onko pakko kertoa

Toivotaan että ukkosi pettää sua, ja saat jotain kautta sen tietoosi, mutta tietenkään oma kultasi ei sitä kerro

 

Kysy muutamilta haluaisivatko he puolisonsa kertovan heille, saatat yllättyä.

Heidän suhteensa taitaa tällöin perustua johonkin muuhun kuin luottamukseen ja rehellisyyteen. Luottamukseen luen uskollisuuden mukaan.

 

[QUOTE="vieras";27709696]Voinko siis tulla salaa raskaaksi kertomatta miehelle?[/QUOTE]

Kysy mieheltäsi asiaa, niinhän minä tässä olen koko ajan sanonut.

 

Toivotaan että ukkosi pettää sua, ja saat jotain kautta sen tietoosi, mutta tietenkään oma kultasi ei sitä kerro

Paha kiertää siinä missä hyväkin.

 

Kysy muutamilta haluaisivatko he puolisonsa kertovan heille, saatat yllättyä.

Kysy muutamilta että hyväksyvätkö he pettämisen, saatat yllättyä.

 

Heidän suhteensa taitaa tällöin perustua johonkin muuhun kuin luottamukseen ja rehellisyyteen. Luottamukseen luen uskollisuuden mukaan.

Rakkauteen tai johonkin muuhun.

 

Rakkauteen tai johonkin muuhun.

Eikö sitä rakasteltutaan odoteta rehellisyyttä ja luottamusta? Avoimet suhteet tietty aina asia erikseen.

 

[QUOTE="...";27709690]Tosi monet pettäää, varmaan luvutkin lähenevät jotain 50 prossaa ainakin miehistä. joten et ole aisian kanssa yksin. Pettäminen on väärin, mutta kuten joku mainitsikin kukaan ei ole kuollut. Sä kuitenkin kadut asiaa ja tiedät tehneesi väärin. Jos asia sua kauheesti vaivaa mene vaikka yksin jonnekin pariterapiaan käsittelemään asia.

Entäs jos olisitkin tuhma ja tekisit asiasta omassa mielessäsi kivan muiston ja kokemuksen, sun oman salaisuuden. Onpa sitten vanhana muutakin muisteltaa kuin oma ukko Ei aina tarvitse olla niin pirun virheetön ja täydellinen. Tämä on vain elämää...[/QUOTE]

Itseasiassa naiset pettävät paljon, paljon useammin kuin miehet. Tutkimusten mukaan naisista pettäjiä taisi olla joka toinen, miehistä joka viides.

että, että..

Ja huom! kyse oli siis pelkästä seksistä. Jos otetaan vielä henkinen ja muu fyysinen pettäminen mukaan niin naiset vievät miehiä täysin sata-nolla. Joka on todella, todella surullista.

Minun mielestä kaikki pettäminen on syvältä, suhteessa tärkeintä on rehellisyys, rakkaus ja uskollisuus.

 

Rakkauteen tai johonkin muuhun.

Rakastunut ihminen ei halua pettää puolisoaan, ei siihen ole tarvetta. Ja viinaa on turha käyttää tekosyynä!

 

[QUOTE="vieras";27709699]Mutta jos nyt vaan vastaat siihen kysymykseen?[/QUOTE]

MarieHos?

"Eli yhden merkityksettömän vuosi sitten tapahtuneen virheen takia teillä asuisi nyt kaksi onnetonta ihmistä, joiden perhe mahdollisesti on hajoamassa. Kenen etu?"

 

Kysy muutamilta että hyväksyvätkö he pettämisen, saatat yllättyä.

Ei siitä ole tässä kysymys.

 

[QUOTE="vieras";27709753]MarieHos?

"Eli yhden merkityksettömän vuosi sitten tapahtuneen virheen takia teillä asuisi nyt kaksi onnetonta ihmistä, joiden perhe mahdollisesti on hajoamassa. Kenen etu?"[/QUOTE]

Vastasin jo.

 

Vastasin jo.

No et kyllä. Kiertelit ja kaartelit syitä kertomiselle, itse kysymyksen ohitit.

