onko muita yksin odottajia?

Yksin minäkin odotan ja ensimmäistä. Heinäkuussa on laskettu aika. Reilu kuukausi sitten lapsen isä tuli siihen tulokseen, ettei haluakaan meitä elämäänsä, ainakaan kokopäiväisesti. Sanoi haluavansa olla "jollakin" tapaa lapsensa elämässä. Saapa nähdä miten... Tukiverkko on nyt ehdottoman tärkeä. Voimia sinulle :hug:
 
Heippa!

Minulla laskettu aika syyskuussa.
Meillä meni näin... oltiin miehen kans sovittu et lapsi saa tulla, jos on tullakseen... vuosi meni ku lapsi ilmoitti tulostaan ja siten mies ilmoitti et ei olekaan valmis vielä isäksi.
Minulla on ennestään 5v lapsi.
Voimia ja jaksamista. :flower:
 
Heippa!

Minulla laskettu aika syyskuussa.
Meillä meni näin... oltiin miehen kans sovittu et lapsi saa tulla, jos on tullakseen... vuosi meni ku lapsi ilmoitti tulostaan ja siten mies ilmoitti et ei olekaan valmis vielä isäksi.
Minulla on ennestään 5v lapsi.
Voimia ja jaksamista. :flower:
 
Vaikeaa se on. Itse tunsin suurta häpeää siitä, että olin arvioinut lapsen isän totaalisesti väärin. Tuntuu vieläkin käsittämättömältä. Olimme kihloissa ja puhuimme naimisiinmenostakin, häämatkalle olisimme halunneet Islantiin. Tiedän (järjellä ajateltuna), ettei minun kuuluisi hävetä, vaan miehen, mutta en voi sille mitään. Aika todennäköisesti auttaa. Pitää vaan uskoa parempaan tulevaisuuteen ja tehdä siitä parempi.
Vanhemmilleni kertominen oli todella vaikeaa, mutta helpotti tietää, että tukea ja turvaa saa heiltä. Lapsi on aina kuitenkin lahja. Äitini on myös hyvä kuuntelija ja "terapeuttini"
=)
Laita yv:tä jos haluat jutella privaatimmin
T:pirre
 

Yhteistyössä