Onko synnytys aivan kamalaa??

Tolta se näyttää, jos kaikki menee hyvin eikä repeämiä tule eikä epparia tarvita.
http://www.evtv1.com/player.aspx?itemnum=735

 

Kyllä mulla sattui synnytys paljon. Mutta silti se oli ihana kokemus, oma asenne siinä ratkaisee. Siihen kipuun pitää vain suhtautua järkevästi. Nyt pitäisi jouluna synnyttää taas ja odotan sitä jo innolla. :heart:

 

Tolta se näyttää, jos kaikki menee hyvin eikä repeämiä tule eikä epparia tarvita.
http://www.evtv1.com/player.aspx?itemnum=735

paitsi, että Suomessa kätilöt tukevat välilihaa pään syntyessä repeämien ehkäisemiseksi, toisin kuin tuossa videolla.

 

Kuulostaa kamalalle toi pää punaisena karjuminen ja ponnistelu. Näyttää varmasti tosi nololle. Tosin eihän se haittaa, jos ei ole tuttuja mukana katsomassa. Voi ihan vapautuneesti antaa palaa vaan. Telkkarissa näytetyt synnytykset on niin helppoja ja nopeita. Miehet varmaan pitää huutavia vaimojaan aika luusereina, kun eivät pysty sillee helposti synnyttämään niinku telkussa. Parasta siis jättää ukko shown ulkopuolelle.

Heh. Mäkin ajattelin juuri noin ennen kuin olin synnyttänyt ja ajattelin, että minä aivan varmasti synnytän turpa tukossa. Noh, niin siinä huudettiin ja ponnisteltiin eikä todellakaan voinut vähempää kiinnostaa miltä se jonkun silmissä näyttää.

Mun kätilö muuten neuvoi juuri ennen ponnistusvaihetta karjumaan oikein kunnolla. Minä piipitin sille, etten minä osaa enkä kehtaa. Ärsytti sitten niin kauan, että karjuin naama punaisena monta minuuttia ja kätilö kannusti aina vaan jatkamaan huutamista. Oisko pointti ollut se, että tositoimissa pystyi vaan keskittymään siihen ponnistamiseen huutamisen sijaan?

 

No varmasti ainakin niiden mielestä, jotka sikaflunssarokotteen saatuaan valittavat kuinka käsi on täysin toimintakyvytön ja päätä särkee sietämättömästi Tuntuu siis, että ihmiset valittavat todella suurieleisesti ihan pienistäkin kolotuksista.

Itse olen kokenut vain helpon sektion, eli en osaa vastata.

No johan oli vastaus sektion kokeneelta naiselta

Kyllä, synnytyskipu oli jotain aivan hirveää.

 

Kipu ei lopu synnytykseen. Jälkisupistukset oli yhtä helvettiö, olin niiiiin kipeä. Ja en pystynyt istumaan, kun repesin, mutta siitä ei jäänyt haittaa. Sitten kun imetys alkaa, nännit on sairaan kipeät, vuotavat verta ja ja sit vielä pitäisi imettää. Ugh. Kamalaa aikaa. Synnytys toki sattui, mutta sen ymmärsi ja oli osannut asennoitua. Joku olis voinut kertoa noista muistakin.

Mulla ei oo ikinä ollut haavan haavaa nänneissä eikä imetys ole kummallakaan kerralla sattunut yhtään. Ei saa pelotella imetyksellä

 

ei oo..ainakaan mulla ollu. yks pierasu, Olis voinu lykätä samantie parisupistuksii ärsyynty, katto kellost "jaahas min pääst tulee taas" luomusti mentiin..suppareit tuli pari vrk

 

Pahinta synnytyksessä oli mulle migreeni, joka puhkesi välittömästi kun vauva oli maailmassa, väsymys kahden vuorokauden valvomisen jälkeen oli toiseksi pahinta. Ja kolmantena varmasti epiduraalipuudutuksen aiheuttama kammottava kutina. Muuten ei valittamista, ponnistusvaiheessakin vielä nauratti.

 

ei ole. ja jos onkin, ni hyvin äkkiä se unohtuu ja aika kultaa muistot entisestään useimmiten =)

Mutta ne muistot palaa joka kerta uudestaan kun menet synnyttään...:/

 

Ei ole, kyllä siitä hengissä selviää.

kaikki ei selviä...

Itsekin kysymystä mietin, eka "synnytys" ala kautta tulossa 3kk päästä...

 

ei oo..ainakaan mulla ollu. yks pierasu, Olis voinu lykätä samantie parisupistuksii ärsyynty, katto kellost "jaahas min pääst tulee taas" luomusti mentiin..suppareit tuli pari vrk

niin ja tua väsymys just oli pahinta! pari vrk tuli valvottuu,ikinä ollu niin väsyny.

 

No on se aika kamalaa.

 

Tolta se näyttää, jos kaikki menee hyvin eikä repeämiä tule eikä epparia tarvita.
http://www.evtv1.com/player.aspx?itemnum=735

paitsi, että Suomessa kätilöt tukevat välilihaa pään syntyessä repeämien ehkäisemiseksi, toisin kuin tuossa videolla.

Tuo video ei kyllä näyttänyt kovin kamalalta. Siinähän iho vaikutti lähinnä joustavan. Olen siis se joka tuolla aiemmin puhui pelkäävänsä eniten repeämisiä..

