Onko sinusta ok laittaa vähän reilu 1v päivähoitoon pikkusisaruksen synnyttyä, perusteluna kun

äidillä on "niin rankkaa ettei jaksa kahden lapsen kanssa kotona"?

 

Riippuu siitä rankasta. Jos kyseessä on mielenterveysongelma tai masennus niin on.

 

No jos mitään tukiverkkoja ei ole äiti on esim masentunut/vauvalla koliikki ja vaihtoehtona olis esim lastensuojelu niin ihan ok. Sitäpaitsi lastensuojelukin tarjoaisi päivähoitoa varmasti ensimmäisenä tukitoimena.

Eri asia sitten jos se lapsi sattuu olemaan kovin infektioherkkä niin johtaako päivähoito vaan sitten sairastelukierteeseen ja sen takia huonoihin yöuniin jne.

Niin, varmaan perhe on arvioinut voimavaransa väärin tai toinen lapsi on ollut vahinko mutta eiköhän sitä itse kukin tee virhearviointeja, turha sitä on jäädä voivottelemaan vaan koittaa pärjätä mahdollisimman hyvin kun tilanne on mitä on.

 

Äidin terveydellisten syiden vuoksi on, muuten ei.

 

Ei kai kukaan muuten laita, jollei ole niin masentunut ja vauva vaikea, ettei ole muuta mahdollisuutta. En laita omaa 1 vuotiasta hoitoon, vaikka rahallisesti on tiukkaa, koska 1 vuotiaan paras paikka on kotona. Siitä on turha kiistellä. Kun on kuukautta vajaa 2 vuotta, menee hoitoon.

 

On. Mielestäni se on perheen oma asia.

 

Mitä tapahtuu silloin, jos äiti ei enää jaksa?

Jos edes hetken pohtii tätä ihan tosissaa, niin kyllähän meistä varmaan jokainen siihen lopputulokseen päätyy, että se on ihan ok.

Vai onko jonkun mielestä parempi, että se isompi huostaanotetaan, koska äiti ei jaksa? Onko se todella pienempi paha, kuin päivähoidossa käyminen?

Aina toisinaan saa lehdestä lukea kurjia juttuja siitä, mitä on tapahtunut, kun äiti ei enää jaksa. Jos äiti jaksaa päivähoidon avulla, niin se on enemmän, kuin vain ok. Se on ihan helvetin hyvä.

Toivon, että ihmiset eivät vedä elämäänsä äärirajoille. Mm. tästä syystä meilläkin on vain 4 lasta, eikä 8. Mutta vaikka kuinka koittaisi jättää pelivaraa, niin yllätyksiä sattuu ja tapahtuu...ja joskus voi käydä niin, ettei jaksa. Ja jos se auttaa jaksamaan, että isompi lapsi menee päivähoitoon, niin hyvä homma. Ei paras mahdollinen (joka mielestäni olisi se, että molemmat lapset olisivat kotihoidossa jaksavan äidin/isän kanssa), mutta olosuhteisiin nähden kuitenkin paras.

Jos tilanne on se, että äiti ei "jaksa", niin silloin tilanne on melko harmillinen. Harmi, että tällaiseen perheeseen on lapsia ylipäätään edes koskaan tehty. Lasten tekeminen kun on täysin vapaaehtoista...jos lapsiin ei ylipäätään löydy hirmuisesti kiinnostusta, ne voi ihan hyvin myös jättää tekemättä.
Mutta tässäkin tapauksessa lapsen etu nimenomaan lienee se päivähoitoon meno. Jos äiti ei "jaksa" lasta, niin päivähoito voi todella olla tuon lapsen pelastus.

 

Ei kai kukaan muuten laita, jollei ole niin masentunut ja vauva vaikea, ettei ole muuta mahdollisuutta. En laita omaa 1 vuotiasta hoitoon, vaikka rahallisesti on tiukkaa, koska 1 vuotiaan paras paikka on kotona. Siitä on turha kiistellä. Kun on kuukautta vajaa 2 vuotta, menee hoitoon.

Ai ei kukaan muuten vaan laita? Hah, johan vitsin murjaisit. Jotkut on saatu luulemaan, että lapsella on parempi olla päiväkodissa vaikka kotiolot olisivat täysin normaalit. On normaalia, että vauvan kanssa on välillä vähän väsynyt, mutta kyllä siitäkin selviää suurin osa äideistä ilman kunnallista päivähoitoa.