 

[QUOTE="vieras";27709782]No et kyllä. Kiertelit ja kaartelit syitä kertomiselle, itse kysymyksen ohitit.[/QUOTE]

Okei, no. Kenenkään etu ei varmaan ole. Tuossa tilanteessa on muutenkaan hankala hakea kenenkään etua. Tai kuka siitä hyötyy ja millä tavoin ja kenen siitä kuuluisi hyötyä?
Edelleen, mielestäni asia pitäisi ratkaista ihan rehellisin nimin. Katsoa sitä totuutta silmiin ja antaa myös sen petetyn päättää suhteen jatkosta. Hänhän kuitenkin kun on se "uhri".

 

[QUOTE="vieras";27709782]No et kyllä. Kiertelit ja kaartelit syitä kertomiselle, itse kysymyksen ohitit.[/QUOTE] Oletko itse pettänyt?

 

ois pettänyt mua vuos sitten, en todellakaan haluaisi tätä nyt saada tietää. Ai miksi? Koska se tapahtui vuosi sitten. Se oli silloin se. Nyt meillä menee hyvin, ja olen onnellinen. Olisin ikuisesti katkera miehelleni, jos nyt pamauttaisi minut alas täältä pilvilinnoista. Jos mies minua rakastaa, se haluaa mulle vain parasta ja pitää mut onnellisena. Jokainen ihminen erehtyy joskus tekemään jotakin harkitsematonta.. Tärkeintä on katumus ja omatunto, sekä varmuus siitä, että asia ei toistu.

Sinun olisi pitäny kertoa asiasta heti sen tapahduttua. Nyt on kulunut liikaa aikaa. Minun neuvoni on, älä kerro.

 

Okei, no. Kenenkään etu ei varmaan ole. Tuossa tilanteessa on muutenkaan hankala hakea kenenkään etua. Tai kuka siitä hyötyy ja millä tavoin ja kenen siitä kuuluisi hyötyä?
Edelleen, mielestäni asia pitäisi ratkaista ihan rehellisin nimin. Katsoa sitä totuutta silmiin ja antaa myös sen petetyn päättää suhteen jatkosta. Hänhän kuitenkin kun on se "uhri".

Jos se ei ole kenenkään etu ja on mahdollista, että perhe hajoaa siihen, kannatat edelleen kertomista?

 

Oletko itse pettänyt?

Olen.

 

[QUOTE="vieras";27709812]Jos se ei ole kenenkään etu ja on mahdollista, että perhe hajoaa siihen, kannatat edelleen kertomista?[/QUOTE]

Se olisi rehellistä.
Mies olisi voinut myös silloin vuosi sitten valita toisinkin sen pettämisen suhteen.

 

Se olisi rehellistä.
Mies olisi voinut myös silloin vuosi sitten valita toisinkin sen pettämisen suhteen.

Olisi rehellistä ja olisi voinut valita toisin. Virhe on kuitenkin tapahtunut ja sitä ei voi enää muuttaa, kertominen ei ole kenenkään etu. Mutta edelleen pitäisi kertoa?

 

[QUOTE="vieras";27709832]Olisi rehellistä ja olisi voinut valita toisin. Virhe on kuitenkin tapahtunut ja sitä ei voi enää muuttaa, kertominen ei ole kenenkään etu. Mutta edelleen pitäisi kertoa?[/QUOTE]

Edelleen. Monta kertaa se pitää toistaa?

Virhe on sattunut. Mies on ottanut jo pettäessä sen riskin, että siinä voi perhe hajota. Silti jatkanut puuhiaan. Virhe mikä virhe, silti vastuu on kannettava.
Ei minun mielipiteeni asiasta muutu, vaikka kuinka koitat asian moninkerroin esittää.
Parisuhteeseen kuuluu se uskollisuus, ja se on suuri osa sitä suhdetta. On oikein petetyn edelleen kuulla tapahtuneesta ja saada olla osallinen päättää suhteen jatkosta. Suhteessa kuitenkin tarvitaan kaksi osapuolta, ja ei se homma niin mene, että toinen voi tuollaisesta asiasta itse päättää.
Kertomatta jättämisellä haetaan vain pettäjän etua, saa vähän vierasta ja silti jatkaa sitä niin ihanan auvoista perhe-elämää.