 

Tolta se näyttää, jos kaikki menee hyvin eikä repeämiä tule eikä epparia tarvita.
http://www.evtv1.com/player.aspx?itemnum=735

Järkkyä

 

Kauheaa se oli, synnytyksestä vajaa 5kk vasta ja niin on jo aika kullannut muistot =)
Oli käynnistetty synnytys ja
Melkein kauheinta oli avautumisvaihe sinne kolmeen senttiin. Kesti melkein kaksi vuorokautta, ja supistuksia tuli lähes taukoamatta - max neljä minuuttia väliä, ja ne kivut oli sietämättömiä (tai pakkohan ne oli sietää) kipulääkitystä sain kyllä, mutta mikään ei auttanut.

Sitten kun sain epiduraalin -taivas tosiaankin aukes, siihen asti kunnes viimesenkin epiduraali annoksen vaikutus loppu ja oli ponnistuksen vuoro.
Huutoa, itkua, karjumista, tuskaa ja kipua oli taas sen hetken, mutta kummasti helpotti kun sai vauvan syliin =)

Siis minulle oli kyllä tuskaa ja aika kauhea kokemus (enimmäkseen tuo kahden päivän odottelu), mutta kyllä sen uudestaan tekis =)

 

Kyllä mulla sattui synnytys paljon. Mutta silti se oli ihana kokemus, oma asenne siinä ratkaisee. Siihen kipuun pitää vain suhtautua järkevästi. Nyt pitäisi jouluna synnyttää taas ja odotan sitä jo innolla. :heart:

Joo asenteestahan se onkin kiinni :headwall:

 

Ei oo ollut kamalaa. Kertaakaan en oo huutanut kivusta tms, kummassakaan synnytyksessä.

 

ei ole. ja jos onkin, ni hyvin äkkiä se unohtuu ja aika kultaa muistot entisestään useimmiten =)

Mutta ne muistot palaa joka kerta uudestaan kun menet synnyttään...:/

nii mutta jos ois OIKEESTI NIIN KAMALAA se homma, ni kuka hullu menis enää toiste edes synnyttämään :saint:

 

Ei se loppujenlopuksi niin kamalaa ollut. Kipeetä teki tottakai, ja pelottikin etukäteen. Eniten mäkin pelkäsin kamalia käilöitä. Onneksi mulle tuli kuitenkin mukava kätilö. Mulla ilokaasu toimi hyvin, ja myöhemmin sain sitten epiduraalin jonka avulla sain nukuttua pari tuntia. Muussa tapauksessa olisin saanut nukahtamislääkettä että olisin voinut kerätä voimia. Toki ajattelin alkuun että mahdollisimman pitkälle mennään luomuna, mutta niin kävi että suppareitten aikaan en osannut rentoutua vaan pistin jotenkin vastaan, eikä synnytys tahtonut edistyä. Kivunlievityksen kanssa paikat aukesi tosi reippaasti ensisynnyttäjäksi.

Pahin kohta oli se kun vauvan sydänäänet alkoivat laskea ja tehtiin päätös että pitää repiä se itmukupilla ulos. Mutta kuten joku sanoikin niin siinä vaiheessa omat kivut ja muut jäivät täysin huomiotta, ainoa ajatus oli että vauva saadaan terveenä ulos. En tuntenut epparin leikkausta, en sitä että imukuppia olisi laitettu, keskityin vaan tekemään oman osani kätilön ja lääkärin ohjeitten mukaan. Paniikki meinasi iskeä vauvan vuoksi, mutta siihenkään ei voinut sortua, piti antaa vain mennä. Kaikki onneksi päättyi hyvin. Epparihaava ei jälkeenpäinkään sattunut, pystyin istumaan heti. Vessassa käynti kirveli ja oli kummallista muutaman ekan päivän, sekin meni äkkiä ohi.

Ei synnytystä tarvitse pelätä. Toki välillä joudutaan dramaattisiinkin toimenpiteisiin, mutta siksi sairaalassa ollaan että asioihin tartutaan tarpeen mukaan. Siellä on ammattilaiset, ja hoito lähellä. Mieti vähän mitä itse haluat esim kivunlievityksen suhteen, mutta pidä mielessä että suunnitelmia voidaan joutua muuttamaan. Kätilöt on nähneet kaiken eikä sun tarvitse hävetä huutamisia tai muutakaan. Tsemppiä!

 

ei ole. ja jos onkin, ni hyvin äkkiä se unohtuu ja aika kultaa muistot entisestään useimmiten =)

Mutta ne muistot palaa joka kerta uudestaan kun menet synnyttään...:/

nii mutta jos ois OIKEESTI NIIN KAMALAA se homma, ni kuka hullu menis enää toiste edes synnyttämään :saint:

eihä monet meekkään. jotkut koskaan...

 

Kamalaa se silloin oli,
mutta meen milloin vaan uudestaan!

Niin hyvä tuo palkka on. :heart: :')

 

Ei synnyttäminen kamalaa ole, se on yhtä h***ettiä!!!!

 

Esikoisen synnytys taas ihan hemmetin kauheeta, epiduraalin kanssa. Esikoisen kanssa repesi myös paikat ja pahasti, nukutuksessa lääkäri ompeli tunnin kasaan paikkoja. [/quote]


Sama täällä.. Eka olin, et ei enää IKINÄ, mut nyt 7kk myöhemmin on jo ajatukset muuttunu Niin kai se luonto on tarkottanu, ei kai sitä muuten moni tekis enempää ku sen yhen.

 

yksinkertaisesti : sama asia kuin melonia työntäisi persuksista ulos. siitähän sitä voi jo päätellä.

 

On se.