 

Ei ole oikein!
Miksi niitä lapsia pitää tehdä lisää, jos ei jaksa entisiäkään hoitaa?
taas verenpaine nousee näiden ääliöiden takia.koko subjektiivinen oikeus pitäisi lopettaa nyt heti!

 

En ymmärrä pienten (1-2v) virikehoitoa yhtään. Jos äidin voimat eivät ihan oikeasti riitä niin toki sitten lapsen on parempi päiväkodissa (vaikka en tiedä auttaako se pk:sta tuleva flunssakierre äidin voimien palaamista sitten) mutta muuten noin pienen on ehdottomasti parempi olla kotona. Automaattisesti hoitoon sysäämistä en ymmärrä vain jos tuntuu liian hankalalta ennen kuin edes kokeilee. Osa kun "tietää" jo ennen toisen lapsen syntymää ettei mitenkään jaksa esikoisen kanssa enää touhuta kun vauva on syntynyt.
Jos äidillä on jokin oikea lääketieteellinen syy niin sitten eri juttu. Välillä lasten kanssa on rankkaa mutta ei kai kukaan oo muuta väittänytkään/itselleen uskotellut.

 

No jaa, eiköhän Suomesta löydy aika monta perhettä, jossa jopa 1-vuotiaan lapsen on parempi olla hoidossa kuin kotona, sen verran tyhmiä/piittaamattomia/avuttomia monet vanhemmat ovat.

 

Ei ole oikein!
Miksi niitä lapsia pitää tehdä lisää, jos ei jaksa entisiäkään hoitaa?
taas verenpaine nousee näiden ääliöiden takia.koko subjektiivinen oikeus pitäisi lopettaa nyt heti!

Mistä päättelit, että entisiä ei olla jaksettu hoitaa siinä kohtaa, kun on tehty päätös uudesta vauvasta?

Kun me on tehty päätös siitä, että halutaan lisää lapsia, niin sen lapsen syntymään on tuosta hetkestä kulunut kerrasta riippuen 11-17kk. Ja koska en omista kristallipalloa, mulla ei ole ollut vielä siinä uuden vauvan suunnitteluvaiheessa faktatietoa siitä, mitkä ovat voimavarani silloin, kun uusi vauva syntyy. Saatika silloin, kun uusi vauva on 2kk ikäinen ja huutaa yöt läpeensä koliikki-itkua.

Veikkaan, että aika harva tekee uutta lasta silloin, jos kokee, ettei jaksa niitä jo olemassaoleviakaan. Pienenä poikkeuksena tietyn uskonnon edustajat, joiden on ns. pakko tehdä lisää lapsia. Heidän kohdallaan voi olla toisin.

Uskon, että valtaosassa tapauksissa, se omien voimavaojen loppuminen tulee yllätyksenä. Ja siksi on mielestäni melko älytöntä vetää sitä korttia esiin, että "jos ei entisiäkään jaksa hoitaa, niin miksi sitten tehdä uusia?". Entiset kun on hyvinkin voitu hoitaa vailla huolta jaksamisesta.

 

Mistä päättelit, että entisiä ei olla jaksettu hoitaa siinä kohtaa, kun on tehty päätös uudesta vauvasta?

Kun me on tehty päätös siitä, että halutaan lisää lapsia, niin sen lapsen syntymään on tuosta hetkestä kulunut kerrasta riippuen 11-17kk. Ja koska en omista kristallipalloa, mulla ei ole ollut vielä siinä uuden vauvan suunnitteluvaiheessa faktatietoa siitä, mitkä ovat voimavarani silloin, kun uusi vauva syntyy. Saatika silloin, kun uusi vauva on 2kk ikäinen ja huutaa yöt läpeensä koliikki-itkua.

Veikkaan, että aika harva tekee uutta lasta silloin, jos kokee, ettei jaksa niitä jo olemassaoleviakaan. Pienenä poikkeuksena tietyn uskonnon edustajat, joiden on ns. pakko tehdä lisää lapsia. Heidän kohdallaan voi olla toisin.

Uskon, että valtaosassa tapauksissa, se omien voimavaojen loppuminen tulee yllätyksenä. Ja siksi on mielestäni melko älytöntä vetää sitä korttia esiin, että "jos ei entisiäkään jaksa hoitaa, niin miksi sitten tehdä uusia?". Entiset kun on hyvinkin voitu hoitaa vailla huolta jaksamisesta.

Mä luulin että sun lapset ovat (olleet) kotihoidossa.

