Onko se vaan esikoisten äitien huoli tuo taaperoiden syömättömyys?

Musta tuntuu, että useimmmiten se on niin, että esikoisten äidit ottaa turhaa stressiä vauvan/taaperon syömisistä. Joka toki on ymmärrettävää, koska aiempaa kokemusta ei välttämättä ole.
Itse olen huomannut tämän toisen kanssa, että ruokahalu vaihtelee ja se lapsi todella pärjää sillä määrällä, mitä ilman virikkeitä syö. Esikoisen kanssa piti kasata aina kaikki mahdollinen siihen pöytääm, että sai jotain syömään. Enkä silloin edes tajunnut kuinka suuri merkitys säännöllisillä ruoka-ajoilla on.
Ja ihan mielenkiinnosta kyselisin myös, että minkä verran teidän taaperot normipäivänä terveenä syö?

 

taaperolla tarkoitan 1-2 -vuotiaita lapsia.

 

Ei ole. Mulla esikoinen söi miten sattui, välillä kuin hevonen, välillä paastosi. En stressannut asiaa, kun tiesin, että lapsi kuitenkin syö jotain ja kasvaa tasaisesti. Toisen lapsen (joka on nykyään perheen keskimmäinen) kanssa huoli ja stressi lapsen syömisestä, syömättä jättämisestä ja nirsoilusta on jatkunut kuusi vuotta. Ja jatkunee vielä pitkään, vaikka selvää paranemista on tapahtunut.

 

Kyllä se meillä oli myös ravitsemusterapeutin ja allergialääkärin huoli. Epäilenpä, että lastemme lukumäärä vaikuttaisi ravitsemusterapeutin huoleen.

 

Itse en osaa enää edes ajatella lasten syömiä ruokamääriä. Esim. neljännellä lapsellamme, joka on 2-vuotias, on syöminen tosi vaihtelevaa eri päivinä. Ainut asia, mitä oikeastaan mietin, on se että kasvaahan lapsi normaalisti (kasvaa) ja se mitä suuhun pääsääntöisesti laitetaan, olisi terveellistä, hyvää syötävää.

Jotenkin on nurinkurista lapsen syömisten murehtiminen tilanteessa, jossa lapsi kasvaa ja kehittyy hyvin ja on tyytyväinen.

 

Tietenkin on myös tilanteita, joissa oikeasti on puututtava lapsen syömättömyyteen. Aloituksella ei ole tarkoitus ketään loukata.
Tuli vain mieleeni tämä asia, kun olen huomannut millaisilla asioilla siihen syömiseen voi vaikuttaa. Minulla ainakin eskoinen oli tavallaa "harjoituskappale" tässä asiassa. En ymmärtänyt, kuinka paljon napostelut ja maidonjuonti esim. vaikuttaa ruokahaluun. Nyt kun ajattelee niin täysin itsestäänselviä asioita, mutta minulle ei ollut. Lapset ovat aina erilaisia.

 

meillä 2v sairastu maitoanemiaan kun ei syönyt ruokaa ollenkaan vaan otti maitoa 2-3 mukillista ja eli sillä nähtävästi vuoden. Ruokaa oli pöydässä ja maito otettu pois mut maistunut yhtään. Ravitsemusterapeutti totes että joo, teillä on päivärytmi kunnossa ! muttei se ipana todellakaan syö mitään ennemmin paastoa. Kauheaa katsoa vierestä kuin toinen kuihtuu vaikka kasvukäyrä etenee! meillä siis 2lasta.

ongelma on saada se ruoka suuhun vaikka kaikki keinot on käytetty

 

Ei taida olla vain esikoisten kohdalla. Meillä eka lapsi söi ihan ok, huomasi nuo normaalit vaihtelut hyvin. Välillä söi, sitten taas ei. Nyt toinen on ihan mahdoton, eläisi ihan pyhällä hengellä. Tuntuu että pärjäisi syömättä vaikka kuinka kauan. Ei tätä ymmärrä itsekään. Kyllä ne lapset taitavat olla niin omia yksilöitään ja joukkoon mahtuu niitä oikeasti todella huonosti syöviä.

 

No ei se varmaan vaan esikoisten äitine huoli ole mutta usein kuitenkin, kun ei oikeasti ole kokemusta.

