ap
olen alkanut ihan oikeasti menettää uskoni siihen. Ympärilläni ei koskaan sellaista ole ollut. Onnellinen perhe on ollut ainoa todellinen haaveeni mutta nyt tuntuu ettei usko enää riitä sen toteutumiseen.
anni*
se riippuu sun kriteereistä, meillä ainakin mielestäni on ja mulla on ollut lapsenakin onnellinen perhe...
sädetikku harmaana
Mustakin tuntuu, että ympärillä vaan hajoavia perheitä tai pettäviä puolisoita. Mutta onneksi meillä vielä kukoistaa!
Jos tavoitteena on joku avotakan täydellisen kodin sisällä elävä ideaali perhe, niin voi olla ettei ole, mutta jos kriteerit on jotain muuta niin kyllä onnellisia perheitä löytyy paljonkin. Meillä on ja tunnen monia muitakin, toki jokaisella omat vastoinkäymisensä on muttei se välttämättä perusonnellisuuteen vaikuta.
En tie sun kriteereistä, mutta meillä on omien kriteerien mukaan onnellinen perhe. Lapsena mulla ei sellaista ollut, että tiedän mitä sekin on.
Meillä on ainakin tällä hetkellä onnellinen perhe, tosin taival vielä melko alussa, naimisissa kohta 3 vuotta ja yksi lapsi... Onnellisessa perheessä olen myös kasvanut, ja tunnen myös aika monta perhettä jotka siltä vaikuttavat. Tietysti ulkoapäin mahdotonta varmasti tietää. Mutta kyllä niitä on, älä luovuta! :hug:
tissipapu
On, on! Ymmärrän kyllä että joskus voi vaikuttaa siltä, että ympärillä on pelkkiä onnettomia ihmisiä ja perheitä. Mutta kyllä niitä oikeasti onnellisiakin on, täälläkin yksi!
Miehen veljen perhe vaikuttaa onnelliselta :heart:
Toivon myös meille onnea. Tiesithän sen että onnellisuus on oma ratkaisu + perintönä jo tullut ( ja nyt en puhu poikkeuksista missä on esim. joku perheenjäsen kuollut tms. ).
Jos siis lähtökohta on ennen lapsia se että perheessä on onnellinen isä joka nauraa ja iloitsee elämästään ja onnellinen nainen hänellä, jolle arki on juhlaa ja jokainen päivä kiitoksen aihe.. niin kun he saavat lapsia.. Ei se onni kuulemma muutu :heart: Tällaiset vamhemmat ja lapsi käsittelevät normaaleja vastoinkäymisiä vain sen hetken asiana ja eivät lannistu tai masennu ollenkaan! Onnellisuus on silloin pysyvä tila joka kestää kolaukset ja itkut.
Lapsistahan tehtiin tutkimus.. Sellaiset ( ei koliikki tai sairaus ) lapset jotka perivät geenit joissa asiat käsitellään optimistisesti. Niin nämä lapset eivät olleet lapsena niin itkuisia ja selvisivät "vastoinkäymisistä" ( esim. tylsä nukkumaanmenoaika tai leikkikielto ) vertaisiaan helpommin ja vähemmällä itkulla ja vastaanpanemisella.
Onnellinen siis on .. jos antaa vähän periksi oikeassa kohtaa
Toivon myös meille onnea. Tiesithän sen että onnellisuus on oma ratkaisu + perintönä jo tullut ( ja nyt en puhu poikkeuksista missä on esim. joku perheenjäsen kuollut tms. ).
Jos siis lähtökohta on ennen lapsia se että perheessä on onnellinen isä joka nauraa ja iloitsee elämästään ja onnellinen nainen hänellä, jolle arki on juhlaa ja jokainen päivä kiitoksen aihe.. niin kun he saavat lapsia.. Ei se onni kuulemma muutu :heart: Tällaiset vamhemmat ja lapsi käsittelevät normaaleja vastoinkäymisiä vain sen hetken asiana ja eivät lannistu tai masennu ollenkaan! Onnellisuus on silloin pysyvä tila joka kestää kolaukset ja itkut.
Lapsistahan tehtiin tutkimus.. Sellaiset ( ei koliikki tai sairaus ) lapset jotka perivät geenit joissa asiat käsitellään optimistisesti. Niin nämä lapset eivät olleet lapsena niin itkuisia ja selvisivät "vastoinkäymisistä" ( esim. tylsä nukkumaanmenoaika tai leikkikielto ) vertaisiaan helpommin ja vähemmällä itkulla ja vastaanpanemisella.
