulee, voi olla että ei. Jotkut tekisivät mitä vain, että olisivat ainokaisia, niin ei tarvitsisi tapella kaikesta sisarusten kanssa. Jotkut taas kovasti toivoisivat, että heillä olisi sisko tai veli. Totuus on kuitenkin se, että niitä lapsia tehdään siksi koska niitä itse halutaan, ei siksi, että joku muu niin haluaa, oli se muu sitten anoppi, oma äiti, tai jo olemassa oleva lapsi. Jokaisella (luojan kiitos) on oikeus hankkia sen verran lapsia kuin ITSE haluaa. Ja mitään traumoja kukaan ei siitä saa, että on ainut lapsi, tai että omaa ei haluttuja sisaruksia. Se voi harmittaa, mutta elämässä ei valitettavasti saa kaikkea haluamaansa. Siihen on hyvä tottua jo pienestä pitäen.

 

Minä. Mulla on yksi, 3-vuotias lapsi ja jää ainoaksi. Syynä ihan vaan se, etten koe tarvitsevani mitään suurta laumaa ympärilleni, pärjään pienemmälläkin porukalla. En ole ikinä ollut mikään suurperheenäiti tyypiltäni, mulla on myös paljon muita intressejä elämässäni kuin perheen pyörittäminen, joten tämä yksi ihana on todella täysin riittävä mulle.

 

No, mulla on kolme sisarusta, eikä niistä juuri iloa ole ollut. Kummatkin vanhemmat ovat pitäneet meitä eri arvoisina, lapsena tapeltiin koko ajan, kun oli monta pentua niin varat yhtä kohti oli pienet jne. Nyt aikuisena sisarukseni ovat todella itsekeskeisiä hyväksikäyttäjiä.
Kukaan ei anna mitään, mutta ottaa kaiken hyödyn muista irti. Stana, semmosiin viitsi pitää edes yhteyttä. Äitini taas on arvottanut lapsenlapsensa. Toisia ei tavata, ei osteta kivaa, ei oteta mökille eikä muutenkaan kylään. Toiset taas ovat jatkuvasti saantipuolella.
Mulla on yksi lapsi, mutta lapsellani on 7 vuotta vanhempi siskopuoli. No, tuosta juuri iloa ole ollut. Helvetinmoista mustasukkaisuutta isomman puolelta. Kävi jopa vaarilliseksi pienelle. Ja maksoi niin paljon teininä, että isä meinasi lopettaa pienemmän lapsensa elarit, koska lapslisällä kuulema pärjää. paitsi se isompi....

 

Meilläkin on yksi lapsi eikä enempää suunnitelmissa.

Olen itse miettinyt tuota jos lapsi kuolee.. Ensimmäinen ajatus on että tapan itseni saman tien (vaikka mistäs sitä tietää etukäteen). Jos olisi muita lapsia niin olisi joku syy jatkaa sitä omaa elämää, mutta menettäessään sen ainokaisen olisi varmaan tosi vaikeaa pysyä järjissään. Toisaalta se monen lapsen äiti voi menettää vaikka kaikki lapsensa jossain onnettomuudessa, joten ei se useampi lapsi säästä siltä surulta.

Mitä omaa lastani olen katsonut niin se on paljon sosiaalisempi ja jakaa mielellään karkkinsa, lelunsa jne. muiden kesken kuin mitä itse lapsena. En tiedä mistä se sanonta tulee että ainoat lapset olisi itsekkäämpiä kun ei se minusta ole koskaan pitänyt paikkaansa! Omien sisarusteni kanssa jaoimme tasan tarkkaan kaiken, kukaan ei saanut saada enempää kuin muut. Oma lapseni taas ei niin välitä, jakaa mielellään kaiken. Toisaalta se on hyvä juttu, toisaalta ei ehkä opi pitämään niin hyvin puoliaan?

Tähän liittyen olenkin miettinyt että kun oma lapseni jakaa mielellään lelunsa, millä tahansa saa muut leikkiä kun meille tulee kylään. Ja kyläpaikoissa taas (missä on useampi lapsi, ainoat lapset on tähän mennessä kaikki antaneet leikkiä millä vaan) on vain pari lelua millä muut saa leikkiä, kaikista muista tulee lapset itse sanomaan että ei saa, tämä on minun, tämä on pikkuveljen ja erikseen pitää lopulta minun mennä kysymään että millä sitten saa leikkiä. Niin onko tämä ihan yleistäkin lapsiperheissä? Että jos tulee lapsikavereita kylään niin vanhemmatkaan ei puutu siihen että lapset ei anna vieraiden leikkiä oikein millään?

 

Poika 1v 9kk ja en halua enempää. Lapsemme saa kaiken tarvitsemansa ja syliä enempi ku tarve varmasti vaatii Pikkuperheemme toimii hyvin ja tosiaan kaikki on hurjan helppoa. Lapsella paljon kavereita,mutta myös omaa aikaa. Aikanaan perii kaiken meiltä jäävän ilman tappeluita. Tää on meille paras ratkaisu,vaikka harva siihen uskoo.... ikää minulla 25 ja en tasan aio 30-> tehä yhtään muksua.

 

:wave:
Yhtä tytärtä toivoin. Ja sen olen saanut.