Mun mielestä kuopuksen koliikki ei ole syy laittaa esikoista päiväkotiin. Olen myös sitä mieltä (siis henkilökohtainen mielipide, ei tarvitse kenenkään hermostua) että sisarusten tosi pieni ikäero on vanhemmille raskas ja jos lapset kuitenkin päättää pienellä ikäerolla haluta, pitää myös kestää se vauva-aika. Ei ole 1v:n vika että vauvalla on koliikki. 2kk on kuitenkin lyhyt aika kuitenkin vaikka siinä hetkessä tuntuukin ikuisuudelta (kokemusta on).

Onko ihmiset nykyään mukavuudenhaluisempia vai mikä siinä on että kaiken pitäisi olla helppoa?

 

Jos tulee jokin yllättävä syy, esim. vauvan koliikki tai synnytyksen jälkeinen masennus niin on ok, jopa suotavaa. Ja tarkoitan ihan oikeaa koliikkia, ei vauvan normaaleja itkuja.

Mä oon tehnyt tuttavapiiristä havainnon, että ne joille vauvan hoitaminen on kamalan rankkaa, niin ne tulee nopeiten uudelleen raskaaksi.

 

Tämä tuntuu olevan joku sääntö nykyisin että lapsi pitää pistää heti hoitoon kun ei jakseta ja uutta vauvaa tilalle. Mikä teitä vaivaa ja miksi te hankitte lapsia? Tämä on niin yleinen kuvio lähipiirissäni että voin laskea yhden käsen sormilla perheet joissa jaksetaan lapset hoitaa itse. Miksi?

 

Veikkaan, että aika harva tekee uutta lasta silloin, jos kokee, ettei jaksa niitä jo olemassaoleviakaan. Pienenä poikkeuksena tietyn uskonnon edustajat, joiden on ns. pakko tehdä lisää lapsia. Heidän kohdallaan voi olla toisin.

Uskon, että valtaosassa tapauksissa, se omien voimavaojen loppuminen tulee yllätyksenä. Ja siksi on mielestäni melko älytöntä vetää sitä korttia esiin, että "jos ei entisiäkään jaksa hoitaa, niin miksi sitten tehdä uusia?". Entiset kun on hyvinkin voitu hoitaa vailla huolta jaksamisesta.

Mä en usko tähän pätkääkään, kun se valittaminen väsymyksestä ja elämän raskaudesta on aloitettu jo ensimmäisen lapsen ollessa pari viikkoa vanha.

 

Itse pyysin miehen veljen meille ensimmäiseksi kuukaudeksi kun toinen lapsi syntyi, ei tullut mieleenkään laittaa 1v3kk lasta päiväkotiin sen takia.

 

[QUOTE="piipii";30344517]Tämä tuntuu olevan joku sääntö nykyisin että lapsi pitää pistää heti hoitoon kun ei jakseta ja uutta vauvaa tilalle. Mikä teitä vaivaa ja miksi te hankitte lapsia? Tämä on niin yleinen kuvio lähipiirissäni että voin laskea yhden käsen sormilla perheet joissa jaksetaan lapset hoitaa itse. Miksi?[/QUOTE]

Sulla on varsin omituinen lähipiiri. Tilastollisestikin suurin osa 1-vuotiaista suomalaislapsista on päivähoidon ulkopuolella. Ja omassa lähipiirissä on tasan 0 tapausta, missä vuoden ikäinen taapero olisi viety kuopuksen tieltä päivähoitoon.

 

ensin kysymys, että miksi tekee toisen lapsen jos ei jaksa hoitaa. mutt sitt jos on kyse masennuksesta tms. niin on ihan ok laittaa toinen hoitoon, mutta jaksaako se masentunut sitten oikeesti hoitaa sitä toistakaan

 

[QUOTE="Vilukissa";30344533]Sulla on varsin omituinen lähipiiri. Tilastollisestikin suurin osa 1-vuotiaista suomalaislapsista on päivähoidon ulkopuolella. Ja omassa lähipiirissä on tasan 0 tapausta, missä vuoden ikäinen taapero olisi viety kuopuksen tieltä päivähoitoon.[/QUOTE]

Niin varmaan sitten onkin ja sitä on kyllä ihan suuresti ihmetelty. Ihan normaaleja ihmisiä nämä oli olevinaan siihen lapsen saantiin saakka.