Onnellinen siis on .. jos antaa vähän periksi oikeassa kohtaa
,
Täälläkin haaveillaan onnellisesta perheestä.. ja vastauksia lukiessa se näyttäisi jopa mahdolliselta
Meillä on onnellinen perhe :heart: Pystymme luottamaan toisiimme ja toisen kunnioitus näkyy päivittäisissä askareissa. Useimmissa asioissa olemme samaa mieltä emmekä koskaan näytä esim. lapselle erimielisyyksiämme kasvatuksen suhteen, vaan tuemme toisiamme, vaikkei se aina menisikään oman mielen mukaan. Koskaan emme vesitä toisen sanomisia. Periaateena meillä on se, että kohtele toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan ja se toimii =) Välissä tuntuu, että kotityöt vievät liikaa aikaa eikä perheelle jää riittävästi yhteistä aikaa, silloin annamme kodin olla kaaoksen vallassa ja annamme aikaa perheelle.
En tiedä millaiset onnellisuuden kriteerit muilla on, mutta itselleni se merkitsee rakkautta, kunnioitusta ja huomioimista päivittäin. Teot ja eleet kertovat sen, minkä sydän pystyy ymmärtämään.
En tiedä millaiset onnellisuuden kriteerit muilla on, mutta itselleni se merkitsee rakkautta, kunnioitusta ja huomioimista päivittäin. Teot ja eleet kertovat sen, minkä sydän pystyy ymmärtämään.
:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
Kriisejä on ollut useita, mutta niin on vuosiakin takana, enemmän kuin laki sallii
Kriisit kuuluu elämään ja silloin ei olla niin onnellisia, mutta kun kriisistä selviää niin onni on kukkuloillaan.
tällä hetkellä on kaikki asiat mitkä vaikuttaa onnelliseen parisuhteeseen niin hyvin kuin vain olla ja voi, rakkaus kukoistaa silloin on myös onnellinen perhe. :heart: :heart: :heart: :heart:
Kriisejä on ollut useita, mutta niin on vuosiakin takana, enemmän kuin laki sallii
Kriisit kuuluu elämään ja silloin ei olla niin onnellisia, mutta kun kriisistä selviää niin onni on kukkuloillaan.
tällä hetkellä on kaikki asiat mitkä vaikuttaa onnelliseen parisuhteeseen niin hyvin kuin vain olla ja voi, rakkaus kukoistaa silloin on myös onnellinen perhe. :heart: :heart: :heart: :heart:
vieras
Meillä on melko onnellinen perhe. On omat ristiriitamme, jotka kyllä korostuneet vauva-aikana. Niin pahasti, että puhuttiin vähän jopa erostakin univeloissamme. Mutta oikein onnellisiakin hetkiä löytyy. Elämä ei ole mustavalkoista, elämään kuuluvat sekä ylä- että alamäet...
siis
meillä on onnellinen perhe! 2 tervettä lasta, ja meidän parisuhde kukoistaa. En vaan ainakaan sanallakaan uskalla hehkuttaa kenellekkään onneani, koska siitä seuraa vaan kateutta. Tuntuu olevan parempi että valittaa vaan ihan mitättömistäkin asioista.
JONSERED Karhunkantaja
Määritelkää onnellisuus ja verratkaa sitä ympäröivään yleiseen tilaan.
Kyllä minäkin väittäisin, että olemme onnellisia, ainakin 75% ajasta. Liika onni turruttaa.
Kyllä minäkin väittäisin, että olemme onnellisia, ainakin 75% ajasta. Liika onni turruttaa.
Siihen me mieheni kanssa ainakin pyrimme :heart:
Välillä on pilvistä,mutta kyllä se aurinkokin paistelee.
Välillä on pilvistä,mutta kyllä se aurinkokin paistelee.
ehkä kannattaa ajatella näin että joka päivä ei voi kenelläkää olla ruusunpunaista päivänpaistetta. Siitä kun tippuu todellisuuden niin sattuu lujaa vaikka se todellisuus olisi vain todellista todellisuutta eikä onnettemuutta, pettämistä tms.
mutta itselläni on kuitenkin keskimäärin onnellinen elämä ja niin näyttää useimmilla lähipiirissä olevan kun kuitenkin keskimäärin enemmän yhdessäpysyvyä perheitä kuin eroavia tai edes tappelevia.
mutta itselläni on kuitenkin keskimäärin onnellinen elämä ja niin näyttää useimmilla lähipiirissä olevan kun kuitenkin keskimäärin enemmän yhdessäpysyvyä perheitä kuin eroavia tai edes tappelevia.