Meidän 2,5v syö todella huonosti kun vertaan vaikkapa mun veljen lapsiin, enhän mä oikein muihin pyty verrata. Joskus 1vuotiaana meillä oli just hirvee rekvisiitta pöydässä, enää tosin ei kun on jo isompi. Päiväkodissa kuulumiset alkavat yleensä että tänään ei kyllä ruoka maistunut. Mutta painoa ja pituutta on kuitenkin vähän tullut koko ajan eli kasvu ei ole pysähtynyt eli ei kai syytä huoleen. Välillä kyllä mietityttää, kun voi mennä viikkokin ettei syö kunnon ruokaa ollenkaan (tai siis vaikka 2lusikallista/ruokailu).

Nyt oon viimesilläni raskaana ja toivon että jos tää seuraava on samanlainen syömämies, niin osaisin olla rennompi.

 

Mä kyllä stressasin vielä toisenkin lapsen kanssa, nyt tuon kolmannen kanssa oon osannu ottaa vähän rennommin.

 

Meillä kuopus on tosi huono syömään, tuntuu että elää välillä pyhällä hengellä, syö niin vähän. Oon sitte tehny niin että jos ei ruoka kelpaa nii sit ei kelpaa ja sillä hyvä. Välillä houkuttas antaa kaikenlaista "kunhan nyt vaan söisi jotain", mutta se ei pitemmän päälle sitte pelitä. SIllai nirso poika ei oo, se syö kaikkea jäävuorisalaatista ja appelsiinista makkaraan, mutta siis syö vaan niin tosi vähän kerrallaan.

 

no sitten kun on useamman lapsen saanut, niin huomaa, että terve lapsi ei itseensä nälkään tapa.

 

Mä en ollut huolissani. Kun muuten voi hyvin. Tiesin että syö kun on nälkä.

 

Esikoisen kanssa ei tarvinnut murehtia. Mutta kolmosen kanssa kyllä. Hypättiin painokontrolleissa, kun paino huiteli miinuskäyrillä, eikä suhdekäyrä pysynyt edes tasaisena vaan tippui alaspäin.

 

Mitä sitä huolehtimaan, ei lapsi itseään nälkään tapa. Ellei sitten oikeasti ole aihetta epäillä esim. jotain sairautta, niinkin voi joskus olla.

Miksi nyt pitäisi taas leimata esikoisten äidit hysteerisiksi ja typeriksi?

 

itse en ole ressanut esikoisen enkä kakkosenkaan kohdalla niiden ruokamääriä, syövät sen minkä syövät . ovat kasvaneet normaalisti ja välillä ruoka ei maistu ei millään ja kohta saattaa kelvata ruoka kokoajan ja isot määrät.
ei muutenkaan hirveesti oo tullu ressattua muksujen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä....

 

Pääosin kyllä. On toki lapsia, joilla on oikeasti ongelmia syömisen suhteen esim. allergioista johtuvia ja silloin ei ole merkitystä monentenako on perheeseen syntynyt. Usein vain ne huonosti syövät taaperot on niitä esikoisia, jotka ovat huomanneet rualla saavan vanhempiensa huomion.

 

[QUOTE="vieras";26039811]Ei taida olla vain esikoisten kohdalla. Meillä eka lapsi söi ihan ok, huomasi nuo normaalit vaihtelut hyvin. Välillä söi, sitten taas ei. Nyt toinen on ihan mahdoton, eläisi ihan pyhällä hengellä. Tuntuu että pärjäisi syömättä vaikka kuinka kauan. Ei tätä ymmärrä itsekään. Kyllä ne lapset taitavat olla niin omia yksilöitään ja joukkoon mahtuu niitä oikeasti todella huonosti syöviä.[/QUOTE]


Totta on, että lapsissa kuten aikuisissakin on erilaisia syömäreitä. Meillä esim. 2. ja 4. on olleet aina hyviä syömäreitä ja heidän kohdallaa on aina voinut mennä omalla painollaan. Mutta se mikä ero syömisissä on esim 1. ja 5. kohdalla, on selvästi merkitystä siitä, että toinen oli/on esikoinen. Esikoisen kohdalla sitä hössötti ja patisti, kun taas kuopus on syönyt sen minkä syönyt, enkä edes kauheasti ole ehtinyt katsella mitä. Välillä toki on pitänyt puuttua, kun vain herkut maistuisivat ja nyt lähempänä 3 vuotiasta olen välillä syöttänytkin, jotta ruoka uppoaisi vaikka on vauvasta asti syönyt itse.

 

Mä en oikeastaan muista että olisin ihan hirveesti stressannut kummankaan kohdalla.. Tosi molemmat on olleet hyviä syömään, tyyliin aina.