 

Tää on tämä mutkumähaluun-sukupolven häröilyä. Koska naapurin Arja-Jeanette sai just uudet hipaisumenthol-koalanhenkäys-ilmakumivaunut jotka on siis pakko saada. Ai niin saihan ne sen ööö.......... vauvankin sinne koppaan laitettavaksi niin määki haluuun. Ne vaun... eiku vauvan. Tää meidän 1-vuotias on jo saanut koko katalogin puettavaksi niin määki haluuuun uuden nuke... eiku vauvan. Ai miten jaksan hoitaa?? Niitähän on niitä hoitajia, mää haaluuuuun sellaisen yhden, kiitos.

 

Heheh, ei ne vanhemmat ennenkään sen paremmin jaksaneet, tää on jo niin vanha virsi. Paljon nuorempia kuin vuoden ikäsiä vietiin hoitoon päiväkotiin tai naapuriin ja jos joku kotiäitinä oli niin kyllä ne mukulat pihalle tuupattiin muiden kanssa heti kun mahdollista. Lapsia myös kuoli ja vammautui monia väkivallan/laiminlyönnin/heitteillejätön seurauksena (tyypillinen syyllinen oli ja on se väsynyt äiti, valitettavasti).

Ja mihin on tultu ja kuinka paljon opittu. Ei nähtävästi p*skaakaan kun lukee näitä pahansuopia vastauksia.

Luojan kiitos meillä on subjektiivinen päivähoito-oikeus, ihan just sitä varten että yhdenkään lapsen ei tartte kärsiä jos se äiti siellä kotona on vähääkään väsynyt tai masentunut. Ja onneksi ihmiset hakee sitä apua ajoissa, eikä vasta siinä vaiheessa kun omat voimat on niin lopussa että äiti meinaa tappaa ittensä ja lapset pitää ottaa huostaan.

Jos teitä väsyttää, hakekaa apua, hakekaa sitä ajoissa ja jättäkää korppikotkien kommentit omaan arvoonsa. Vahva on se joka apua itselleen hakee, ei se joka nokkii jo valmiiksi lyötyä.

 

Mä luulin että sun lapset ovat (olleet) kotihoidossa.

Mun mielestä kuopuksen koliikki ei ole syy laittaa esikoista päiväkotiin. Olen myös sitä mieltä (siis henkilökohtainen mielipide, ei tarvitse kenenkään hermostua) että sisarusten tosi pieni ikäero on vanhemmille raskas ja jos lapset kuitenkin päättää pienellä ikäerolla haluta, pitää myös kestää se vauva-aika. Ei ole 1v:n vika että vauvalla on koliikki. 2kk on kuitenkin lyhyt aika kuitenkin vaikka siinä hetkessä tuntuukin ikuisuudelta (kokemusta on).

Onko ihmiset nykyään mukavuudenhaluisempia vai mikä siinä on että kaiken pitäisi olla helppoa?

Kyllä mun lapset onkin kotihoidossa. Esikoinen on aikoinaan ollut päivähoidossa (perheen molemmat aikuiset olivat tuolloin töissä/koulussa), mutta nämä 3 pienintä (alle kouluikäisiä) eivät ole olleet, vaan heidät on hoidettu aina kotona.

Tuskin kukaan laittaa lapsia hoitoon siksi, että vauvalla on koliikki. Se kun tosiaan kestää vain muutaman viikon. Mutta ei se koliikki suinkaan ole ainoa vauvaperheen elämää mahdollisesti kuormittava tekijä.
Ei ns. terve ja hyvinvoiva äiti väsy vauvan koliikista niin pahasti, ettei hän sen vuoksi jaksa huolehtia perheen muista lapsista. Mutta jos äiti ei ole terve ja hyvinvoiva, saattaa se vauvan koliikki olla se viimeinen niitti, joka lopulta katkaisee kamelinselän. Tuolloin tilanne luultaasti on se, että vaikka koliikki loppuukin muutaman viikon kuluttua, äidin voimavarat eivät ole sillä tasolla, että äiti jaksaisi siltikään hoitaa kaikkia lapsiaan kotona.

Itse en henk. koht. ole sitä mieltä, että sisarusten pieni ikäero on vanhemmille raskasta. Ja väitän omalta osaltani kyllä tietäväni mistä puhun, koska pienimmät lapsemme ovat iältään 1v, 4,5v ja 5,5v. Tytöt syntyivät 13kk ikäerolla ja tällä hetkellä perheessä on tosiaan 3 alle kouluikäistä (ja yksi koululainen). Mutta vaikka minä en koe tätä raskaaksi, ymmärrän kyllä sen, että joku toinen kokee.

