Onko pakko erota jos on ongelmia?

Siis mitä se auttaa?
Täällä kun saa lukee niitä neuvoja että jsss ja sitärataa.
Minen ainakaan luovu "etuuksistani" (koti ja elintaso) ja mene murjottamaan jonnekin kämäseen vuokraloukkoon että "voivoi kun mua on loukattu...". Minkä ihmeen takia mun oletetaan niin tekevän?!?!?
Tässä olen kun tämä elämä on rakennettu. Mies on kuitenkin kaverini vaikka pettäessään menettikin luottamukseni.

 

Tota, riippuu varmaan niitten ongelmien koosta ja laadusta. Jos esimerkiksi olisin väkivaltaisen miehen kanssa, niin kyllä eroaisin, ei voi mitään. Mut toisenlaisiin suhteen solmuihin kävisin kyllä aivan toisin keinoin kiinni.

 

Ei ole pakko ei.
Mutta kyllä siihen vaikuttaa tuo mikä on "ongelma".

 

et ole yksin ton ajatuksen kanssa.yllättävän moni valitsee elintason ja jo rakennetun elämän, vaikka mies olis tehny lapsenki jonnekkin muualle. itse en tyytyisi parisuhteeseen jossa ei ole enää yhteyttä toiseen, mutta en myöskään tuomitse niitä joille puitteet riittää.

 

Niin tietenkin, jos on oma tai lasten henki kyseessä, niin tottakai siitä tilanteesta pitää päästä pois. Mitään sellaista en tarkoita nyt, vaan näitä pettämis/ei osallistu kotihommiin/laiskottelee/pelaa/ei ymmärrä minua......-juttuja.

 

Mulla on sellainen käsitys, että tässä eletään vain kerran ja aion tehdä sen mahdollisimman onnelliseksi ja hyväksi elämäksi itselleni sekä lapsilleni. Ei ole aikomustakaan viettää aikaa = tuhlata elämääni paskaan parisuhteeseen, josta en saa mitään irti.

 

No kyllä se pikkasen ankeata eloa mun mielestä olis asustella ihmisen kanssa johon ei voi luottaa ja jonka kanssa ei halua harrastaa seksiä ym. tai eri asia jos kummankin puolinen "vapaa suhde". Ei sun ole pakko erota ei, jos se on sitä elämää mitä haluat, mutta kun toiset nöyrtyy kerta toisensa jälkeen eikä tajua omaa parastaan tai eivät ole kumminkaan tyytyväisiä tilanteeseen ja kärsivät vaan..

 

Riippuu ongelman laadusta. Jos mun ukosta olis tullu mulle vain kaveri pettämisen takia, niin harkitsisin silti muuttamista toisaalle. Tämä siksikin, että meillä ei ole omaa asuntoa. Eli kaikki tuollainenkin vaikuttaa, että millaisessa taloudellisessakin tilanteessa elää.

 

No mä en ainakaan vois elää ihmisen kanssa johon en luota, mieluummin sinne vuokraloukkuun ku kulisseihin.

 

Mulla on sellainen käsitys, että tässä eletään vain kerran ja aion tehdä sen mahdollisimman onnelliseksi ja hyväksi elämäksi itselleni sekä lapsilleni. Ei ole aikomustakaan viettää aikaa = tuhlata elämääni paskaan parisuhteeseen, josta en saa mitään irti.

täys peesi

 

Siis mitä se auttaa?
Täällä kun saa lukee niitä neuvoja että jsss ja sitärataa.
Minen ainakaan luovu "etuuksistani" (koti ja elintaso) ja mene murjottamaan jonnekin kämäseen vuokraloukkoon että "voivoi kun mua on loukattu...". Minkä ihmeen takia mun oletetaan niin tekevän?!?!?
Tässä olen kun tämä elämä on rakennettu. Mies on kuitenkin kaverini vaikka pettäessään menettikin luottamukseni.

Olen sinun kanssa samaa mieltä asiasta, kyllä suhteeseen pitää ja kannattaa panostaa kaikki ei tule ilmaiseksi, olen itse huomannut sen. Toivoisinkin että ihmiset ajattelisivat ennen asioita ja yrittäisivät korjata suhdetta ennenkuin aletaan uutta osoitetta katsomaan....se on minusta halveksittavaa ettei edes yritetä tehdä suhteen eteen mitään...vaan sanotaan se on voi voi, ja lähdetää.

 

Ja selvennän lisää.
En tarkoita myöskään sitä että ollaan yhdessä kulissien vuoksi. Voi siis suoraan ilmaista miten tilanne on eikä tarvitse esittää mitään.
Minusta se olisi TYYTYMISTÄ että tosiaan menis murjottaa jonnekin lasten kanssa, elämään kädestä suuhun. Sekö se sitten toisi onnen?

