Itse koen tämän raskauden stressittömänä. Pari kertaa olen huolestunut, mutta aina on löytynyt selitys, jolla olen myös rauhoittunut samoin tein.
Raskauteni on ollut tähän asti (rv 22) ollut oireeton, mitä nyt alussa oli kolmen viikon krapula. Painonnousu, verenpaine, sokerit, hB jne kohdallaan. Kävely käy hitaammin kuin ennen, mutta sitten varataan enemmän aikaa ja nukkuminen on vesassakäyntien takia katkonaista, mutta otan muuten rauhallisemmin.
Synnytystä en pelkää, sillä olen nähnyt poikimisen jos toisenkin ja tiedän suurin piirtein missä järjestyksessä asiat menevät. Kaikkea voi sattua, mutta hermoilemalla en siihen voi vaikuttaa.
En usko, että alan kauheasti stressata edes lapsen synnyttyä, mutta sen näkee sitten. Vastuuttomana en itseäni näe,vaikka lapseni saakin syödä multaa tai kaatua silloin tällöin.
Että näin.