Onko muita jotka eivät osaa olla tuntemattomien lasten kanssa?

Kun jotkut aikuiset ovat sellaasia, että he aivan luonnostaan leikkivät lasten kanssa, hauskuuttavat heitä jne.

Mä en osaa olla luonnollinen tuntemattomien lasten seurassa. Kun koulussa piti suorittaa työharjoottelu lasten parissa niin mua ärsytti jo valmiiksi kun piti sinne mennä. Ihan hyvin se sitten meni ja kyllä siinä sitten tuli tutuksi lasten kanssa. Se harjoottelu kuitenkin vahvisti sen, että en halua suuntautua lapsiin ja nuoriin.

On mulle ainakin aivan eria asia olla oman ja tuttujen lasten kanssa. Heidän seurassaan osaan olla luonnollinen. Jotkut taas ovat aivan loistavia kaikkien lasten kanssa ja heidät on kuin luotu tekemään töitä lasten parissa.

 

Olen itsekin vielä lapsen tasolla, joten luonnistuu helposti.

 

Mulla sama,varsinkin vanhempien lasten kanssa.Omani on 2,5v ja sen ikäisten ja nuorempien kanssa osaan olla.Mut joku 6-12v,ei hajuakaan mistä sen ikäiset tykkää tai mistä niiden kanssa voi puhua et ei pidä niitä ihan pikkupentuina vaan ikäisinään...

 

Emmä oikein osaa olla muiden kuin omien lasteni kanssa. Leikin kyllä tietty jos vieraat lapset hakeutuu mun seuraan ja kaipaavat huomiota ja leikitystä ettei lapset kokisi pettymystä ja torjuntaa, mutta se ahdistaa mua.

 

Minä olen enemmän hukassa aikuisten parissa, lasten ja vanhusten kanssa tulen hyvin juttuun.

 

Minä :wave:

 

mä en ees niin piittaa tuntemattomista lapsista. en oo lapsirakas, vaikka itsellä onkin 3. mut ku omat on niin eri kuin naapurin.

 

Juu, omien ja muuten tuttujen lasten kanssa homma on aina toiminut, mutta jotenkin en jaksa innostua vieraammista lapsosista, enkä oikein tiedä miten heihin suhtautua. Ei sillä, että minulla heitä mitään vastaankaan olisi. Välttämättä. :xmas:

 

Minäkään en välitä muista lapsista kuin omistani. Yritän kyllä olla sosiaalinen muillekin lapsille, mutta se on vaivalloista ja saattaa paistaa läpi, ettei se nyt kovin helpolla multa luonnistu. Sukulaisten lapsista välitän enemmän kuin vieraista lapsista, mutta kaikkein helpoin on olla juuri niiden omien kanssa.

 

No mulla on sitte taas vähän sitä vikaa,että vähän liikaakin (omasta mielestä) huomioin toisten lapsia esim.puistossa.. en nyt tietenkään ala puiston toiseen päähän jollekin huutelemaan, mutta jos joku toinen lapsi siihen viereen tulee, niin alan kyllä juttelemaan, leikkimään jne.. Ehkä se on ammattitauti

 

Niin tyypillistä tätä palstaa, ettei muiden lapset kiinnosta pjaskaakaan, mutta toisia vanhempia on sitten helppo syyllistää heidän väärintekemisistään. Jos edes 5% siitä, mitä antaa omille lapsilleen ohjaisi toisten lapsille, voisi tämä maa(ilma) olla parempi paikka meidän kaikkien elää.

 

mä taas osaan olla lasten kanssa, erityisesti teini-ikäisten... ja tiedän, että kaikista ei siihen ole!!

 

Olen yhtä kankea kaikkien ihmisten kanssa. Tuttujen ja tuntemattomien ikään katsomatta, valitettavasti.

 

Minä en osaa olla lasten kanssa. Omani kanssa osaan olla, kun tiedän miten hän reagoi ja mitä osaa ja miten asiat ymmärtää. Mutta vieraiden lasten kanssa olen ihan hukassa. En osaa olla luontevasti ja jutella, kun en tiedä mistä ne lapset on kiinnostuneita ja mitä niille voisi sanoa... ehkä liittyy osaltaan siihen, että olen sangen vahvasti as-piirteinen?

 

En kauhean luontevasti osaa olla, mutta eipä niitä tilaisuuksia olekaan juuri, jossa pitäisi olla. Mutta paremmin minä tulen juttuun tuntemattomien lasten, kuin aikuisten kanssa. Lasten kanssa voi olla luontevasti hiljaakin, tai sitten lapsi osaa jutella kevyesti ja voin vain hymyillä ja nyökkäillä=)

 

Mäkään en osaa olla luontevasti vieraiden lasten kanssa, etenkään niiden jotka ovat vanhempia kuin omani. En osaa yhtään alkaa jutella niiden kanssa enkä touhuamaan mitään. Jos on kuitenkin kyseessä kaverin tai sukulaisen lapsi, joka on suht samaa ikää omieni kanssa ja jota näen suht usein, ei ole mitään ongelmaa.

 

:wave:

 

Mulle on helppoa olla muidenkin kuin omien lasten kanssa. Helpointa se on silloin kun on jossain tilanteessa, jossa on ohjattava toimintaa suurelle porukalle. Sitten taas yksittäisten kanssa on mukava olla jos voi oikeasti keskittyä siihen tilanteeseen, muuten siitä tulee hurjan väkinäistä helposti. Ehkä vitsailu ja itseensä huumorilla suhtautuminen sekä lapsen ideoista innostuminen on ne, joilla nopeiten löytää jonkun yhteisen sävelen lapsen kuin lapsen kanssa.

 

Niin tyypillistä tätä palstaa, ettei muiden lapset kiinnosta pjaskaakaan, mutta toisia vanhempia on sitten helppo syyllistää heidän väärintekemisistään. Jos edes 5% siitä, mitä antaa omille lapsilleen ohjaisi toisten lapsille, voisi tämä maa(ilma) olla parempi paikka meidän kaikkien elää.

No jaa mulla oli kylläkin kyse siitä, että en vain osaa olla luonnollinen tuntemattomien lasten kanssa. En väittänyt, että välitän vain omasta lapsestani.

 

Ei kiinnosta enää muiden lapsia alkaa hyysäämään. Ei vaan kiinnosta yksinkertaisesti. Siinä tilanteessa jos lapsi tarvii apua, autan, siinä tilanteessa jos omat vanhemmat ei pysty auttamaan lasta.

 

Mua ei yleensä kiinnosta lapset, edes tuttujen. :saint:

 

No jaa mulla oli kylläkin kyse siitä, että en vain osaa olla luonnollinen tuntemattomien lasten kanssa. En väittänyt, että välitän vain omasta lapsestani.

En minäkään sanonut sellaista

 

No minä en osaa olla. En edes tuttujen lasten kanssa, menen ihan vaikeaksi jos vaikka päiväkodin eteisessä lapsen kaveri tulee selittämään jotain. Välillä harmittaa kun en osaa olla, koska olisi kiva auttaa yh-kavereita ottamalla lapsi meille muutamaksi tunniksi leikkimään, mutta ajatuskin toisten lasten kanssa olemisesta/kommunikoimisesta/komentamisesta tuntuu ihan ylivoimaiselta