Toisinaan lapsia tulee ilman sen suurempaa haluamistakin. En todellakaan halunnut lapsia 13kk ikäerolla, mutta meillä nyt kuitenkin silti on 13kk ikäerolla olevat lapset. Olisin toki voinut tehdä abortin tai vaikka vetää itseni jojoon, mutta koin kuitenkin nuo vaihtoehdot huonompina, kuin sen uuden vauvan vastaanottamisen. Vaikka sekään ei mielestäni ollut järin hyvä vaihtoehto. Paras kuitenkin niistä, mitä tuolloin oli valittavina.

En ole sitä mieltä, että "jos jotain haluat, niin sun pitää sitten vain kestää myös ne siitä syntyvät seuraamukset, SAATANA!!!".
Aika harvoin voit ilman aiempaa kokemusta tietää, mitä tuleman pitää. Ja joskus sieltä paukahtaakin päälle jotain sellaista, mitä et vaan yksinkertaisesti voi kestää, vaikka se kestää periaatteessa pitäisikin. Tuolloin on ihan ok pyytää apua. Vaikka sitten päivähoidolta.

Hmmm...varmasti jotkut ovat sitä mieltä, että kaiken pitäisi olla helppoa. Tuskin kuitenkaan järin iso osa ihmisistä. Toisaalta voidaan myös pohtia sitä, että miksi joillakin ihmisillä on sellainen ajattelumalli, että kaikki mikä vastaan tulee, on vain keskettävä ja piste. Ja että apua on siis aikalailla turha pyytää, jos ihmisellä itsellään on osaa asiaan.

Totta...ei se sen 1v:n vika ole, että vauvalla on koliikki. Ei se ole kenenkään syy. Tietenkään. Mutta ei sekään välttämättä ole sen äidin syy, jos hän ei ihan oikeasti jaksa.

Mä olen jaksanut ihan hyvin lasteni koliikit. Mä olen jaksanut ihan hyvin myös hoitaa nämä kaikki pikkuiset kotona. Ja olen jopa kohtalaisesti jaksanut lapseni sairastumisen ja kaikki siihen liittyvät asiat, jotka ovat muuttaneet elomme, olomme ja arkemme. Olen jaksanut siksi, että olen lähtökohtaisesti melko vahva ihminen. Mutta ennen kaikkea siksi, että mulla on ihan hel*etin hyvä tukiverkko. Mulla on mies, suku, ystävät, kaverit.

Kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne. Ja siksi joku ei jaksa. Ei, vaikka haluaisi. Kyse ei ole siitä, että kaiken pitäisi olla helppoa. Vaan siitä, että ei vaan jaksa. Ei pysty.

 

Meillä lapset 1v2kk ikäerolla (tarkoituksella ja toivottuna) enkä olisi voinut kuvitella laittavani esikoista hoitoon. Meillä on kyllä rauhalliset lapset ja väittäisin olleeni paljon väsyneempi esikoisen ensimmäiset pari kuukautta kuin kakkosen synnyttyä (toinen on nyt 5,5kk). Voisin ymmärtää tukitoimena jostain hyvästä syystä, kuten monien mainitsema synnytyksen jälkeinen masennus. Mutta en niin että olettaa ennakkoon eikä edes yritä pärjätä. Siinä kohtaa kannattaa pysähtyä miettimään onko toinen lapsi hyvä idea, jos fiilikset on valmiiksi tuollaiset. Lähtökohtaisesti sanoisin että tehkää niin paljon lapsia kuin itse jaksatte hoitaa. Toisaalta jos meille kävisi joskus vahinko, en usko että kykenisin tekemään aborttiakaan.

 

[QUOTE="piipii";30344517]Tämä tuntuu olevan joku sääntö nykyisin että lapsi pitää pistää heti hoitoon kun ei jakseta ja uutta vauvaa tilalle. Mikä teitä vaivaa ja miksi te hankitte lapsia? Tämä on niin yleinen kuvio lähipiirissäni että voin laskea yhden käsen sormilla perheet joissa jaksetaan lapset hoitaa itse. Miksi?[/QUOTE]

Sama kysymys minulta. Vain erittäin erityisissä tapauksissa Suomen päivähoito on siinä mallilla, että yksivuotias oikeasti siitä hyötyy.

Uskallusta ja muita tukitoimia vanhemmille, ei järkyttävän suuria päiväkotiryhmiä pienille lapsiparoille.