Onko sinun mielestä kouluun menenmisestä tehty "liian iso haloo" /stressi lapselle ?

Tuntuu, että nykypäivänä ekaluokalle meneminen on yhtä kuin korkeakouluun haku, jos tajuatte.

 

stressaako kouluun meno siis lasta?
vai aikuista?

 

EI. Kuka tekee haloon? Ei meillä ainakaan kenenkään kolmen koululaisen kohdalla mitään ihmeitä..ja nelonen syksyllä ekalle matkaa.

 

No mä ihmettelen kaikkia eskareita ja koulukypsyysjuttuja kun ikinä en ite pienenä eskarissa käynyt eikä kouluun mitenkään harjoiteltu etukäteen. Kirjaimetkin opin vasta koulussa..

 

No mä ihmettelen kaikkia eskareita ja koulukypsyysjuttuja kun ikinä en ite pienenä eskarissa käynyt eikä kouluun mitenkään harjoiteltu etukäteen. Kirjaimetkin opin vasta koulussa..

Niin. Tänä p+äivänä taitaa olla toisin. koko yhteiskunta korostaa vainn menestymistä, pienestä pitäen. En tiedä miksi näin.

 

Meille on painotettu ja alleviivattu että eskari on leikkiä, leikkiä ja leikkiä.
Toki siellä harjoitellaan kaikenlaista mutta kouluunmennessä eo tarvitse osata esim lukea

 

Minusta se riippuu niin vanhempien suhtautumisesta kouluun lähtöön. Totta kai lapsi vaistoaa, jos aikuinen stressaa asialla. Mulle eskariin lähtö oli isompi asia, ku kouluun meno. Johtuu varmaan kotihoidosta. Meidän eskarissa painotettiin sosiaalisia taitoja, eikä lukemaan ja laskemaan opetettu.

Pistin lapseni ekalle luottavaisena ja olin varma, että kaikki menee ok. Niin menikin.

 

Ollaan sovittu vanhempien kesken jo etukäteen, että tärkeintä koulussa on se, että uuden oppiminen on hauskaa, ja numeroilla ei ole väliä. Jos vaikka kokeessa jokin asia ei mene "oikein", niin sitten yhdessä selvitetään jälkikäteen kotosalla, miten asian pitäisi mennä. Mutta opiskelussa on tärkeintä säilyttää se uuden oppimisen into, vaikkei suoritukset ilmiömäisiä olekaan.
Meillä 5-vuotias osaa lukea. Se vähän jopa harmittaa, kun muistan omasta kokemuksesta miten turhauttavaa oli ekaluokalla, kun piti tavata hitaasti muiden kanssa, vaikka osasi jo sujuvasti lukea. Toivottavasti ajat ovat muuttuneet, ja lukutaitoiset saavat muuta opetusta sillä aikaa, kun muut opettelevat vielä.
Tiedän myös ekaluokkalaisia, joille koulussa pärjääminen on kaikki kaikessa, ja koulu näyttää jo alussa kovin stressaavalta. Vanhemmat kehuvat kovasti suoriutumista, ja ehkä tahtomattaan lisäävät siten paineita.

 

Ollaan sovittu vanhempien kesken jo etukäteen, että tärkeintä koulussa on se, että uuden oppiminen on hauskaa, ja numeroilla ei ole väliä. Jos vaikka kokeessa jokin asia ei mene "oikein", niin sitten yhdessä selvitetään jälkikäteen kotosalla, miten asian pitäisi mennä. Mutta opiskelussa on tärkeintä säilyttää se uuden oppimisen into, vaikkei suoritukset ilmiömäisiä olekaan.
Meillä 5-vuotias osaa lukea. Se vähän jopa harmittaa, kun muistan omasta kokemuksesta miten turhauttavaa oli ekaluokalla, kun piti tavata hitaasti muiden kanssa, vaikka osasi jo sujuvasti lukea. Toivottavasti ajat ovat muuttuneet, ja lukutaitoiset saavat muuta opetusta sillä aikaa, kun muut opettelevat vielä.
Tiedän myös ekaluokkalaisia, joille koulussa pärjääminen on kaikki kaikessa, ja koulu näyttää jo alussa kovin stressaavalta. Vanhemmat kehuvat kovasti suoriutumista, ja ehkä tahtomattaan lisäävät siten paineita.

Ei sielä kerkeä turhautumaan. Meillä on ekaluokkalainen, joka luki sujuvasti kouluun mennessä. Aapisessa on lukukortteja, joita tuli läksyksi ja ei tuo ole valitellut tylsyyttä tunneilla. Opettaja keksii muuta lukeville.

 

Koko kouluun meno tuntuu olevan helvetin suuri juttu just aikuisille. Pienelle lapselle jauhetaan vuodesta toiseen että sitten kun olet iso, menet kouluun jne jne... Meillä kun anopille ilmoitettiin kolmannesta raskaudesta hänen ensimmäiset kommentit koskivat tulevan vauvan koulun aloitusta. Uskomatonta... Aivan kuin kouluun meno olis pienen lapsen elämässä se ainoa tavoiteltava asia. Ne pikkulapsivuodet vaan pitää elää hampaita narskutellen ohi.

 

Ollaan sovittu vanhempien kesken jo etukäteen, että tärkeintä koulussa on se, että uuden oppiminen on hauskaa, ja numeroilla ei ole väliä. Jos vaikka kokeessa jokin asia ei mene "oikein", niin sitten yhdessä selvitetään jälkikäteen kotosalla, miten asian pitäisi mennä. Mutta opiskelussa on tärkeintä säilyttää se uuden oppimisen into, vaikkei suoritukset ilmiömäisiä olekaan.
Meillä 5-vuotias osaa lukea. Se vähän jopa harmittaa, kun muistan omasta kokemuksesta miten turhauttavaa oli ekaluokalla, kun piti tavata hitaasti muiden kanssa, vaikka osasi jo sujuvasti lukea. Toivottavasti ajat ovat muuttuneet, ja lukutaitoiset saavat muuta opetusta sillä aikaa, kun muut opettelevat vielä.
Tiedän myös ekaluokkalaisia, joille koulussa pärjääminen on kaikki kaikessa, ja koulu näyttää jo alussa kovin stressaavalta. Vanhemmat kehuvat kovasti suoriutumista, ja ehkä tahtomattaan lisäävät siten paineita.

Ei sielä kerkeä turhautumaan. Meillä on ekaluokkalainen, joka luki sujuvasti kouluun mennessä. Aapisessa on lukukortteja, joita tuli läksyksi ja ei tuo ole valitellut tylsyyttä tunneilla. Opettaja keksii muuta lukeville.

Hyvä kuulla, toivottavasti sama pätee muissakin kouluissa. Ja kai asiasta voi aina jutella opettajankin kanssa.