Niinhän jo se kuuluu jumalan kymmenessä käskyssä, älä tee huorin. Vaikka ei mitään uskonnollisia ihmisiä olla, niin silti varsin tärkeä ja hyvä elämänneuvo, jotta kymmenen käskyn listalle päässyt.

 

Tämä on ikuisuusaihe, mutta mun ehdoton kanta on että puolisolla on oikeus tietää. Pettäjän on turha puolustella itseään yhtään millään, jos on ollu pokkaa pettää, on myös pokkaa kertoa siitä. Kännissä tai ei, kyllä aikuisella ihmisellä on vastuu tekemisistään.

Ja mä haluaisin tietää vaikka siitä ois kulunu 5 vuotta. Haluan et mun avioliitto perustuu rehellisyyteen ja luottamukseen, ja siihenhän se ei perustuis jos toinen olis pettänyt.

 

Itse kerroin tuossa omasta tapauksestani. Sain itse tietää toista kautta näistä nettijutuista.. sillon kun se tapahtui, mulla oli vahva tuntemus että jotain on meneillään. Kyselin, itkin, väänsin.. mut leimattiin sairaalloisen mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi. Sitten puolen vuoden päästä kaikki tuli julki. Siellä kirjoituksissa jopa tää toinen nainen oli haukkunut mua sairaalloisen mustasukkaiseksi, vaikka samaan aikaan harrasti nettiseksiä (ja kukatie liveseksiäkin, työreissuja kun miehellä siihen suuntaan oli) mun miehen kanssa... en tiedä miten olis käynyt, jos mies olisi kertonut mulle sillon kun epäilin. Nyt oli kuitenkin liian kauan valehdeltu, liian kauan haukuttu turhaan... mitään ei ollu enää tehtävissä. Luottamusta ei olisi voinut koskaan saada takaisin. Mitäs jos ap:n mies saa tietää sitten aamenen jälkeen.. miltä se sillon tuntuu. Reiluinta olisi saada tietää mahdollisimman pian, toki heti pettämisen jälkeen olisi ollut paras, mutta kun se ei ole enää mahdollista, niin joka tapauksessa ennen naimisiin menoa..

 

Edelleen. Monta kertaa se pitää toistaa?

Virhe on sattunut. Mies on ottanut jo pettäessä sen riskin, että siinä voi perhe hajota. Silti jatkanut puuhiaan. Virhe mikä virhe, silti vastuu on kannettava.
Ei minun mielipiteeni asiasta muutu, vaikka kuinka koitat asian moninkerroin esittää.
Parisuhteeseen kuuluu se uskollisuus, ja se on suuri osa sitä suhdetta. On oikein petetyn edelleen kuulla tapahtuneesta ja saada olla osallinen päättää suhteen jatkosta. Suhteessa kuitenkin tarvitaan kaksi osapuolta, ja ei se homma niin mene, että toinen voi tuollaisesta asiasta itse päättää.
Kertomatta jättämisellä haetaan vain pettäjän etua, saa vähän vierasta ja silti jatkaa sitä niin ihanan auvoista perhe-elämää.

Niinhän jo se kuuluu jumlana kymmenessä käskyssä, älä tee huorin. Vaikka ei mitään uskonnollisia ihmisiä olla, niin silti varsin tärkeä ja hyvä elämänneuvo, jotta kymmenen käskyn listalle päässyt.

En minä yritä muuttaa kenenkään mielipidettä, vaan saada katsomaan asiaa sieltä toiseltakin kannalta.

Itse en olisi valmis uhraamaan sitä auvoista perhe-elämää sillä, että haluaisin tietää vuosi sitten tapahtuneesta virheestä jos tietäisin sen aiheuttavan helvetillisen kriisin ja mahdollisesti jopa hajottavan perheeni. Kärsiköön pettäjä yksin virheestään.

 

Mä kertoisin, jos olisin pettänyt. Samaa toivon mieheltä.
Enkä kertoisi vain siksi, että keventäisin omaa pahaa oloani.
Pahinta olisi kuulla kiertoreittejä pitkin ja tajuta, että olen ainoa joka ei pettämisestä tiennyt.

Parisuhteemme loppuisi samantien, jos miehellä olisi ollut suhde. Yhden yön jutusta menisi luottamus mieheen, mutta eroa ei välttämättä tulisi.