Onko pakko tavata vauvallisia kavereita/sukulaisia km:n jälkeen..?

Niin, mitä mieltä olette km:n kokeneet? Onko ollut vaikeuksia tavata vauvoja, ja miten olette toimineet?

Itse olen jonkin verran joustanut, heti km:n jälkeisellä viikolla kävimme urheasti ihastelemassa miehen siskon "kympin vauvaa", ja saman vauvan ja lisäksi toisen vauvan (kummivauvamme) ristiäisissä nyt huhtikuussa.

Viikko sitten komansien kavereiden vauvaa katsomassa... Se oli helpompi tapaus, koska tiedän, että ovat yrittäneet pitkään lasta, eivätkä hehkuta koko ajan vaan vauvaonneaan. (Näin se vaan on, että jotenkin sen onnen suo heille helpommin kuin näille "poksahdin tosta vaan paksuksi" tapauksille. )

Nyt sitten miehen sisko kyselee, että voisko (taas!) tulla meille kylään vauvan kanssa. Pelkkä ajatuskin ottaa päähän suoraan sanottuna. Haluaisin ottaa vapaata koko vauva-projektista, etenkin kun tässä on km:n jälkeen ollut uusia mutkia matkassa (hormonit sekaisin ym). Yrittäminen ja pettyminen kuukaudesta toiseen on välillä raskasta, ja ei se kateuskaan tätä olotilaa kovin paljon helpota. Toisten vauvat muistuttavat omasta menetyksestä ja huonosta onnesta.

Mutta mitä tehdä, tavatako hampaat irvessä miehen siskoa, jotta välit säilyisivät hyvinä? Vai keplotellako itsemme nyt tästä velvollisuudesta/ lykätä tapaamista ..ja ehkä joskus myöhemmin kertoa, että meillä oli silloin vaikeaa..? Nyt en haluaisi vielä kertoa, koska en jaksaisi puhua asiasta...Lapsettomuuden pelkopeikkokin hieman nostaa päätään, koska meillä ei vielä lapsia :-(

 

Ei tietenkään ole pakko..tosin miehesi vosi vaikka asiasta sanoa siskolleen niin ehkä heidän olisi helpompi ymmärtää teitä.
Itse menetimme esikoisemme,kuoli kohtuun rv 41..hänen kuoleman jälkeen tapasin kyllä vauvoja,mutta muut raskaana olevat iso mahaiset odottajat teki minulle pahaa.

:hug:

 

Mun mielestä asiasta pitäisi kertoa. On väärin antaa heidän ymmärtää ettette halua nähdä lasta ja jos tietäisivät keskenmenosta niin luulisin ymmärrystä riittävän. Mulla ei ole ollut vihaa tai vaikeuksia nähdä muiden lapsia mutta olen vähän kateellinen kavereille joilla on laskettu aika melko lähellä mitä itsellä olisi ollut. Kyllä se pahaa tekee mutta ei se niiden syytä ole.. Kertokaa asiasta ja sanokaa ettette halua puhua siitä, esim. se miehesi voisi vaikka soittaa ja sanoa että niiden vauva on ihana mutta et sulla on nyt niin paha olla ettet vaan voi nähdä sitä vauvaa. Jaksamisia :hug:

 

Asiaa pari päivää mietittyäni asia selkiytyikin mielessäni

Ei ole tarkoitus antaa kenenkään "ymmärtää ettei haluttaisi tavata" vaan lähinnä vedota kiireeseen ym... Ihmissuhteissa tulee aina silloin tällöin hiljaisempia kausia (ei muutenkaan ko pariskunnan kanssa mitenkään läheisiä) Ihmissuhteissa on oltava sen verran luottamusta, ettei heti loukkaannuta, jos ei ehditä näkemään ihan joka kuukausi. Annan itsekin vapautta omille ystäville, enkä ole vaatimassa selityksiä jos ei ole ehditty näkemään, koska se on mielestäni ahdistavaa.

Mun mielestä ei siis ole oikein perusteita sanoa, että on "väärin" jos minä keskenmenon kokeneena en ota huomioon vauvaonnensa kukkuloilla olevaa pariskuntaa kertomalla heille km:stä ja lapsen saamisen vaikeudesta. Luotan siihen että oikeat ystävät luottavat ja antavat tilaa tarvittaessa ilman suurempia selityksiä. En halua puhua heille km:sta tai lapsen saamisen vaikeudesta, koska en halua lisäpaineita, ja se on muuten kyllä ihan ok.

 

Kyllähän ne pyöreä massuiset odottajat ja pienet vauvat muistutti siitä, mitä meille ei suotu. Vaikeaa oli, mutta ajan myötä helpotti.