 

No mä en ainakaan vois elää ihmisen kanssa johon en luota, mieluummin sinne vuokraloukkuun ku kulisseihin.

juurikin näin..eikä välttämättä luottamuksesta ole kyse,vaan siitä että tunteet on yksinkertaisesti kuolleet..ts.kasvetaan erilleen..
tokihan jokainen tekee omat päätökset,ne ei muille kuulu eikä mun mielestä kuulu selitellä muille yhtään mitään..

 

et ole yksin ton ajatuksen kanssa.yllättävän moni valitsee elintason ja jo rakennetun elämän, vaikka mies olis tehny lapsenki jonnekkin muualle. itse en tyytyisi parisuhteeseen jossa ei ole enää yhteyttä toiseen, mutta en myöskään tuomitse niitä joille puitteet riittää.

Sama täällä. Yhteys ja kunnioitus, ja tietenkin rakkaus täytyy suhteessa olla. Arkea täytyy kestää, ei aina ole ruusuilla tanssimista. Mutta kylmää suhdetta en sietäisi, saatika väkivaltaista ja pettävää kumppania.

 

Mulla on sellainen käsitys, että tässä eletään vain kerran ja aion tehdä sen mahdollisimman onnelliseksi ja hyväksi elämäksi itselleni sekä lapsilleni. Ei ole aikomustakaan viettää aikaa = tuhlata elämääni paskaan parisuhteeseen, josta en saa mitään irti.

täys peesi

Eli olisitte onnellisia siellä "luukussa"? Minä olen ainakin onnellinen omassa kotonani! En minä tuhlaa aikaa, minä nautin siitä =)

 

Ongelmien laatu vaikuttaa! Jos kyse vaikkapa väkivaltaisesta miehestä, niin kyllä mä paljon ennemmin ottaisin fyysisen (ja henkisen) koskemattomuuden kuin korkean elintason.

 

Kysymys kai on siitä, että päivä toisensa jälkeen valitetaan kun mies tekee sitä ja ei tee tätä, jos se päivittäin häiritsee elämää, niin mitä järkeä siinä on?? Vois vaikka pitää päiväkirjaa ja merkitä `hyvä päivä/huono päivä` ja kun niitä huonoja alkaa ollaa enemmän kun hyviä, niin kantsis harkita jotain toimenpiteitä... Jos on tarvinnut mennä pettämään, niin ei hirveästi ole toista kunnioittanut ja arvostanut. Itse olen pettänyt mut en tiedä onko minua petetty. Suurin ongelma oli etten pystynyt sen jälkeen elämään itseni kanssa siinä suhteessa. Ihmettelenkin niitä pettäjiä, jotka pystyvät jatkamaan normaalisti.. Jos siis olet sinut itsesi ja tilanteesi kanssa niin nauti ja elä.. Mun mielestä ihmisen täytyy osata olla hieman itsekäs, jopa äidin ja vaimon.

 

Mulla on sellainen käsitys, että tässä eletään vain kerran ja aion tehdä sen mahdollisimman onnelliseksi ja hyväksi elämäksi itselleni sekä lapsilleni. Ei ole aikomustakaan viettää aikaa = tuhlata elämääni paskaan parisuhteeseen, josta en saa mitään irti.

täys peesi

Eli olisitte onnellisia siellä "luukussa"? Minä olen ainakin onnellinen omassa kotonani! En minä tuhlaa aikaa, minä nautin siitä =)

Tässä pointti! Mut ne jotka täällä valittaa ja joille se ratkaisu on ero, eivät ole onnellisia ja nauti..

 

Mulla on sellainen käsitys, että tässä eletään vain kerran ja aion tehdä sen mahdollisimman onnelliseksi ja hyväksi elämäksi itselleni sekä lapsilleni. Ei ole aikomustakaan viettää aikaa = tuhlata elämääni paskaan parisuhteeseen, josta en saa mitään irti.

täys peesi

Eli olisitte onnellisia siellä "luukussa"? Minä olen ainakin onnellinen omassa kotonani! En minä tuhlaa aikaa, minä nautin siitä =)

No jos sä olet onnellinen ja nautit, niin eihän nyt sitten tietenkään kannata erota.

 

Minusta ei ole pakko erota, jos ongelmiin haetaan apua ja molemmat ovat sitoutuneita parisuhteeseen ja perheeseen. Minusta ei ole elämään suhteessa, jossa vain toinen yrittää ja toinen tekee mitä mieleen juolahtaa ja kohtelee miten tahtoo. Väkivaltaisuuteenkin (niin kuin melkein mihin tahansa ongelmaan) saa apua, mutta ainakin minun kohdallani silloinen mies ei ollut sitä valmis hakemaan. Siinä tilanteessa ei ollut mitään sellaista asiaa, joka olisi saanut minut jäämään. Ennemmin tekee kovasti töitä mieluisen elintason saavuttamiseksi kuin vaihtaa oman fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin elintasoon.